Jälkeenpäin on aina hyvä viisastella, mitä tehnyt väärin jne. Kaikki eivät osaa katsoa peiliinkään tilanteissa, kun jäävät ns. nuolemaan haavojaan tai rannalle? Itse ainakin kelaan mennyttä ja manailen menetettyä, mutta kelaan tekemiäni juttuja ja yritän muuttaa käyttäytymistäni positiivisemmaksi. Turha haikailla perään varsinkaan silloin, jos on itse mokannut käyttäytymisellä tai tekemisillään (saamattomuus).
Minun ongelmana on se, että en tee yleensä mitään, jollei tule TODELLA selviä merkkejä toiselta, syynä varmaankin iän tuoma varovaisuus ( 40v.m) ja vilkas mielikuvitus ja optimistinen luonne? Tiedostan, että malttia ei välttämättä kaikilla ole odotella.... vuosia, jollei toiselta tule selkeitä merkkejä kiinnostuksesta häntä kohtaan. Elämä opettaa, elä, kärsi ja unhoita niinhän se menee?
Nämä ovat minun heikkouksia ja tuskin olen yksin näiden kanssa? Oleellista on välttää katkeroitumista ja oppia tilanteista ja petrata omaa asennetta paremmaksi.
Kukaan ei ole seppä syntyessä eikä vanhempanakaan vielä?
Hyvää terapiaa on kirjoitella näitä julki ja päästä ulos tilanteesta, missään nimessä ei kannata katkeroitua ja kärsiä korkojen kera ;)
Minun ongelmana on se, että en tee yleensä mitään, jollei tule TODELLA selviä merkkejä toiselta, syynä varmaankin iän tuoma varovaisuus ( 40v.m) ja vilkas mielikuvitus ja optimistinen luonne? Tiedostan, että malttia ei välttämättä kaikilla ole odotella.... vuosia, jollei toiselta tule selkeitä merkkejä kiinnostuksesta häntä kohtaan. Elämä opettaa, elä, kärsi ja unhoita niinhän se menee?
Nämä ovat minun heikkouksia ja tuskin olen yksin näiden kanssa? Oleellista on välttää katkeroitumista ja oppia tilanteista ja petrata omaa asennetta paremmaksi.
Kukaan ei ole seppä syntyessä eikä vanhempanakaan vielä?
Hyvää terapiaa on kirjoitella näitä julki ja päästä ulos tilanteesta, missään nimessä ei kannata katkeroitua ja kärsiä korkojen kera ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Välillä pitää myös prosessoida niitä asioita ihan yksikseen kun niitä yhteydenottoja on tulvinut silmät ja korvat täyteen. Epätoivo ei auta ketään, pidän etäisyyttä sellaiseen. Keskustella kyllä haluaisin asiallisesti jos mahdollista. Ehkä olen jo niin tottunut siihen että joudun useimmiten käsittelemään asiat ihan yksin niin ettei sellaista tietynlaista vuorovaikutusta enää voikaan syntyä, se juna meni jo :)
No, niin! Yli 40-vuotias , eikä osaa kirjoittaa.?????
Haloooo..Ei kait sinulla ole lapsia.?????
En nyt suuremmin ala avautua täällä :) Kirjoittelen, josko olisin jollekin hyödyksi. Lähtökohtana voin sanoa, että ei ole tapana olla hyökkäävä eikä agressiivinen. Pinnalta olen kova, mutta sisältä turhan pehmeä. Toisten arvostelu on helppoa ja kukaan ei ole täydellinen ;)
Sorry, aina pitäisi lukea kirjoitettu texti ennen kuin lähettää eteenpäin? Kukaan ei ole seppä syntyessään jne. Olen samaa mieltä, että käyttäytymiseni tekee tyhmäksi välillä, muttei aina? Sen verran elän varman päälle, ettei ole lapsia?
