Menestys Judossakin rakentuu monesta tekijästä. Taloudelliset tekijät menestykselle ovat kiistattomat. Ne luodaan judoseuroissa ja edelleen kattojärjestötasolla "tyvestä puuhun" –periaatteella. Menestys edellyttää siis että ruohonjuuritasolla eli judoseuroissa toimitaan systemaattisesti ja laadukkaasti.
Valitettavan vähän tuotu esille tosiseikkaa, että menestyksen edellytyksenä osana ”Judokan urapolkua” seurojen tulee ylläpitää omaa edustusvalmennusrinkiänsä lupaavimmille urheilijan aluille, eli seuran pitää laatia näille omanseuran nuorille “edustusurheilijoille” näiden henk.koht ohjaajien/valmentajien kanssa henk.koht. vuosisuunnitelmat- ja budjetit.
Seuran edustusvalmennettavan junnun vuosibudjetilla katetaan hänen harjoitussuunitelman mukaiset leirit- ja kisatkulut. Sopiva taso C/B junnun vuosibudjetille on jossain siinä 500...1.000 eur/v välillä. A -nuorilla tavoitteiden ja kustannusten myötä myös budjetit kasvavat (1.000…..2.000 eur/v) ja aikuisilla urheilijoilla ne on sitten ihan oma juttunsa seuran ulkopuolisine rahoituksineen.
On selvää että kaikki junnut ei kuitenkaan seuran edustusrinkiin pääse vaikka haluaisivatkin. Tämän vuoksi seurojen pitää kirjoittaa toimintasuunnitelmiinsa yksiselitteiset kriteerit joiden perusteella junnut voivat seuran valmennusrinkiin päästä. Valinnoissa pitää luonnollisesti ottaa huomioon seuran vuotuinen taloudellinen tilanne, eli se kuinka monelle voidaan laatia vuosibudjetti. Ohjeena on että mieluummin vähän ja keskitetysti, kuin mahdollisimman monelle ja vähän taloudellista tukea.
Judoseurojen toimintasuunnitelmassa tulee olla määriteltynä myös stipendit/palkiot vähintäinkin SM/PM menestykselle. Esim. C/B junuille 3. sija a' 100 eur, 2. sija 200 eur ja SM/PM voitto a' 300 eur. A -nuorille sama tuplana. Budjetit ja stipendit/palkkiot rahoitetaan ensisijaisesti seurojen jäsenmaksutuloista. Tämän vuoksi seurojen budjettisuunnittelu on erittäin tärkeää. Nyrkkisääntönä voiidaan pitää että n. 3/4 tulevista rahavirroista tulee ohjautua takaisin kilpailijoille heidän vuosibudjetteihin sekä stipendeihin/palkkioihin. Loput 1/4 on vetäjien ja seurahallinnon kulujen kattamiseksi, joka pitää sisältää myös mahdoliset salivuokrat ja tilitykset kattojärjestölle. Eli kun taloudellista voittoa ei tavoitella, niin kaikki (ylimääräinen-)raha tulee siis palautua seuran omille edustusvalmennaville.
Myös seurojen valmennusrinkiin valittujen nuorten urheilijoiden vastuullisuus tulee olla selkeästi määritelty ja kirjattuna toimintasuunnitelmaan. Näiden perusteella kulukorvauksia voidaan pienentää tai jopa pudottaa junnu kokonaan pois oam seuran edustusvallmennusringistä. Seuran edustusvalmenettavien ulkopuoliset muut junnut osallistuvat leireihin ja kilpailuihin omakustateisesti. Heillä toisaalta ei ole myöskään mitään “tulosvastuullisuuden” mukanaan tuomaa onnistumispaineitakaan. Harrastaa ja pelata saa Suomesa toki kaikki junnut niin paljon kuin haluaa ja jaksaa.
Kun seuran edustusvalmennuksen rahankäyttö ja stipendien jakoperusteet mietitään ja kirjataan seurojen toimintasuunnitelmaaan niin pelisäännöt on selvät kaikille ja vältytyään jälkinapinoilta. Jos pelisäännöt ei puolestaan miellytä niin napisija on tervetullut seuran hallitukseen itse pohtimaan ja päättämään rahanjaon periaatteista. Viimekädessä yhdistyslaki säätelee päätöksentekoprosessia tältäkin osin seuroissa.
Valitettavan vähän tuotu esille tosiseikkaa, että menestyksen edellytyksenä osana ”Judokan urapolkua” seurojen tulee ylläpitää omaa edustusvalmennusrinkiänsä lupaavimmille urheilijan aluille, eli seuran pitää laatia näille omanseuran nuorille “edustusurheilijoille” näiden henk.koht ohjaajien/valmentajien kanssa henk.koht. vuosisuunnitelmat- ja budjetit.
Seuran edustusvalmennettavan junnun vuosibudjetilla katetaan hänen harjoitussuunitelman mukaiset leirit- ja kisatkulut. Sopiva taso C/B junnun vuosibudjetille on jossain siinä 500...1.000 eur/v välillä. A -nuorilla tavoitteiden ja kustannusten myötä myös budjetit kasvavat (1.000…..2.000 eur/v) ja aikuisilla urheilijoilla ne on sitten ihan oma juttunsa seuran ulkopuolisine rahoituksineen.
On selvää että kaikki junnut ei kuitenkaan seuran edustusrinkiin pääse vaikka haluaisivatkin. Tämän vuoksi seurojen pitää kirjoittaa toimintasuunnitelmiinsa yksiselitteiset kriteerit joiden perusteella junnut voivat seuran valmennusrinkiin päästä. Valinnoissa pitää luonnollisesti ottaa huomioon seuran vuotuinen taloudellinen tilanne, eli se kuinka monelle voidaan laatia vuosibudjetti. Ohjeena on että mieluummin vähän ja keskitetysti, kuin mahdollisimman monelle ja vähän taloudellista tukea.
