Kotimaa linnki;
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=604&id=40497
Hyvä kuvaus, jossa ei käsketä pysymään ihmisporukassa joka voi olla täysin eksyksissä vaan Kristuksen omien joukossa - ei ihmisoppien mukaisessa lahkossa.
Monet lahkot vetoavat väärään tulkintaan kun yrittävät kietoa porukan oman sormensa ympärille. Myös katollaisuudessa tämä näkyy vahvana.
Mitä ajatuksia heräsi.
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=604&id=40497
Hyvä kuvaus, jossa ei käsketä pysymään ihmisporukassa joka voi olla täysin eksyksissä vaan Kristuksen omien joukossa - ei ihmisoppien mukaisessa lahkossa.
Monet lahkot vetoavat väärään tulkintaan kun yrittävät kietoa porukan oman sormensa ympärille. Myös katollaisuudessa tämä näkyy vahvana.
Mitä ajatuksia heräsi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikkien lahkojen tunnusmerkki on, että vain tässä porukassa olisi muka se ainova pelastus ja kerätään ommaa porukkaa, ei Kristukselle ja siihen oikiaan Jumalan valtakuntaan.
Tuota noin, asiaa on, mutta on myös näkemyksen vahvaa yksipuolisuutta.
Pienet seurakunnat ovat kodikkaita ja siellä väki tuntee toinen toisensa hyvin. Siinä asiassa ei ole mitään pahaa.
Tuttu on turvallista kuten tiedämme. Ongelmaksi muodostuvat pinissä seurakunnissa yksilöt jotka haluavat viilata yhteisöjä enemmän omia tarpeitaan vastaaviksi.
Ihmisillä on nimittäin aivan luonnollisesti tarve identifioitua, tarve kuulua johonkin,
tarve kuulua jollekin
ja tarve olla jollekin tärkeä.
Hajaantuminen sinne ja tänne - Jeesusta etsiessä - kertoo enemmäkin ihmisen tarpeesta tulla Jumalan kaltaiseksi, eli kenestäkään riippumattomaksi olennoksi, jolla on valta päättää omasta elämästään, omasta kehostaan jne.
Jeesuksen seuraaminen merkitsee ristin kantamista kuuliaisuutta hänelle. Ja samalla se merkitsee velvoitetta täyttää toistenkin seurakuntalaisten tarpeita, jotta kaikilla olisi hyvä olla omassa kodissaan.
Tämä sitoutuminen ja kiintyminen laumaan on erittäin tärkeä asia eri seurakunnille, olipa nimi ja identiteetti mikä hyvänsä. Tärkein asia on kuitenkin Julistaa KRISTUSTA syntisten pelastukseksi.
Mikäli ihminen etsii täydellistä ja erehtymätöntä seurakuntaa, hän tulee toistuvasti pettymään. Seurakunta on myös sosiaalisen kanssakäymisen kasvun paikka jokaiselle yksilölle, olipa tuo ajallinen seurakunta sitten minkä niminen hyvänsä.
Narsismin hengen noustua, tulee sellaisia seurakunnista toisiin vaeltavia "kristittyjä", jotka käyvät naukkaamassa rusinat mahdollisimman monesta pullasta, mutta lähimmäisten palvelu rakkaudessa ei sitten enää kiinnostakkaan.
Yksilön hyvinvointiin keskittyvä aikamme on omiaan vieroittamaan meitä uskoviakin poispäin Jeesuksen lähimmäisiä koskevista ohjeista.
Itselleni on tärkeätä identifioitua Jeesuksen seuraajaksi, mutta tärkeätä on myös olla esikoislestadiolainen kristitty.
Emme muuten puhu "Jumalan valtakunnasta".
Artikkelin tekijällä näkyy olevan erittäin yksipuolinen kuva lestadiolaisuudesta, lestadiolaiset ei ole mikään yksi joukko!!!
Meitähän lestadiolaisia on pitkälti kolamattakymmentä eri seurakuntaa, omine yksilöllisine identiteetteinemme, pääosin Euroopan ja Amerikan mantereilla.