Toisinaan eksyy maailman sivukujille
hökkelitaloihin
koteihin lautaseinäisten
nähdä elämää sivustakatsojana
jossa rakkaus
keskimmäisenä
ei valitusten vyöryjä
kuule vieras väliaikainen
elämänkynnyksellä
pienet lapset kujillaan
leikkivät mielikuvituksillaan
onnellisina tietämättä
muusta elämästä
etsii ilon jokaisesta
uudesta päivästä
onnellisina vanhempiensa rakkaudesta
ja
päivän vaatimattomasta atearista
hökkelitaloihin
koteihin lautaseinäisten
nähdä elämää sivustakatsojana
jossa rakkaus
keskimmäisenä
ei valitusten vyöryjä
kuule vieras väliaikainen
elämänkynnyksellä
pienet lapset kujillaan
leikkivät mielikuvituksillaan
onnellisina tietämättä
muusta elämästä
etsii ilon jokaisesta
uudesta päivästä
onnellisina vanhempiensa rakkaudesta
ja
päivän vaatimattomasta atearista
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvin kuvaat tätä nykyistäkin elämänmenoa ja toisinaan tuntuu " että liika ylenpalttisuus " pilaa ihmisen persoonankin jos altistuu kaikenlaisiin oravanpyöriin ns.kilpailemaan - unohtaen elämän perimmäisen tarkoituksen kuin siinä myös itsensä.
Kehitys ja mammona ei aina seuraa ihmisarvoa kuin maailman "hyvinvointiakaan".
Asioilla kuin runoillakin on usein puolensa kuten tässä runossasi kuvaat mm.ihmistaimesta käsin.Runokin voi olla kantaaottava !
Kiitos dolan vastauksestasi, niinhän se on tässä ns. hyvinvoitivaltiossa
ettemme välitä kanssaihmisistämme ja onhan sellainen sanonta että köyhä
antaa vähästäänkin ja rikas ei anna paljoudustenkaan (jos nyt oikein osasin lauseen muotoilla.) "karriäärikiipeily" on monille tärkeänpää kuin maailman hätä ja katastrofit.
Olen itse saanut kokea elämän molemmat puolet eikä tarvitse lähte suomea kauemmaksi
voidaakseen nähdä millaista elämä toisille on puhumattakaan koko itäeuroopan maista
tai kaukaisimmista maianosista kutem esim. afrikasta.joissa on suorastaan nälänhätä.
Tämä on nyt toinen yritys laittaa menemään vastaus enkä ihmettelisi jo näitä tulisi
kaksi samantapaista.
Elämänmakuinen runosi
Pidin kovasti
Kiitos tästä
Kiitos Margitta sinullekkin, mukavaa kun pysähdyit "runoni" äärellä.
Kiitos kuuluu lukijallalle vastauksestaan, siis sinulle!
Minä olin nuorempana postipoika ja jaoin postia alueelle, joka oli aika kovasti taloudellisesti kahtia jakaantunut alue eli alkupiiri oli aluetta, jossa asui köyhiä vanhoja alkoholisteja tms ja loppupiiri oli aluetta, jossa oli uusia omakotitaloja,insinöörejä ja muita oppineita lapsiperheitä ym...
Mieleeni painui aina se, että nämä "vähemmän arvostetut" ihmiset aina tervehtivät minua ja jopa tykkäsivät jutella minulle ja vähistä rahoistaan olivat monet jouluna ostaneet minulle jonkun lahjankin tai suklaata tai muuta,,,vaikka yleensä toin heille vain laskuja,,,:)
Mutta sitten tämä loppupiiri ja ns. varakkaammat ihmiset katselivat minua usein yliolkaisesti, eivät aina edes tervehtineet ja olivat usein nyrpeän näköisiä...:(
Eli tästä minä kyllä opin ihan käytännössä sen ettei se raha ja uraputki aina sitä onnea tuo...siihen tarvitaan jotain muutakin...
Ajatuksia herättävä runosi !
Tuo kirjoittamasi vastaus pitää kyllä paikkansa, olen sen itsekin saanut kokea
ensimmäisessä työpaikassani jossa monet "kotirouvat" työskentelivät omien
sanojensa mukaan ei rahanpuutteesta vaan siitä sosiaalisesta puolesta
jonka työpaikka toi, näiden ns. "yläluokan" miehet olivat myös hammaslääkäreitä ja insinöörejä ja jopa professeroitakin.
Itse en kuulunut mihinkää erikoiseen "luokkaan" ja vielä vieraassa maassa asuasseni sain tuntea olevani ulkopuolinen, sivustakatsoja.
Kiitos sinullekkin Kopittelija007 kannanotostasi!
Pidän tästä runosta hyvin paljon. Jopa niin paljon, että halusin kommentoida tätä vasta, kun minulla on käytettävissä aikaa riittävästi.
Runossa on vahva ja syvällinen, jopa filosofinen näkemys.
Todella, noilla sivukujille, missä puute on osa jokapaiväistä leipää, myös onni ja rakkaus on vahvasti esillä. Ne eivät tarvitse yltäkylläisyyttä voidakseen hyvin. Ne elävät vilpittömyydestä ja aidosta välittämisestä.
Noilla elämän sivukujilla jaetaan se vähä, mikä jaettavana on. Siellä ei itsekkyydelle eikä oman edun tavoittelulle sijaa anneta.
Lasten mielikuvitus korvaa kalliit lelut, sillä leikin ilo syntyy lasten sydämissä. Ei kalliita leluja rakentelevissa tehtaissa.
Aikuisten onni syntyy siitä, että voi laittaa lapset illalla kylläisinä nukkumaan.
Siellä elämän sivukujilla puutteen ja vaatimattomien olojen keskellä rakkaus kukkii kauneimmilla kukillaan.
Runosi on todella syvällinen ja ajatuksia herättävä.
Kiitos siitä.
Kiitos Chazuta vastauksestasi!
Nyt kun luen tään kriittisemmin niin huomaan että olisi pitänyt muokata,
lukea vielä uudelleen ja hioa nuo "särmikkäät" kohdat. Ei vaan tullut
sitä tehdyksi se vain lähti menemään itsestään kuin raaka-aine
aloittelijan käsiistä. Silti on mukavaa kun pidit tästä ja senvuoksi saat
toisenkin kiitoksen, kiitos Chazuta sanoistasi.