annan kohta periksi

olen kohta 16 vuotias tyttö joka sairastaa harvinaista perus sairautta ja masennusta
Äitini kuoli 2009 jonka jälkeen alkoi alamäki.Nyt minut on peloteltu olemaan "kunnolla" ja olen nähnyt ja kuullut paljon mitä en olisi halunnut sekä laitoksissa että muualla.Aloitan ensiviikolla lukion ja minulla olisi haaveissa eläinlääkärin ammatti ja "ongelmaeläinten" koulutus..varmaan lähinnä ongelmahevosten,mutta siltikin mietin että olisi parempi kuolla.Tämä eläminen ei vain ole minua varten.En haluaisi satuttaa veljiäni,isääni tai sukulaisia joille olen se ainoa tyttölapsenlapsi,mutta kohta varmaan olen yhtä kylmä kuin äitini....niin suunnattoman pettynyt ja peloissaan tässä mailmassa ei voi elää
23306
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

olet niin nuori koko elämä edessä, tsemppaa opiskele, löydä kavereita, joskus avio mies, tehkää lapsia. sulla on niin paljo vielä edessä hyviä asioita elämässäs, älä heitä sitä hukkaan!

Äänestä
  • Älä kannusta tekemään lapsia. Tässä maailmassa niitä on ihan tarpeeksi.

    Äänestä

mulla ei todellakaan ole mitään elämää edessä...yritä tässä nyt kerätä rohkeutta jotta saisin ratkaisuni toteutetuksi

Äänestä
  • Kaksi vuotta sitten kuolleella isälläni oli tapana sanoa että joskus tuntuu kuin olisi toinen jalka haudassa. Sanoi että silloin pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja vetäistä se jalka pois sieltä haudasta. Olin silloin sinun ikäisesi enkä ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti ja puhe ärsytti. Myöhemmin olen ymmärtänyt että tarkoitti masennusta ja oli hyvin kuvaava tapa sanoa mitä pitää tehdä.

    Äänestä

Kuka sinua on peloitellut?

Äänestä

kukaan ei ole pelotellut tämä maailma vaan on läpimätä

Äänestä
  • Silläkö asiat paranevat että kirjoitat tänne ja uhkaat itsemurhalla jolloin moni muu seuraa esimerkkiäsi??

    Kirjoita jonnekin muualle kuin tänne esim. potilasjärjestöjen edustajille tai hesariin.

    Voimia sulle jaksaa taistella.

    Äänestä

  • ollut huomata että suurimmalta osalta puuttuu sielu ja todennäköisesti osa aivoja!!! Herkimmät kärsii eniten. Toisaalta itsensä täytyy kovettaa kusipäitä vastaan yhtä kovaksi eikä antaa niiden vaikuttaa itsetuntoon, vaikka kovasti yrittävät nujertaa heti kun saavat tilaisuuden. Kylmän viileästi täytyy ohittaa ikävät ihmiset ja asiat.
    Säilytä hyvyys kuitenkin niille jotka sen ansaitsee, eli eläimille ja lapsille harvalle aikuiselle joka on säilyttänyt hyvyytensä eikä ole katkeroitunut ja vaikeuttanut tahallisesti muiden elämää.
    Läheisten kuolema masentaa aina. Itse suren vielä kuollutta äitiäni. En tiedä pääseekö siitä koskaan yli mutta ajan kuluessa voi unohtaa pikkuhiljaa.

    Äänestä

Ajattele, että ne hevoset tarvitsevat sinua. Ihmiset ovat pääosin itsekkäitä paskoja, mutta eläimet eivät. Elä niitä varten, niin saat voimaa!

Äänestä

Maailmassa on vielä hyvää jäljellä, yritä katsoa sitä mikä on hyvää.

Äänestä

Älä tee itelles mtn

Äänestä

kiitos kannustavista viesteissä,mutta eipä tässä enää ole paljon tehtävissä...syömisvammailukin alkanut taas ja kunhan paranen flunnsasta niin pääsen vielä liikkumaan.Olen myös eristäytynyt kaikista,tosin tälle asialle en voi tehdä mitään.Koulukin alkaa maanantaina..jei tiedän että jos en siellä saavuta tavoitteitani masennus valtaa taas ja olen itselleni luvannut että jos yritän im vielä en epäonnistu.Ja eipä minulla ole mitään taitoja joilla selviäisin ongelmahevosten kanssa joten sekin on vain typerää ajanhaaskuuta

Äänestä
  • Mulla on bulimiasta ja anoreksiasta diagnoosit myös ollut nuorempana. Tai on ne vieläkin muttei oireet ole enää yhtä pahat.