Judoseurojen toimintasuunnitelmassa tulee olla määriteltynä myös stipendit/palkiot vähintäinkin SM/PM menestykselle. Esim. C/B junuille 3. sija a' 100 eur, 2. sija 200 eur ja SM/PM voitto a' 300 eur. A -nuorille sama tuplana. Budjetit ja stipendit/palkkiot rahoitetaan ensisijaisesti seurojen jäsenmaksutuloista. Tämän vuoksi seurojen budjettisuunnittelu on erittäin tärkeää. Nyrkkisääntönä voiidaan pitää että n. 3/4 tulevista rahavirroista tulee ohjautua takaisin kilpailijoille heidän vuosibudjetteihin sekä stipendeihin/palkkioihin. Loput 1/4 on vetäjien ja seurahallinnon kulujen kattamiseksi, joka pitää sisältää myös mahdoliset salivuokrat ja tilitykset kattojärjestölle. Eli kun taloudellista voittoa ei tavoitella, niin kaikki (ylimääräinen-)raha tulee siis palautua seuran omille edustusvalmennaville.
Myös seurojen valmennusrinkiin valittujen nuorten urheilijoiden vastuullisuus tulee olla selkeästi määritelty ja kirjattuna toimintasuunnitelmaan. Näiden perusteella kulukorvauksia voidaan pienentää tai jopa pudottaa junnu kokonaan pois oam seuran edustusvallmennusringistä. Seuran edustusvalmenettavien ulkopuoliset muut junnut osallistuvat leireihin ja kilpailuihin omakustateisesti. Heillä toisaalta ei ole myöskään mitään “tulosvastuullisuuden” mukanaan tuomaa onnistumispaineitakaan. Harrastaa ja pelata saa Suomesa toki kaikki junnut niin paljon kuin haluaa ja jaksaa.
Kun seuran edustusvalmennuksen rahankäyttö ja stipendien jakoperusteet mietitään ja kirjataan seurojen toimintasuunnitelmaaan niin pelisäännöt on selvät kaikille ja vältytyään jälkinapinoilta. Jos pelisäännöt ei puolestaan miellytä niin napisija on tervetullut seuran hallitukseen itse pohtimaan ja päättämään rahanjaon periaatteista. Viimekädessä yhdistyslaki säätelee päätöksentekoprosessia tältäkin osin seuroissa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Paljon tässä oli asiaakin, mutta minä laittaisin edustusjunnun jakamaan lehtiä, saa hyvän kunnon kun juoksee rappuja ylos ja alas ja tulee samalla kasaan se ikioma tonni, jolla voi mennä ulkomaanleirille. Seura voi puolestaan käyttää omat rahansa valmennukseen, josta voi nauttia kaikki.
Ja tämä ei ole sarkasmia eikä vitsi. Kilpailin itse juniorina lajissa johon ei tukia herunut ja jaoin ilmaislehden poikineen. Samalla tuli mitattua kiinnostaako homma oikeasti.
Olen kyllä tässä lehtienjako asiassa ihan toista mieltä. Silläk einoin ei Suomeen arvokisa mitaleja tulla saamaan.
Judoseuran tehtävä on mielestäni ensisijaisesti tarjota kohtuullisen hyvää Judoharjoittelua, mutta myös osaltaan VARMISTAA että uusia menestyviä urheilijoita kasvaa. Tällöin seurat on siis ovat vastuussa edustusurheilijoidensa valmennuksen vuosisuunnittelusta ja sen rahoittamisesta.
Seuran edustusvalmennusryhmä voi olla vain 1 urheilijan kokoinen ja budjetti pieni, mutta mielestäni jokaisen seuran olemassaolon edellytys on että sillä ylipäätään on edustusvalmennusryhmä ja että pääosa jäsenmaksuista kohdistetaan tälle edustusvalmennusryhmälle. Tämä pitäisi selkeästi ohjeistaa Judoliiton taholta osana Judoliiton strategiaa. Judoliiton osalta tässä voisi olla keppiä-ja-porkkana: "Mitä suurmpi edustusvalmennustyhmä ja keskimääräinen vuosibudjetti per urheilija, sitä pienemmät liiton jäsenmaksut per koko seuran jäsenmäärä".
Seuran edustusvalmennusryhmällä pitää olla myös vastuuta ja velvollisuuksia seuraa kohtaan saamansa korvauksen vastineeksi. Ei ole ilmaisia lounaita.
Ja jos omasta seurasta ei löydy halukkaita kilpailijoita, niin silloin seuran tulee hankkia seuraansa eduistuskilpailija. Joissain Suomalaisissa seuroissa on näin toimittu. Tulijoita on varmasti jos seuralla on "löysää rahaa" vetäjien ja halituksen jäsenten saunailtoihin ja hienoihin seuratekstiileihin.
Tämä edellä mainittu on, mitä minä ymmärrän käsitteellä "Judoa hyväsä seurassa". Miten Judoliitto on muuten ohjeistanut jäsenseuransa nuorten urheilijoiden rahoituksen suhteen? Tämähän on aivan keskeinen aihealue myös seurankehittämisohjelmassa, vaikka siitä ei kurssin teksteissä mainita sanaakaan:
http://www.judoliitto.fi/uusimmat/?x103781=3184394
Kurssi maksaa 180 euroa per osallistuja, joten sillä rahalla voi hyvin edellyttää seuran avainhenkilöiden saavan selkeitä vastauksen kysymykseen että miten tälläinen seurankehittämisohjelma tukee Judoliiton strategiaa ja palvelee Suomen pitkäntähtäimen urheilullisia tavoitteita (kuten esimerkiksi ensimmäisen MM/Olympiamitalin saavuttamista 3...4 olympiadin päästä).
Jos joku Judoliiton hallituksesta lukee näitä pohdintoja niin toivoisin vastauksia ja kommentteja.
Mistä sä saat nää ajatuksesi? Ei niissä ole mitään tolkkua.
Judo seuran tehtävä ei ole pyörittää edustusrinkiä vaan mahdollistaa jäsenillensä harjoittelu ja muu seuran säännöissä määritelty toiminta.
Ja seuran jäsenten tehtävä ei ole kustantaa kilpailijoiden kuluja. Toki seura voi näinkin päättää, jos se yhdistys lain mukaisessa järjestyksessä näin tehdään.
Tuollainen kommunistinen ajattelu jota edustat ei kuulu tämän päivän suomeen. Jos joku haluaa kilpailla on se hänen asiansa rahoittaa se, ei muiden.
Tämä xyzzzy007 :n ajattelu on tyypillinen esimerkki vanhoillisista sekä luutuneista toimintamalleista ja -ajatuksista. Saamaan hengenvetoon nämä samat henkilöt kuitenkin manaavat Suomalaisen judon heikkoa kansainvälsitä menestystä.
Kiistaton tosiasia on että suurimmalla osalla Suomalaisista judoseuroista jäsenmaksutulot muodostavat pääosan vuosibudjetista. Jos halutaan että Suomalaiset Judokat tulevat menestymään kansainvälisissä mittelöissä (muutoin kuin hyvin satunnaisesti), on meidän levennettävä ja terävöitettävä kärkeä jo junioreista lähtien. Tämä edellyttää panostusta nuoriin, toisin sanoen rahaa ja suunnitelmallisuuta. Seurat ovat avainasemassa tämän toteuttamisessa ja toimintasuunnitelma on se työkalu, johon kirjatuilla periaatteilla kukin seura kantaa oman kortensa tähän yhteiseen kekoon. Millään lehtien jaolla eivät Suomaliset nuoret tule menestymään EM tatameilla saati aikuisena MM/Olympia tatameilla.
Mitä vanhanaikaista on siinä, että mennään niinkuin nykyään on tapana ja ihmiset itsevastaavat kustannuksistansa.
Kyllä seuran tulot tulevat jäsenmaksuista => ne tulee käyttää seuran jäsenten hyväksi, Ei muutaman seuran jäsenen hyväksi.
Mulle on aivan sama menestyykö suomalainen judo vai ei. Oleellista että menestys ei tule mun kukkarosta jos sitä tulee.
Se on lakana lajeilla yleinen ongelma että kuvitellaan että asiat kuuluu jonkun muun maksettavaksi. vertaapa vaikka rytmiseen voimisteluun. Siellä menestyneimpien joukkueiden kisavalmennettavat maksavat 300-400 Euron kuukausimaksua valmennuksesta. Eli se joka sen hyödyn saa sen maksaa. Se on nykyaikaa.
Talkootyön aika on ohi. Se meni -70 luvulla
Just näin. Tosin valmentajat ja vetäjät tekee edelleen paljon talkoohommia, kiitti ja kumarrus siitä. Olis kohtuullista että niiden kouluttamiseen laitettaisiin fyrkkaa ennemmin kun junnun kisareissuihin. Ilmainen kuolutus on pieni palkinto talkoohommista. Se että junnun treenaaminen on edelleen puoli-ilmaista pitäis riittää, kun ei kuitenkaan tartte maksaa samalla tavalla kun em. voimistelijat.
"Millään lehtien jaolla eivät Suomaliset nuoret tule menestymään EM tatameilla saati aikuisena MM/Olympia tatameilla."
Miten kesäduunista saatu tuhat euroa on huonompi kun seuran edustusbudjetista saatu tonni? Molemmat on kai Suomen valuuttaa?
EIhän se ystävä hyvä ole sinun kukkarostasi pois jos seurassasi on nuori urheilija tai muutama, jonka vuosisuunnitelman mukaista harjoittelua tuette. Sinä maksat oman jäsenmaksusi jatkossakin kuin tähänkäin asti. Vai onko nykyinen tilanne seurassaasi se että käärit seurasi jäsentuloista erilaisten kulukorvausten kautta verotonta taloudellista hyötyä itsellesi, vaikka seurasi pitäisi olla yleihyödyllinen yhdistys?
Muutos tuollaiseen oman edun tavoiteluun olisi kieltämättä "pois sinun kukkarostasi". Tällöin ymmärrän että let vastaan nuorten urheilijoiden taloudellista tukemista seurassasi, kuten myös selkeiden toimintatapojen kirjaamista vuosisuunnitelmaanne. Oman taloudellisen etusi vuoksi on nykyisen toimintamallinne mukaan luonnollisesti sinulle parempi, että seurasi toimintasuunitelma on jatkossakin mahdollisimman suppea ja yleisellä tasolla laadittu, ja lobbaat sen vähälukuisille aktiiveille "seuran jäsenistön hyvänä". Noin minäkin todenäköisesti toimisin jos haluaisin vetää välistä.
>EIhän se ystävä hyvä ole sinun kukkarostasi pois jos seurassasi on nuori urheilija >tai muutama, jonka vuosisuunnitelman mukaista harjoittelua tuette. Sinä maksat >oman jäsenmaksusi jatkossakin kuin tähänkäin asti. Vai onko nykyinen tilanne >seurassaasi se että käärit seurasi jäsentuloista erilaisten kulukorvausten kautta >Averotonta taloudellista hyötyä itsellesi, vaikka seurasi pitäisi olla yleihyödyllinen >yhdistys?
Kyllä se raha menee seuratoimintaan. Salivuokrat, liitonjäsenmaksut ja pienehköä määrä hallintokuluja. Eli jos jollekulle nuorelle laitetaan 1000-2000 Euroa vuodessa tulee jäsenmaksuja korottaa vastaavasti. Jos tuettavia on enemmän joudutaan korottamaan lisää.
Kulukorvauksia seuroissa maksetaan kovin vähän ja ne eivät muodosta merkittävää kuluerää.
Ei lisäraha tyhjästä ilmestyisi
Raha ei ilmesty tyhjästä. Pitää paikkansa.
