Puhelinkammo

Joo on mullakin vähä vastaavaa. Ei kait se parane muuta kuin soittamalla. Nynny mikä nynny minkäs teet

pääkaupungista, ei ole kammoa hoitaa asioita puhelimessa. En vain pidä puhelimeen puhumisesta ainakaan kotona, sillä pahviseinäisessä kerrostalossa kaikki kuuluu läpi.
Soitan mieluimmin muualta kuin kotoa, asiat on helppo hoitaa textarilla tai maililla, mutta tähän eivät kaikki pysty/kykene.

Joo kaverit ihmettelee ku mä en ikinä soita niille. Facebookissa kyllä pidän yhteyttä ja tekstareita sekä sähköposteja laitan kyllä puheluiden sijaan. Jos joskus joku kaveri joskus soittaa niin yleensä "olen menossa kauppaan " tai" hoitamaan jotain asiaa" et saan puhelun pian päätökseen. Sukulaisillekkaan en koskaan soittele ja virasto asiat hoidan mielummin paikan päällä kuin puhelimessa, vaikka se sitten vaatisikin enemmän aikaa ja työtä. Ainoastaan äitini ja miheni kanssa pystyn soittelemaan ilman minkäänlaista panikointia. Yli en ole päässyt, mutta luulen, että taustalla on jonkinlaista paniikkihäiriötä ja välttelen muutenkin ylipaljon sosiaalisia tilanteita. Vielä toistaiseksi rima ollut liian korkealla avun hankkimisessa, mutta vielä ei ole tullut ylitsepääsemätöntä estettä arjen pyörittämisessä.

Vielä puoli vuotta sitten puhelinkammoni oli jotain samaa luokkaa kuin aloittajalla, että ennen soittoa edelsi vähintään vuorokauden hermoilu ja paniikki. Kuitenkin olen huomannut, että harjoitus tekee mestarin.. Mitä enemmän soittelee ihmisille, niin sitä helpommaksi se käy! Tiedän kyllä kuinka vaikeaa se alussa on, mutta kun saa harjoitusta, niin ei se niin paha juttu loppujen lopuksi olekaan. Rohkeasti vaan puhelin käteen ja heti numeron näppäilyn jälkeen antaa soittaa eikä jää hermoilemaan. Ei kai siitä pelosta muuten pääse eroon kuin altistamalla itsensä.

Tuntuu stressaavalta kun jotkut puolitutut muka kaverit soittelee. En useinkaan saa vastattua. Joskus kyllä soitan takaisin. En myöskään uskalla vastata tuntemattomiin numeroihin vaan jätän aina vastaamatta. Olen harkinnut jonkinlaista ohjelmaa joka estäisi kaikki tuntemattomista numeroista tulevat puhelut.

Sen voisi asettaa myös ihmisille joita ei koe niin mieluisiksi tyypeiksi että heidän kanssaan jaksaisi jatkuvasti olla tekemisissä. Ei vanhoihin aikoihinkaan tarvinnut aina olla tavoitettavissa toisin kuin nykyaikana. Onko se sitten joku isokin ongelma kun ei halua puhua puhelimessa tai tavata kaikkia ihmisiä?

äää mullakin on puhelinkammo!! alko koskus 12 vuotiaana ja nyt oon viisitoista.
anteeks pakko oli huutaa kun en ennen ole ees kuullu tosta käsitteestä :D.

Mut nyt on alkanu vähän laimenee jännitys,pelko jne.

Itseinho kasvo ihan älysuureksi, et hyvänen aika oon viistoista niin kyllä mun on pakko puhelinta uskaltaa käyttää, ennnen ihan parhaalle kaverillekin soittaminen ressas älyvapaasti. Ja sitten kun piti soittaa työharjoittelupaikkaan, niin se oli ihan hirveen paha paikka. Mut kun keskityin selvästi puhumiseen jne. niin kaikki meni ihan hyvin. Paitsi mulla meni ihan kokonaan ohi sen NIMI. Oli kiva lähtee siitä sit sekoileen työpaikalle, enhän mä ois voinu soittaa nii et mikä sun nimi oli? :DD

juu vähän innostuin ku näkkiin et en oo yksin. huh :D