aivan kaiken? No, aika vaikea on pystyä unohtamaankaan, kun joka ikinen päivä, aamusta iltaan niitä hetkiä uudelleen elän, muistoissani.
Jokainen, joka on joskus tavannut ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu luissa ja ytimissä, niin voi tietää, miten "helppoa" on unohtaa, jos on joskus saanut olla sellaisen ihmisen lähellä, siis, ihan lähellä?
Alkaa jo huolestuttavasti näyttämään siltä, että varmaan elämäni viimeisen uloshenkäyksenkin mukana kuiskaan nimesi.:D
Tämä vuodatus siis naiselle, jonka vertaista ei ole, eikä elämääni koskaan enää tule.
Jokainen, joka on joskus tavannut ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu luissa ja ytimissä, niin voi tietää, miten "helppoa" on unohtaa, jos on joskus saanut olla sellaisen ihmisen lähellä, siis, ihan lähellä?
Alkaa jo huolestuttavasti näyttämään siltä, että varmaan elämäni viimeisen uloshenkäyksenkin mukana kuiskaan nimesi.:D
Tämä vuodatus siis naiselle, jonka vertaista ei ole, eikä elämääni koskaan enää tule.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mihinkäs sinä hänet sitten kadotit?
Minäkin muistan kaikki hetket yhden miehen kanssa, etenkin sen läheisimmän yksityiskohtineen. A very special man he is. :)
Hyvää mieltä hän ainakin on tuonut ,kun hymyilet vielläkin.
Vaikuttaa aika sairaalta.
Sairasta tai ei, rakastat häntä vieläkin tai olet jäänyt kiinni menneeseen. Itselläni vähän sama. Ajattelen häntä usein. En ensimmäiseksi mutta ehkä toiseksi kun avaan silmät. Aikaa myöten se helpottaa. Tavallaan en halua että se helpottaa. Näin hän on osa minua. Mutta on pakko bakavasti sanoen alkaa päästää irti. Muuten elämä jää elämättä. Ja kuitenkin kun olin hänen kanssaan tunsin eläväni täydemmin ja enemmän kuin koskaan ennen- siinä hetkessä. Olin läsnä.
Miksi ette kerro sille henkilölle ajatuksianne? Ainahan voi vain voittaa jos on jo jotain menettänyt.
Minäkin muistan. Kaiken.Jokaisen eleesi, lähes kaiken sanomasi ( jota oli paljon).
Tuntuu kuin olisit täyttänyt minut...sen tyhjyyden ja nyt en ole olemassa. En saa oikein happea. Olemisen voima revitään selkänahasta.
Mieleen voi jäädä asioita mitä ei halua unohtaa. Mitä se on? Se voi jäädä arvotukseks. Opetella elämään tässä ja nyt....
Kaunista tekstiä, toivottavasti kerroit hänelle tunteesi.
Itsellä samanlainen tunne eräästä miehestä, jonka kanssa olin myös ihan lähellä kuukausia sitten.
Mietin miten päästä irti, kun loppuelämän sisällä huokaa häntä ajatellessa.
Suljen silmäni ja näen hänen kasvonsa.Hän on mielessäni aina.
Yksinäistä, sadanvuoden yksinäisyyttä.
Jos sinä et ole mokaillut yhtä pahasti kuin minä, eikä sinua ole karkoitettu:
Toimi :)
Peukut täältä toivottomalta.
Apua, tulee kuuma:D
Ruikutgaminen ei nyt pure. Alkää jo v tuttaa koko täällä vietetty aika. Milloin me kaikki tajutaan, se että me ollaan hannareita!!! Luusereita. Minäkin brutukseni... tsuidus sentäs. Ei jumankega. Nyt tuli järki tähän aa päähän. Poistun lopulisesti.
Miten kauan aikaa on kulunut kaikesta??
Täytyy testata sun muistia ??