Mikäli teidän seurassa ei ole edustusvalmmenusryhmää vielä ole niin kuvatkaa sellainen toimintasuunnitelmassanne. Kohottakaa jäsenmaksuja 25 eur/v/jäsen, jolloin jo 40 jäsenen kasvaneilla jäsenmaksutuotoilla saatte hyvin laadittua 1.000 eur vuosibudjetin. Se on summa, jolla on jo käytännön merkitystä motivoituneelle nuorelle urheilijalle. Tuo jäsenmaksukorotus on seuranne satsaus nuoriin ja Suomen judomenestykseen. Se on Kanon periaatteiden mukaista yhteistä hyvää.
Seuranne nuoren edustusurheilijan mahdollisen menestymisen myötä seuranne tuleeainakin paikallislehdistön kautta tunnetuksi, joka osaltaan toivottavasti lisää jäsenmääräänne ja siten jäsenmaksutuloja. Esimerkin myötä muutkin seuranne nuoret haluavat menestyä. Voitte velvoittaa tukea saavan nuoren urheilijan osallistumaan harjoitusten ohjaamiseen, jolloin vetäjätilanteenne helpottuu. Teillä on mahdollisuus myös kouluttaa seuraohjaajienne joukosta motivoituneita judovalmentaja, joka puolestaan lisää harjoitusten laatua kaikille muillekin seuranne jäsenille.
Tämä kokonaisuus palvelee viimekädessä kaikkien seuran jäsenten etua, vaikka suppeasti ja lyhytnäköisesti ajateltuna se on vain sen nuorenurheilijan etu, jonka valmennusta seuranne tukee taloudellisesti.
Ilmeisesti et ole seuratoimintaa kauheasti pyörittänyt? :-)
Ensinnäkin voipi olla aika tuskaa vakuuttaa jäsenille miksi heidän maksut käytetään edustusvalmennettavan kuluihin. Elämä ja urheiluseuran pyörittäminen on aika raadollista puuhaa ja myös judoseuran jäsenet haluavat vastinetta rahoilleen.
Paikallislehden uutiset eivät vielä kauheasti jäsenmäärää nosta. Jos edustusvalmennettava pääsee urheiluruutuun tai Hesarin sivuille useamman kerran se saattaa jo jäsenmäärissä näkyä. Tosin jutut judosta valtakunnan medioissa ovat harvinaista herkkua ja jutut menestyvästä (edustusvalmennettavasta)junnusta jo todella harvinaisia ihmeitä (kovin montaa esimerkkiä ei tule mieleen).
Jos pieni seura laittaa panokset edustusvalmennettaviin niin mitäs tehdään niille muille? Innokkaita kilpailijoita joille ei se menestys ole vielä osunut kohdalle? Tai ne pienet junnut joista joskus kenties tulee niitä edustusvalmennettavia? Kuka niitä tukee ja millä rahalla?
"Raha ratkaisee" panostus edustusvalmennettaviin on vähän kuin kusisi talvipakkasilla housuihin. Hetken se lämmittää ja sen jälkeen palelee vieläkin pahemmin.
Hyvin sanottu. Ja kuten joku muu jo sanoikin, jos raha ratkaisee niin kannattaa ennemmin miettiä mistä saadaan lisää rahaa jaettavaksi. Siihenkin on vastaus: hankkimalla alkeiskursseille lisää osallistujia. Samalla rakennetaan tulevaisuutta ja korjataan pitkäjänteisesti suomalaisen judon menestyksen suurinta ongelmaa, liian kapeaa harrastajapohjaa.
Olen aika paljon elämäni aika pyörittänyt Judoseuratoimintaa, joten tiedän että ainakaan minulle ei tuota tuskaa vakuuttaa jäsenille budjetoinnin perusteeet. Eli ei tästä sen enempää.
Elämä ja urheiluseuran pyörittäminen on aika raadollista puuhaa ja myös judoseuran jäsenet haluavat vastinetta rahoilleen. Sehän on selvä. Oman seuran nuoriin urhelijoihin satsaamalla tätä vastinetta juuri saadaankin.
Sen sijaan että täläiset "qwerty0011" :t käyttävät aikaa selkeiden tosiasioiden kampittamiseen, niin olisi parempi keskittyä muuttamaan luutuneita toimintatapoja.
Think outside of the box !
Mitä ihmeen tosiasioita??????
Olet jankannut jotain pöhköä ei aisaan kuuluvaa argumenttia. Se ei muuta sun väiettäs toaiaksi.
Kerrataanpa tähän sulle hieman yhdistys asioita, kun ne selkeästi on sulta hukassa:
- Seuta on jäseninänsä varten. Se toimita ajatuksen määrittää yhdistyksen säännöt, ei siis judoliitto
- Seura ei ole Judoliiton alainen. Judoliitto saa tragedia palavereissansa jauhaa mitä haluaa, kunhan ymmärtää että se ei välttämättä liikuta seuroja tipaakaan
- Seuran toimitaajatus EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ kilpailumenestys. ON ihan ok että seura haluaa tarjota esimerkiksi alueennsa varhaisnuorille liikuntamahdollisuutta. Ja tekee budjetit ja toiminta suunnitelmat sen mukaan
- Ja on ihan ok että joku tekee seuran joka suuntautuu kilpailuun. Vaikkapa JUdoKan hyvä esimerkki.
Ja se on hyvä että on erilaisia seuroja. Jos espoolainen Judoka haluaa menestyä kannattanee mennä Judokaniin. Se on kalliimpaa ja kilpailumenestys parempaa kuin muilla seuroilla.
Jos taas haluaa käydä pari kertaa viikossa harkoissa eikä haluaa siihen hirveästi rahaa upottaa espoo/vantaa/helsinki akselilta löytyy sitten halvempia seuroja, joilla on vaatimattomampi kisa menestys ja vaatimattomammat hinnat.
"...seuran olemassaolon edellytys on että sillä ylipäätään on edustusvalmennusryhmä ja että pääosa jäsenmaksuista kohdistetaan tälle edustusvalmennusryhmälle."
Tätähän se Jigoro Kanokin varmasti ajatteli kehittäessään judon. Huikeaa ajatuksenjuoksua!