    Ongelmahevosia oppii kouluttamaan pitkäjänteisellä työskentelyllä jos todella tahtoo. Yleensä masennuksesta kärsivät ihmiset onnistuvat tuossakin normiväestöä paremmin. Kokeile, jos pidät eläimistä, varmasti onnistut siinäkin.

    Äänestä

ja olis kiva tosiaan joskus nähdäkkin että täällä on jotain hyvää....no toistaiseksi olo ok ja en aijo tehdä itselleni juuri nyt mitään

Äänestä

en enää edes halua parantua .Oli paljon helpompaa kun oli se yksi tavoite vain jonka tiesi saavuttavansa ilman suuria rahamääriä tai ihmeempää ponnistusta pystyi keskittymään vain yhteen asiaan ...

Äänestä
  • Minua on myös auttanut koirani ja hevosten kanssa silloin tällöin puuhailu eniten, ihmisistä ei ole koskaan ollut juuri minkäänlaista apua.
    Myös luonnossa vaeltelu koiran kanssa nollaa ajatukset kivasti. Pitkät lenkit keskellä "ei mitään" eli Kaikkeudessa, mustikoita ja vadelmia välillä puskista popsien ovat parasta lääkettä. Mukaan voi ottaa myös juustovoileipiä tai makkaraa mitä grillaa siellä missä tahtoo hetkeksi pysähtyä ja jos mahdollista voi käydä lammessa tai järvessä välillä uimassa.
    Tuossa syitä miksen vielä tahdo luovuttaa. Tulen eläinten kanssa todella hyvin toimeen ja niistä saan kaiken mahdollisen mitä elämästä kiinni pitämiseen tarvitaan.
    Jos ei ole mahdollista hankkia omaa lemmikkiä, voihan sitä aina ilmoittautua johonkin yhdistykseen jossa tarvitaan apua lemmikkien hoidossa.

    Äänestä

Itseäni auttoi se kun olin vapaaehtoisena paikallisessa eläinkodissa ja sain auttaa apua tarvitsevia eläimiä.

Äänestä

minulla on poni jonka kanssa haluaisin kehitty,mutta siihen ei ole mahdollisuutta.Tuskin edes nään sitä enää vaikka on paperilla minun...kissa ja koira löytyy myös.Ne on ainoita jotka auttavat selviämään seuraavaan päivään.Kiinnostus elämiseen on kyllä muuten mennyt jos lukioajasta selviän hengissä niin se on joka pv kouluun-kotiin-läksyt-nukkumaan,uudestaan ja uudestaan ja viikonloput nukun

Äänestä
  • "minulla on poni"

    "kissa ja koira löytyy myös"

    Eli olet pilallehemmoteltu teini, joka täällä valittamalla yrittää saada ihmisten huomiota?!!!

    Äänestä

Hyi huomenna alkaa koulu

Äänestä

Aloittajalle:

sinuna antaisin periksi täällä valittamisen sijaan.

Äänestä

mene hypnoosiin, siellä loppuu ainakin itsetunto-ongelmat :)

Äänestä

juu todella hemmoteltu olen kuule jos tietäisit musta jotain niin et sanois noin....en tajuu miks teidän pitää hakata hakattua

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kylmä16 kirjoitti:

olen kohta 16 vuotias tyttö joka sairastaa harvinaista perus sairautta ja masennusta
Äitini kuoli 2009 jonka jälkeen alkoi alamäki.Nyt minut on peloteltu olemaan "kunnolla" ja olen nähnyt ja kuullut paljon mitä en olisi halunnut sekä laitoksissa että muualla.Aloitan ensiviikolla lukion ja minulla olisi haaveissa eläinlääkärin ammatti ja "ongelmaeläinten" koulutus..varmaan lähinnä ongelmahevosten,mutta siltikin mietin että olisi parempi kuolla.Tämä eläminen ei vain ole minua varten.En haluaisi satuttaa veljiäni,isääni tai sukulaisia joille olen se ainoa tyttölapsenlapsi,mutta kohta varmaan olen yhtä kylmä kuin äitini....niin suunnattoman pettynyt ja peloissaan tässä mailmassa ei voi elää

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu