Hei,
koitan kertoa tarinani lyhyesti, ei ole voimia kertoa kaikkia kipeitä muistoja.
Vanhempani ovat eronneet muutamia vuosia sitten. Vanhempana sain tietää, että isäni haukkui äitiä huoraksi aina, meni tämä sitten töihin, opiskelemaan tai minne vain. Isä suuttuu ja suuttui aina, jos asiat eivät menneet kuten hän halusi. Minut ja siskonikin on haukuttu monia kertoja. Haukkumasanat ovat rumia, mutta pian hän pyytääkin jo anteeksi. Hän otti nuorempana lainaa, lainaa ja lainankin päälle lainaa, äitini ei kuulema edes nähnyt rahoja. Riippuvuus rahapeleihin on aiheuttanut monet riidat, suurinosa rahoista menee niihin. Isäni on yrittänyt saada psykiatriseen hoitoon kaikki perheen jäseneni, paitsi itsensä. Minun ja äitini kohdalla tämä onnistuikin. Vanhempieni ero oli isäni mielestä minun vikani. Muistan yhä kuinka hän soitti yöllä sanoen "(nimeni) kuuntele, tämä ero on sinun vika. Olet ajanut äitisi niin alas, ilman sinua olisimme vielä yhdessä. Sinun vikasi." Yhden ainoan kerran isä oli väkivaltainen nähdessäni äitiä kohtaan, yritti kuristaa. Muuten väkivalta on aina ollut henkistä. Äiti on yhä monesti täysin rikki, vaikka erosta on jo vuosia, koska isä on fyysisestikkin sairas ja kannamme hänestä yhä huolta.
Pari vuotta sitten rakastuin, löysin miehen ulkomailta. Lähtiessäni tapaamaan häntä isäni yritti laittaa minut pakkohoitoon, koska en kuulema ollut terve. Yrityksistä huolimatta tämä epäonnistui, mutta mies paljastui samanlaiseksi kuin isäni. Jäin joksikin aikaa ulkomaille. Alussa kaikki oli hienosti, olin kaikki mitä mies oli etsinyt ja hyvä omana itsenäni. Myöhemmin suhteesta tuli helvettiä. En osannut tiskata, siivota, olin hänen mielestään ruma ja lihava, eikä hänen edes halunnut harrastaa seksiä kanssani jos oli valoisaa. Mies oli hyvin väkivaltainen myös fyysisesti, hengenlähtö oli lähellä. Myös mustasukkaisuus oli valtavaa, jos toinen mies edes vilkaisi minuun, vika oli minun, olin vikitellyt hänet. Hän halusi minun elävän täysin hänelle, oli mustasukkainen jopa siskostani. Kesti kauan päästä suhteesta irti.
Isässäni ja tässä miehessä oli paljon samaa. Kipeän paljon. Nyt tilanne on kuitenkin tämä: Isäni on sotkenut omat raha-asiansa, kuin myös minun. Hänellä ei ole rahaa maksaa omaa vuokraansa, joten asunto menee alta. Hän on juonut viimeaikoina paljon enemmän kuin yleensä ja soitellut ja kertonut harkitsevansa itsemurhaa. En voi lainata hänelle enempää, koska loppupeleissä hän uhkaa aina jättää maksamatta ja edessä on kauheat riidat. Äitini ei ota asiaan enää juurikaan kantaa, mutta tiedän hänenkin olevan kauhuissaan. Siskoni ehdottaa sukulaisille kertomista. Itse en enää tiedä, olen väsynyt ja itkenyt monena iltana tilannetta. Olen isälleni vihainen, samalla tunnen sääliä ja kovaa syyllisyyttä, koska en tiedä mitä tehdä. En tiedä olenko isälleni tärkeä vai hyväksikäytön kohde.
Onko täällä ehkä samanlaisia kokemuksia kokeneita?
.Kiitos, jos joku vastaisi.
koitan kertoa tarinani lyhyesti, ei ole voimia kertoa kaikkia kipeitä muistoja.