Ja onnea Tuuli Petäjälle, joka voitti itselleen olympiamitalin omilla rahoillaan!
Mamman ja papan rahoilla!
Ehkä mamman ja pappan, mutta ainakin oman mamman ja pappan, ei kavereiden mammojen ja pappojen.
En kyllä halua että junioristamme tulee seuran rahoillaan ostamaa omaisuutta, mihin tällainen jäsenmaksujen ohjaaminen edustusryhmälle johtaisi. Jos juniorimme menestyy, järjestän hänelle mieluummin henkilökohtaiset sponsorit tai maksan leirit ja kisat itse, kuten tähänkin asti. Seuralta odotan paljon hyviä harjoituksia ja valmennusta judoharjoittelun arkipäiväisellä tasolla: esim. yhden vetäjän sijasta kolme pätevää valmentajaa ohjaamassa junioreita randoriharjoituksissa.
Ehkä kaikilla ei ole varaa maksaa kaikkia kisjoja ja leirejä, sinä taidat olla siinä onnelisessa asemassa että on varaa.
Lähes jokaisella juniorilla tuntuu olevan älypuhelin ja playstation. Kyse on valinnoista mihin rahat laitetaan. Ja toisen kirjoittajan ajatus siitä, että kesätyörahat menevät harrastukseen on kyllä ihan oikeaa kasvatusta.
Kun laadukas valmennus järjestetään kaikille, sieltä varmasti valikoituu menstyjiä. C/B junioreista ei vielä kukaan osaa poimia tulevaa arvokisamenestyjää. Kumpi on tärkeämpää: viikko leirillä ulkomailla muutamalle juniorille vai 52 viikkoa mahdollisimman hyvää valmennusta kotisalilla kaikille kilpaileville junioreille?
Juniorin äidille:
Suomesta löytyy ERITTÄIN hyvää leiritystä junioreille seurojen, alueiden sekä judoliiton toimesta. Tuo ulkomaan leirityksen esimerkki on näin ollen hieman tarkoitushakuisen raflaava ja osoittaa tietämättömyyttä judoseurojen, alueiden ja Judoliiton toiminnasta sekä näiden tarjoamien leirien kustannustasosta. Avaan tätä nyt kuitenkin sen verran että yhden EVL leirin kustannus per C/B junnu on n. 200 eur matkoineen (esim. http://www.judoliitto.fi/uusimmat/?x103781=3150493 ). Jos näitä leirejä on esim. 3 krt/v (kuten B-nuorten SM tähtäävällä nuorella tulee olla), niin se pelkästään Judoliiton EVL kulut 600 eur/v/junnu. Kun tähän lisätään n. 10 kotimaisen kilpailun osallistumismaksut päälle ollaankin sitten jo 1.000 eu/v tasolla.
Seurojen siis kuuluu maksaa tämä yllämainittu nuoren urheilijan vuopsibudjetoitu kuluerä sikäli kun kyseinen junnu on valittu ylipäätään toimintasuunnitelmassa seuran edustusvalmennusryhmään. Sinun lapsesi ei tarvitse tähän ryhmään kuulua ja hän voi edelleenkin nauttia seuran tarjoamista judoharjoituksista seuran jäsenmaksua vastaan. Lisäksi hän muiden kanssa toivottavasti pääsee kerran vuodessa seuran kustannuksella esimerkiksi pelaamaan pienoisgolfia ja sen jälkeen hampurilaiselle.
Junioreidn äitien, isien, mummojen ja pappojen on kuitenkin hyvä ymmärtää se tosiasia, että yksittäisten judoseurojen strategioiden tavoitteineen on oltava linjassa Judoliiton strategian ja tavoitteiden kanssa. Seurojen velvollisuus on varmistaa menestyksen edellytykset oman seuransa edustusurheilijoille, ja siten osaltaan edesauttaa myös Judoliiton tavoitteita kaikilta osin. Muuten tätä ”judovenettä” soudetaan eri suuntiin eri tahoilla.
Valitettavasti on niin että judoseurojen strategioita ei juuri ole yksiselitteisesti kirjattuna niiden toimintasuunnitelmien muotoon palljolti sen vuoksi että siihen ei liiton taholta ollut koulutusta tai ohjeita. Tämä epäkohta näyttää jatkuvan. Seurojen tulee kirjata toimintasuunnitelmiinsa edustusvalmennusryhmistä, niiden rahoituksesta. Judoliitton on osaltaan vastuussa siitä että tämä tulee ohjeistettua ja koulutettua. Asia on ajankohtainen koska Judoliittokin päivittää syksyllä strategiaansa.
Jos seurassamme olisi tarkoittamasi kaltainen jäsenmaksujen uudelleenjakoon keskittyvä edustusvalmennusryhmä, juniorimme pääsisi menestyksensä perusteella siihen varmasti. Onneksi sellaista ryhmää ei ole ja toivottavasti ei myöskään tule.
Judoliiton strategia on varmasti hyvä, mutta tuhat euroa seuran maksamana ei ole yhtä kuin menestymisen edellytykset. Me olemme maksaneet tuon tuhat euroa vuoden mittaan, enkä kyllä tohtisi lähteä sitä seuralta perimään. Kuten sanoin, seuralta vaatisin hyvää ohjausta ja valmentajia jokaviikkoisiin harjoituksiin, en muuta.
Tekstistäsi kapulakieli kertoo järjestöihmisen elämästä vieraantumisesta. Toivottavasti judoliitto ei käytä vähiä varojaan kaipaamaasi koulutukseen, jolla strategioita kirjoitetaan toimintasuunnitelmiksi!!! Turhaa järjestöpuuhastelua on varmasti tarpeeksi ilmankin.
Judoa harrastetaan tatamilla ja toivoisin että seurojen ja liiton rahat käytetään siellä – judon ohjaamisen ja valmentamisen laadun parantamiseen.
