Hei,
haluan vain tukea ehkä ihmisiltä, joilla on ollut samankaltainen tilanne. Olen nuoriaikuinen, jo täysikäinen ja asun omillani. Vanhempani erosivat noin 3 vuotta sitten, silloin ero ei suuremmin vaikuttanut, koska asuin itse laitoksessa. Isäni edes halunnut saada minua sieltä ulos, sillä ero kuulema vikani ja poissaolessani isäni voisi muuttaa takaisin äitini luo. Äiti sanoi, ettei tuo ole totta. Nykyisin he asuvat erillään ja riitelevät lähes jatkuvasti. On yhteiset ja erilliset suuret velat ja kaksi lasta. Isä haukkuu äitiä ja toisinpäin. Jos tapaan äitiäni iskä luulee, etten välitä hänestä, haukkuu myös minut, ei vastaa päiväkausiin puhelimeen.. Heidän ollessaan riidoissa muutun isäni silmissä samaksi henkilöksi äitini kanssa. Äiti ei hauku isää yhtä paljon, mutta haukkuu kuitenkin. Henkistä väkivaltaa on ollut paljon, niin kauan kuin muistan. Fyysistä vain yhdesti, isäni tarttui äitiä kurkusta, istuin vieressä ja jouduin potkaisemaan isän pois äitin kimpusta. En tiedä enää mitä tehdä tai kelle puhua. Joskus isä soittaa ja puhuu itsemurhasta, koska on niin yksinäinen. Tunnen olevani vastuussa, kuin oman isäni äiti ja äitinkin äiti, koska äiti on välillä todella masentunut. Äiti saattaa nukkua monta päivää heräten vain tupakalle. Tätä toisen siskoni on todella raskasta katsoa.. Yleensä äiti on kuitenkin suht pirteä. Pelkään kovasti tekeväni joskus samat virheet kuin vanhempani. Olen tämän takia ahdistunut, enkä oikeasti tiedä miten toimia. En jaksa olla vanhempieni välissä, enkä halua että viha riidoista puretaan muhun, jos tapaan jompaa kumpaa.
Kaipaisin kokemuksia.
Kiitos.
haluan vain tukea ehkä ihmisiltä, joilla on ollut samankaltainen tilanne. Olen nuoriaikuinen, jo täysikäinen ja asun omillani. Vanhempani erosivat noin 3 vuotta sitten, silloin ero ei suuremmin vaikuttanut, koska asuin itse laitoksessa. Isäni edes halunnut saada minua sieltä ulos, sillä ero kuulema vikani ja poissaolessani isäni voisi muuttaa takaisin äitini luo. Äiti sanoi, ettei tuo ole totta. Nykyisin he asuvat erillään ja riitelevät lähes jatkuvasti. On yhteiset ja erilliset suuret velat ja kaksi lasta. Isä haukkuu äitiä ja toisinpäin. Jos tapaan äitiäni iskä luulee, etten välitä hänestä, haukkuu myös minut, ei vastaa päiväkausiin puhelimeen.. Heidän ollessaan riidoissa muutun isäni silmissä samaksi henkilöksi äitini kanssa. Äiti ei hauku isää yhtä paljon, mutta haukkuu kuitenkin. Henkistä väkivaltaa on ollut paljon, niin kauan kuin muistan. Fyysistä vain yhdesti, isäni tarttui äitiä kurkusta, istuin vieressä ja jouduin potkaisemaan isän pois äitin kimpusta. En tiedä enää mitä tehdä tai kelle puhua. Joskus isä soittaa ja puhuu itsemurhasta, koska on niin yksinäinen. Tunnen olevani vastuussa, kuin oman isäni äiti ja äitinkin äiti, koska äiti on välillä todella masentunut. Äiti saattaa nukkua monta päivää heräten vain tupakalle. Tätä toisen siskoni on todella raskasta katsoa.. Yleensä äiti on kuitenkin suht pirteä. Pelkään kovasti tekeväni joskus samat virheet kuin vanhempani. Olen tämän takia ahdistunut, enkä oikeasti tiedä miten toimia. En jaksa olla vanhempieni välissä, enkä halua että viha riidoista puretaan muhun, jos tapaan jompaa kumpaa.
Kaipaisin kokemuksia.
Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vai niiin
Et ole vastuussa vanhempiesi ongelmista. Kerro molemmille, että rakastat heitä, mutta että et suostu enää riidan välikappaleeksi ja sylkykupiksi. Jos tämä johtaa siihen, ettei jompikumpi heistä halua olla kanssasi tekemisissä, eivät he seuraasi ansaitse.
Itse sain murrosiässä katsella vierestä vanhempieni riitelyä ja isän julmaa ja väkivaltaista käytöstä. Erosivat lopulta ja isä tappoi itsensä parin vuoden päästä. En kuitenkaan koe syyllisyyttä asiasta.
Aikaa tästä on kulunut jo 30 vuotta ja silti vaikutukset näkyvät yhä. Riita tilanteessa pelko nousee aina pintaan ja tämän vuoksi olenkin kai harvinaisen sopuisa kumppani. Usein joudun siis tämän pelkoni vuoksi luopumaan omista tavoitteistani ja mielipiteistäni. Parisuhteessani en ole kokenut väkivaltaa ja kumppanini on joskus tuohtuneena todennut, ettei kanssani saa sitten millään riitaa aikaiseksi.
Jos puhuminen tuntuu sinusta vaikealta, kirjoita vanhemmillesi kirje. Silloin saat rauhassa miettiä sanomisiasi ja oma olosi helpottuu samalla.
Jaksamisia!
Itse sairastuin vastaavanlaisessa tilanteessa vakavaan henkiseen sairauteen kun en tajunnut ottaa irtiottoa tilanteesta ajoissa. Ainoa oikeastaan mitä voit tehdä on jos vanhemmillasi vielä alaikäisiä lapsia perheessä, lastensuojeluilmoitus.
Ja sitten, et todella ole vastuussa vanhemmistasi, mutta mahdollisesta tulevasta lapsestasi olet! Suosittelen kriisipuhelinta, ahdistukseen mielenterveystoimistoa ja sano vanhemmillesi niissä asioissa joita et halua kuulla; EN halua kuulla tuollaista!
Henkisestä hyvinvoinnistasi vastaat sinä itse, eivät vanhempasi kun olet nyt täysi-ikäinen, olet itsenäinen, opiskele tai mene töihin ,kerro, puhu asioistasi, voit kirjoittaa rauhassa vanhemmillesi kirjeen, mutta muista että olet vain itsestäsi vastuussa! Koitahan jaksaa :)
Hei älä jatka välissä oloa, etsi oma elämä, se tuntuu alkuun mahdottomalta. äläkä syyllistä itseäsi vanhempien riitelyllä.
et sinä ole syyllinen, vaan he itse, eivät osaa olla erillään, koska uutta riitapukaria on vaikea saada tilalle.
Äitisi pitäisi hoitaa itsensä kuntoon, siskon pitäisi muuttaa pois.
Velat ei ole teidän syytä.
itsemurhalla kiristäminen on alhainen temppu, velat ei muutu saataviksi.
Minkäik, sisko on, sähköp. nimimerkin alla. olen yli 60, äiti