Vanhempani ovat eronneet muutamia vuosia sitten. Vanhempana sain tietää, että isäni haukkui äitiä huoraksi aina, meni tämä sitten töihin, opiskelemaan tai minne vain. Isä suuttuu ja suuttui aina, jos asiat eivät menneet kuten hän halusi. Minut ja siskonikin on haukuttu monia kertoja. Haukkumasanat ovat rumia, mutta pian hän pyytääkin jo anteeksi. Hän otti nuorempana lainaa, lainaa ja lainankin päälle lainaa, äitini ei kuulema edes nähnyt rahoja. Riippuvuus rahapeleihin on aiheuttanut monet riidat, suurinosa rahoista menee niihin. Isäni on yrittänyt saada psykiatriseen hoitoon kaikki perheen jäseneni, paitsi itsensä. Minun ja äitini kohdalla tämä onnistuikin. Vanhempieni ero oli isäni mielestä minun vikani. Muistan yhä kuinka hän soitti yöllä sanoen "(nimeni) kuuntele, tämä ero on sinun vika. Olet ajanut äitisi niin alas, ilman sinua olisimme vielä yhdessä. Sinun vikasi." Yhden ainoan kerran isä oli väkivaltainen nähdessäni äitiä kohtaan, yritti kuristaa. Muuten väkivalta on aina ollut henkistä. Äiti on yhä monesti täysin rikki, vaikka erosta on jo vuosia, koska isä on fyysisestikkin sairas ja kannamme hänestä yhä huolta.
Pari vuotta sitten rakastuin, löysin miehen ulkomailta. Lähtiessäni tapaamaan häntä isäni yritti laittaa minut pakkohoitoon, koska en kuulema ollut terve. Yrityksistä huolimatta tämä epäonnistui, mutta mies paljastui samanlaiseksi kuin isäni. Jäin joksikin aikaa ulkomaille. Alussa kaikki oli hienosti, olin kaikki mitä mies oli etsinyt ja hyvä omana itsenäni. Myöhemmin suhteesta tuli helvettiä. En osannut tiskata, siivota, olin hänen mielestään ruma ja lihava, eikä hänen edes halunnut harrastaa seksiä kanssani jos oli valoisaa. Mies oli hyvin väkivaltainen myös fyysisesti, hengenlähtö oli lähellä. Myös mustasukkaisuus oli valtavaa, jos toinen mies edes vilkaisi minuun, vika oli minun, olin vikitellyt hänet. Hän halusi minun elävän täysin hänelle, oli mustasukkainen jopa siskostani. Kesti kauan päästä suhteesta irti.
Isässäni ja tässä miehessä oli paljon samaa. Kipeän paljon. Nyt tilanne on kuitenkin tämä: Isäni on sotkenut omat raha-asiansa, kuin myös minun. Hänellä ei ole rahaa maksaa omaa vuokraansa, joten asunto menee alta. Hän on juonut viimeaikoina paljon enemmän kuin yleensä ja soitellut ja kertonut harkitsevansa itsemurhaa. En voi lainata hänelle enempää, koska loppupeleissä hän uhkaa aina jättää maksamatta ja edessä on kauheat riidat. Äitini ei ota asiaan enää juurikaan kantaa, mutta tiedän hänenkin olevan kauhuissaan. Siskoni ehdottaa sukulaisille kertomista. Itse en enää tiedä, olen väsynyt ja itkenyt monena iltana tilannetta. Olen isälleni vihainen, samalla tunnen sääliä ja kovaa syyllisyyttä, koska en tiedä mitä tehdä. En tiedä olenko isälleni tärkeä vai hyväksikäytön kohde.
Onko täällä ehkä samanlaisia kokemuksia kokeneita?
.Kiitos, jos joku vastaisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos tämä nyt mitään lohduttaa, niin et ole ensimmäinen joka törmää kultuurien erilaisuuteen. Se tasa-arvo, johon me suomessa olemme tottuneet, katsotaan monissa maissa heikkoudeksi, eli suomeksi sanottuna naisen paikka vieraassa maassa on useimmiten nykin ja hellan välissä.
En ole erityisen varma siitä, että isäsi olisi narsisti, mutta juopolta hän kuitenkin kuulostaa. Tuollaisena toteamuksena juopoista, että juopolla on vain se yksi oikea tässä maailmassa, joka menee kaiken muun edelle. Tiedät varmaan mikä?
Ehdotan irtaantumista. Koska isäsi on myös alkoholisti, ehdotan huomion kiinnittämistä siihen puoleen. Mielestäni se on se "helpompi" juttu. Eli alkoholistihan ei lopeta juomista pääsääntöisesti. Juomisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä joku muu tekee, sanoo tai jättää tekemättä. Juominen on riippuvuussairaus ja toipuminen voi lähteä vain hänestä itsestään käsin.