Mikäänhän ei ole niin hyvä tilanne kuin että jos nuorelle urheilijalle löytyy taustajoukkoja, jotka ovat valmiita rahoittamaan urapolun. Teillä on siis poikkeuksellisen hyvin asiat. Toivon että näemme panostuksenne hedelmiä joskus kansainvälisillä podiumeilla.
Suurimmalla osalla ei asiat ole kuitenkaan näin hyvin. Tällöin seurat ovat avainasemassa, vaikka Juniorin äidin lähtökohdista olis parempi että sisäistä kilpailua seuran sisällä ei syntyisi ja että jäsenmaksut kanavodan seuraohjaajien palkkioihin. Sitäkin tarvitaan. Kysymys on edlleenkin seurojen toimintasuunnitelmista, ja miten sinne kirjataan periaatteet oman seuran edustusvalmennettavista, stipendeistä/pakiioista ja mahdollisesti myös ohjaajien palkkioista.
Juniorin äidille tiedoksi että Judoliitto "varoja" ei nakerreta lainkaan vaikka se pohtisi hieman tarkemmin seurojen toimintasuunnitelmien ohjeistamista. Sitähän se tekee jo nyt. Myös kommentti että Judoa harrastetaan tatamilla on aika itsestään seölvyys, vaikka kyllä Judoa "harrastetaan" myös kuntosalilla (voimaharjoittelu),, lenkkipolulla (kestävyysharjoittelu) ja monessa muussakin paikassa vähän tarpeen mukaan. Tatami nyt varmaan on kuitenkin se lajiharjoittelun yleisin paikka.
No niin, nyt päästään asiaan....
Kotimaiset EV- ym. leirit on ok, mutta esimerkiksi ranttujen oalta kaverit tulee aika äkkiä tutuiksi ja opitaan kaverin päkitykset ym.
Mutta jos mennään pelkästään lahden toiselle puolelle länteen tai etelään, niin lukumääräisesti ei tarvitse saman kaverin kanssa ottaa montaa kertaa otteluharjoitusta. Toisaalta, niin kauan kun ranttuparit esim. EV:llä valitaan jo viikkoja ennen leiriä, niin hommasta menee paras terä. Tytöt on tästä hyvä esimerkki sekä etelän pojat...
Ja näitä ulkomaan leirejä valitettavsti tarvitaan, jos halutaan menestyä myös muualla, kuin kotimaassa. Esimerkiksi kilpailujen yhteydessä tapahtuvat leiritykset ovat erittäin hyviä. Hinnaltaan tollaiset tapahtumat ovat 400 - 800 €, mutta hyöty erittäin hyvä eli saa rahoilleen kunnolla vastinetta.
Jeez, asian ytimessä. Massaa puuttuu sitä enemmän mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään.
Kannattaisiko miettiä miten saadaan alkeiskurssien aloittajamäärät kolminkertaisiksi ja kuinka innostavassa kilpailemiselle myönteisessä ilmapiirissä viedään tätä sakkia kohti b-junnuja. 5 vuoden päästä voisi olla b-junnuissakin ranttupareja ja tervettä kisaa pienemmissäkin shiaissa. Käytetään rahat siihen että rakennetaan judo Suomeen eikä siihen että viedään pari valmennusryhmäläistä ulkomaille.
Tästä ei ole toki apua sille joka kalastelee ensi talveksi budjettia oman perheensä b-junnulle, mutta eihän täällä kukaan olekaan omaa etuaan ajamassa. Vai mitä?
Poikaasi/työttöäsi käy sääliksi, jos tämä tosiaan harjoittelee tavoitteellisesti ja pyrkii menestykseen. Nimittäin sinun asenteellasi tie nousee pystyyn nopeasti.
On oikein nykypäivää että junnujen vanhemmat puuttuu asioihin joista ei ymmärrä. Sinäkin lauot vahvoja mielipiteitä vaikka selvästi näkee ettet tajua kilpajudosta yhtään mitään.
Kaveri jota vastaan vänkäät nimittäin selvästi tietää; mutta et kuuntele häntä vaan itsepintaisesti kinnataan vastaan. Ihme pätemistä!
"...pääosa jäsenmaksuista kohdistetaan tälle edustusvalmennusryhmälle."
Kuulostaa tutulta ajatukselta. Kerätään rahat kaikilta maksuina, joista ei voi kieltäytyä ja jaetaan ne sitten pienemmän eliittiporukan kesken. Eikös tähän samaan ideaan perustu myös Pohjois-Korean valtio?
Kim Sungille: näin kilpaurheilu toimii kaikissa sellaisissa lajeissa joissa menestytään. Esim. Jääkiekko. Eli rahat pyritään keskittämään edustusurheilijoihin.
Kilpaurheilu toteuttaa tietynlaista kapitalismia; niille jotain jotka pärjää, laiskoille ja kyvyttömille ei mitään.
Onhan se tietty ikävää että kerta viikkoon treenavalle kataajalle tai päivähoidossa käyvälle junnulle ei kustanneta mitään vaan rahat pyritään keskittämään niille muutamalla lahjakkaalle junulle jotka treenaa 10krt vko.
Judoyhteisön ilmapiiri on muuttunut hurjasti viimeisen 20 vuoden aikana. 80 luvulla ei olisi voinut kuvitellakaan että tällaista vääntöä olisi tarvinnut edes käydä. Silloin oli itsestään selvää että kaikki liikenevä raha niin seuroissa kuin liitossakin kohdistettiin kilpailutoimintaan eikä kukaan harrastaja sitä vastaan protestoinut. Urheilullinen menestys oli koko judotoiminnan ydin ja perusta. Tänään on toisin, kun areenalle keskiöön ovat astuneet kaikenmaailman urheilua vihaavat mädät miehet satoinen paperidaneineen ilmapiiriä tuhoamaan. Nyt pitää oikein perustella miksei kuntoilijalle kuulu ostaa uusia lenkkareita seuran puolesta vaan mielumminkin kustantaa kilpailijan leiri ja kisamatkoja.