Rakenteet ovat vahvat allani ja olen jalat maassa olevaa tyyppiä, toisin kuin monet muut nykymaailmassa. Perheellisiä isiäkin tiedän, joilla aikamoinen korttitalo rakennettuna ja kun valheet joskus paljastuvat, romahtaa aika helposti koko paketti.
Olen kuullut, muttei ole kokemusta, että perheen perustaminenkin kasvattaa ihmisiä, tulee vastuuta ja ajatukset eivät pyöri enään niin oman navan ympärillä tällöin. Olen elänyt hetkessä, ajattelematta asioita ympärilläni suuremmin. Vanhemmiten alkaa funtsia enempi asioita ja kelaa mennyttä.
Nämä vaan tiedoksi sinulle, ettei tule perään mitään hyvä juttu, ettei sulla ole lapsia tms. Täysipäisemmäksi ehkä muuttuisin, jos olisin isä jollekin? Olen kuitenkin vastuuntuntoinen tekemisilleni.
Miesten ajatuksia, olipas mukava lukea näinkin päin... teitä on vaikea lukea, teitä on vaikea miellyttää,varsinkin olemalla oma itsensä...olen aina kuvitellut ettei miehet tunteile, ajattele saati pohdi asioita..olen saanut huomata että 40 v miehet osaavat ja uskaltavatkin kertoa tunteistaan, varsinkin kun suhde on ohi..he uskaltavat kysyä mitä sinulle kuuluu ja sitten alkaa jumalaton pommittaminen...ja muistan miksei suhteesta tullutkaan mitään.
Eka tyrkky LOL
Tietty, jos mies vetää jotain roolia niin miellyttäminen menee haasteelliseksi. Naiset vaatii paljon enemmän huomiota kuin miehet :) Mikään suhde ei ole mennyt poikki, ihastukset vaihtelee ja välillä on hyvä tehdä ns. tilinpäätöstä ja tuoda tuntemuksiaan julki. Toi pommittaminen, minkä mainitset kuulostaa aika säälittävältä roikkumiselta, mitä en ainakaan itse harrasta, enkä tule harrastamaan. Pitkä suhde vaatii enempi aikaa käsitellä mennyttä, mutta lähtökohdat tilanteen korjaamiselle (parisuhteen saamiselle kuntoon) eron jälkeen on minusta vähäiset. Perheellisillä minusta näissä pitää mennä lasten ehdoilla ja pyrkiä aikuisten kesken yhdessä sopimaan asioista. Välttää turhaa riitelyä ainakin lasten nähden.
Minulla lähipiirissä aika tuore tapaus, jossa tuntui ainakin aluksi siltä, että lapsi on väline, jolla voi toista kiristää. Perheen kesken äiti sai välillä raivokohtauksia, kun ei saanut riittävästi huomiota.
Hmmhm. Fiksuja mietteitä välillä täälläkin :)
Hyvä asenne aloituksen kirjoittajalla. Toisilla se menee noin ja toisilla menee toisella tavalla. Itse tajusin lopettaa turhissa kuvitelmissa elämisen, katsoin peiliin ja sieltä se suurin syy löytyi miksen kellekään ikinä kelvannut. Olen yksinkertaisesti liian ruma kelvatakseni yhdellekään miehelle, ei siinä sen kummempaa syytä ole ja tuon tosiasian tajuttuani lopetin kuvitelmat. Enää en edes katsele ketään ja jopa tunnen suurta häpeää niistä ykspuolisista ihastumisistani ja siitä että joskus kuvittelin kelpaavani jollekin. Oppia ikä kaikki, enää en ihastu, riittää kun vilkasen peiliin, oman ruman naaman näkeminen tappaa vähäisetkin kuvitelmat ja tunteet. Välillä tietenkin tunnen katkeruutta omasta rumuudesta, mutta se on niitä asioita joita ei vaan voi muuksi muuttaa vaikka kuinka haluaisi.
no voi sentään täytyy olla ihmisen sitten ruma