Hän syyllistää kyllä, ja vetoaa tunteisiinne. Voi vedota myös suvun tunteisiin. Mitä voitte tehdä, antaa hänelle rahaa juomiseen, koska alkoholisti juo.
Hänen on mahdollista saada apua juomisen lopettamiseen, mutta hänen täytyy itse tehdä päätös. Se mitä muut voivat tehdä, on pelastaa itsensä. Voitte toki ottaa selvää esim veraistukiryhmistä ja muusta sellaisesta, mutta juomarin pakottaminen "hoitoon". En ole kuullut moisen onnistumisesta.
Tämä oli siis vain yhden kirjoittajan mielipide. Onnea teille.
Ei isäni alkoholisti ole, ennemminkin peliriippuvainen. Lähiaikoina on rahaa mennyt juomiseenkin, mutta enemmän pelaamiseen.
Irtautuminen voisi auttaa, mutta on raskas prosessi. En tiedä voiko omasta isästään edes irtautua täysin.. Sattuu niin paljon koko tilanne. Minulle on sanottu, että pitäisi hankkia ensin itselle apua raskaaseen tilanteeseen ja laittaa oma mielenterveys ensimmäiseksi. Olen aivan hukassa.
Kuulostaa addiktilta..riippuvuudet lisää narsismia. Pidä hyvää huolta itsestäsi, isästäsi tuskin voit. Isäni omaa narsistin piirteitä, mieheni on riippuvainen millon mistäkin..itseäni yritän saada kasaan terapian avulla.
Isäsi ei ehkä ole narsisti, kumppanisi vaikutti enemmän siltä. Kertomusten perusteella ei voi kyllä sanoa mitään varmaa näillä palstoilla. Toisaalta, helpottaisiko sinua jos isälläsi olisi narsistinen pers.härö diagnosoituna? Epäilen että ei auttaisi yhtään. Siksipä kannattaa kehittää itseään, pitää huolta itsestään ja todella tehdä pesäeroa vanhempiin. Ei ole sinun vikasi, että elit suojatonta lapsuutta, mutta sinun tehtäväsi on hoitaa nyt itsellesi parempi olo. Olet hyvässä alussa henkisessä kasvussa, koeta saada tukea joltain ammattihenkilöltä.
Hyviä kannanottoja sinulta, tässä ja muissa ketjuissa!
Isäni mielestä heidän ero oli sinun syytä!! Voi tyttö hyvä,isäsi on ottanyt sinut nyt haukuttavaksi kun äitisi ei enää jaksanut,ja nyt se repii sinutkin sisäisesti hajalle,ilman omantunnon tuskia. Tuokin vielä, pakkohoitoon yrittänyt muut perheenjäsenet,mutta omasta mielestä itse ei sitä tarvitse???
Minkälainen isä tekee omalle lapselleen noin,ei ainakaan tervejärkinen isä. Kertokaa heti sukulaisillenne tilanteenne,hae itsellesi apua ennenkuin luhistut kokonaan,sullahan ex miehen ja isäsi toilailut kannettavana,henkinen taakkasi on kyllä raskas!! Alat ajattelemaan nyt vain itseäsi ja siskoasi,jätä isäsi huolet herranhuomaan. Kukaan ei toisen elämää voi elää,vaikka kuinka haluais...Sotkea kylläkn voi!! VOIMIA
Miksi narsisti eikä esim. rajatila?
Paska on paskaa, eikä siihen tarvita aina narsismia.
Isäsi käytös ei ole lähelläkään normaalia. Varmasti hänellä on paljon ongelmia, mutta ei sillä diagnoosilla taida väliä olla, onko narsisti tai muuten vaan vaikea luonne.
Mä suosittelen, että hoidat itsesi kuntoon ja otat etäisyyttä isääsi. Se voi auttaa myös isääsi. Alkuun voi tehdä kipeää etäisyyden ottaminen, mutta se auttaa saamaan omat ajatukset raiteilleen ja saat oman elämäsi haltuun.
Se mitä isäsi tekee, ei koskaan ole sinun vastuullasi! Voi vain toivoa, että kunpa hakeutuisi hoitoon.