Missä seurassa seura ostelee jäsenillensä lenkkareita tahi verkkareita? Tiedän useammankin seuran joka on myynut jäsenillensä verkkareita pienellä voitolla.
Kysymys ei ole siitä mihin rahat käytetään van paljonko sitä kerätään. Jos seura kerää rahaa salivuokriin pakollisiin maksuihin voi vuosijäsenmaksu olla luokkaa 120 E/v. Mutta jos seura rupeaa tonni kaupalla pudottamaan rahaan johonkin edustusryhmään joudutaan keräämään helposti 200-500/v.
Nyt jos haluaa tuommoisia summia pudottaa harrastukseen (ei kovinkaan isoja vielä) niin löytyy paljon muitakin vaihtoehtoja. Joissa se lisäraha ei mene jonkun muun leirittämiseen vaan esimerkiksi parempiin tiloihin.
jhtgr cgjskjk: vai toimii kilpaurheilu näin kaikissa lajeissa joissa menestytään?
Entä suomalaisten vertaansa vailla oleva menestys, moottoriurheilussa tai vaikka lumilautailussa, joissa jokainen on aina oman onnensa seppä. Moottorikerhon tai liiton rahat eivät tehneet Kimi Räikkösestä maailmanmestaria eikä lumilautailija Peetu Piiroisesta tullut olympiamitalistia tukijärjestelmien avulla. Molempia rahoittivat sponsorit, joista useimmilla ei ollut mitään tekemistä seurojen tai liittojen ja niiden rahojen kanssa.
Jääkiekko ei ole yksilölaji siinä rahat on pakko kierrättää joukkueen kautta. Judo on yksilölaji, vaikka sitä yhteisen hyvän vuoksi tehdäänkin.
Rahojen jakaminen seurojen ja liittojen kautta ei ole kapitalismia vaan sosialismia. Kapitalismia olisi se että judotakissa on sponsorin kangasmerkki, henkilökohtaisen sponsorin, joka judokan itse hankkima ja rahat pidetään myös itse.
Monella judokalla on ilmeisesti liian pitkä historia liittojen paapomana. Oletetaan aina että joku toinen maksaa.
Kim Il Sungin esimerkki Judon rinnastamiseksi moottoriurheiluun (Kimi Räikkönen) ja lumilautailuun (Peetu Piiroinen) on täydelliesesti metsässä. Molempien mainittujen lajien harrastajamäärät paitsi Suomessa niin myös kansainvälisesti ovat marginaaliset verrattuna Judoon, ja näiden verrokkilajien ympärillä toimii massiivinen kansainvälinen liiketoiminta (esim. auto- urheiluvälineteollisuus). Ylikansallisten yritysten sponsorirahaa on lähes rajattomasti jaettavaksi pienelle, mutta hyvin näkyvälle urheilijaryhmälle. Kyllähän Judoonkin kyllä liittyy liketoimintaa: pienimuotoista Judogi- ja tatami "teollisuutta". Näissä liiketoiminnoisa liikkuvia rahavirtoja ei voi kuitenkaan vertailla, ja tälläisten epärelevanttien esimerkkien roiskiminen on lähinnä hauska osoitus esittäjänsä tietämystasosta.
Mitä puolestaan tulee “rahojen jakaminen seurojen ja liittojen kautta”, niin se ei ole sen enempää kapitalismia kuin sosialismiakaan. Kutsuisin sitä lähinnä realismiksi. Nuoren judokan on nykyisessä tilanteessamme käytännössä mahdotonta saada itselleen sponsorituloja, oli kyseessä kuinka lupaava urheilijan alku sitten hyvänsä.
Mikäli kuitenkin Suomalaiset judokat alkavat säännöllisesti menestymään kansainvälisissä turnauksissa, ja tarkoitan nyt toistuvia mitali- tai vähintäinkin korkeita pistesijoja, niin mahdollisesti näkyvyyden ja tunnettuuden myötä myös kotimaiset sponsorit alkavat kiinnostumaan lajistamme. Siihen on kuitenkin pitkä tie kuljettavana.
Aivan aluksi on varmistettava että meillä on kasvamassa riittävän leveä ja terävä kärki nuoria lupaavia Judokoita. Siihen puolestaan tarvitaan selkeää taloudellista ja valmennukselliista panostusta Judoseurojen taholta. Judoliitto ja sen alueet kantavat jo nykyisellään oman osuutensa tästä tavoitteesta tarjoamalla olosuhteisiin nähden laadukasta koulutusta ja leiritystä. Sitäkin pitää tietenkin jatkuvasti kehittää.
Eli edelleenkin peräänkuulutan yksittäisen judoseuran vastuuta ja toimintasuunnitelman merkitystä, jossa seura kirjallisesti sitoutuu tukemaan seuransa edustusurheilijan/urheilijoiden menestystä ja määrittele selkeät periaatteet edustusvalmennusryhmänsä toiminnalle. Ja jos menetymiseen satsaaminen merkitsee jäsenmaksujen korottamista niin sitten aiheesta tulee käydä perusteellinen keskustelu seuroissa ja tehdä tarvittavat jäsenmaksukorotukset.
Asiasta olen periaatteessa samaa mieltä "raha ratkaisee" kanssa. Kannattaa olla kuitenkin kommentoinnissaan tarkkana, jotta ei uskottavuus kärsi. Yhdessä viestissä mainitset kriitikolle, että ei se ole sinulta pois, jos seura panostaa taloudellisesti urheilujudoon. Toisessa viestissä ehdotat kriitikolle, että nostakaa jäsenmaksua 25€, jo 40 jäsentä tuo tonnin urheilijan kassaan.
Tosiasia kuitenkin on, että urheilujudo tarvitsee tukijakseen laajan harrastajapohjan jonka kukkarolla käydään.
Vastapalveluksena sanotaan sitten tulevan seuralle kunniaa ja mainetta ja peruskurssit pullolleen väkeä. Toinen vastapalvelus on mainittu olevan tietotaidon virtaaminen seuraan kokeneiden kisaajien kautta. Tässä seuran pitää olla tiukkana; uransa lopettavalta kisahuipulta pitää vaatia nuorien opettamista. Monesti kuuluu puhuttavan, että kisaaja pitää nyt välivuotta rankan kisauran jälkeen. Monet jäävät tälle välivuodelle ja velka seuralaisille jää kuittaamatta.
"Raha ratkaisee" esittää monia hienoja toimintamalleja urheilujudon eteenpäinviemiseksi. Tähän malliin pitää ehdottomasti kirjata kuinka monta ohjaustuntia tulee suorittaa seuran (lue seuralaisten) sponsoritonnia kohti.
Mielenkiinnolla odotan tietoja mahdollisesti nyt lopettavien olympiajudokoiden ohjauspanoksesta seuralleen. Toki valtaosa rahoituksesta on tullut veikkausvaroista. Kuitenkin uskon, että seurat joita urheilijat edustavat, on raapineet kassan pohjan ruvelle olympiadin aikana.
Harrastajien kukkarollahan tässä ollaan käymässä. Meillä on 10.000 judon harrastajaa ja jokainen maksaa jo nyt sekä omasta harrastamisestaan, että myös kilpailijoiden kilpailemisesta. Ovatko juonioriharrastajat nettomaksajia vai pitäisikö heihin ennemmin panostaa myös rahallisesti? Käytännössä junnuharrastaja maksaa jo nyt melkoisesti aikuisten kilpailutoiminnasta. Minusta se on väärin. Nykyään jalkapallossakin junnutoiminta on enimmäkseen erotettu edustusjoukkuetoiminnasta.
Toisaalta, jos kilpaurheilua pidetään tärkeänä junnuperheessä, pitää nimenomaisesti perheen tehdä uhrauksia ja valintoja jotta se mahdollistuu. Se tarkoittaa myös rahallista panostusta. 1000€ vuodessa ei ole vielä mitenkään kohtuuton rahallinen panostus omaan toimintaan. Vaikea kuitenkin on nähdä, että esim. kerrostalossa joka huoneisto maksaisi 40€, jotta talon asukki voisi kilpailla ko. rahalla ja tuoda talolle mainetta ja kunniaa. Jos junnuja halutaan tukea, mikä kilpailuhenkisiä nykyäänkään estää lahjoittamasta rahaa ko toimintaan? Tai samalla voi tukea myös olympiaurheilua. Liitollakin on kaikenlaisia tuotteita myynnissä joiden tuotoilla sitten toimintaa pyöritetään.
Seura voi tukea kilpailua järjestämällä yhteiskuljetuksia kisoihin, järjestämällä itse kilpailuja, järjestämällä leirejä ja osallistumalla yhteisille leireille. Siis pyörittämällä sitä toimintaa joka mahdollistaa kaiken menestyksen. Jos kaikki rahat laitetaan yhteen tai viiteen seuran junnuun, köyhtyy seura pitkällä tähtäimellä, kun junnut siirtyvät elämän kuljettamina sinne sun tänne.
Judossa on kuitenkin kyse enimmäkseen harrastetoiminnasta. Meillä on hyvin vähän ammattijudokoita ja ei ole mielekästä asettaa junnulle tähtäimeksi ammattijudokaksi ryhtymistä. Junnut säilyvät lajin parissa tasan niin kauan, kun kokevat sen itselleen mielekkääksi (myös taloudellisesti). Dropoutia ehkäistään parhaiten siten, että seura kykenee tarjoamaan laadukkaat judo- ja oheistreenit, harjoitusohjelmat sekä valmennuksen.
"Mielenkiinnolla odotan tietoja mahdollisesti nyt lopettavien olympiajudokoiden ohjauspanoksesta seuralleen. Toki valtaosa rahoituksesta on tullut veikkausvaroista. Kuitenkin uskon, että seurat joita urheilijat edustavat, on raapineet kassan pohjan ruvelle olympiadin aikana"
Eihän edustaminen ja samalla paikkakunnalla asuminen seuran kanssa aina mene 1:1 ja odotellaan nyt mahdollisesti sitä ilmoitusta lopettamista.
"Kumpi on tärkeämpää: viikko leirillä ulkomailla muutamalle juniorille vai 52 viikkoa mahdollisimman hyvää valmennusta kotisalilla kaikille kilpaileville junioreille? "
Sanoisin että molemmat. Jos jompikumpi jää puuttumaan, ei asiaa huipulle ole.
Mitä se menestys on? Mitä sitten tapahtuu, kun suomalainen judoka saa olympiamitalin? Näkyvyys lisääntyy, sponsorit tuputtavat rahaa ja peruskurssit täyttyvät innokkaista judokanaluista? Lienee kestävämpää päästä tähän tavoitteeseen siten, että järjestetään niin laadukasta toimintaa, että judomenestys on seurausta siitä. Laadukas toiminta itsessään tuo kurssit täyteen väkeä. Kisamenestys on vain plussaa. Rajojen koettelua ja osaamisen hiomista.
Vain hyvin harvoin on edes mielekästä pyrkiä maailman huipulle. Pitää olla todella lahjakas, treenata maailman eniten ja oikein. Pitää olla todella kova sisäsyntyinen halu olla paras ja olla valmis tekemään työtä sen eteen. Vaakakupissa toisella puolen on taloudellinen tulevaisuus ja terveys (monesti myös perheen perustaminen). Omasta mukavuudesta pitää tinkiä ja täytyy elää tiukasti ohjattua elämää, jossa kaikkia mielihaluja ei voi toteuttaa.
Judo ei ole bisnestä. Se mikä harjoituksissa opitaan tulee pyyteettömästi jakaa eteenpäin.
Tietäkseni ainoa henkilö, joka on yrittänyt tehdä judolla bisnestä on Rauman judoseura Samuraista eräs nimeltä mainitsematon henkilö..
Unohda rahojen perässä juokseminen ja mene vaikka tuonne:
http://www.judoliitto.fi/?x108816=3118438