Varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki
Avauspuheenvuoro
Keskustan puoluekokous 18.6.2004, Tampere
Arvoisa Keskustan puoluekokousväki,
Hyvät naiset ja herrat,
Rakkaat ystävät
Lämpimästi tervetuloa Suomen Keskustan 70. puoluekokoukseen - kokoukseen, josta julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan puuttuu kaikki kipinä ja jännitys. Näiden etukäteisarvioiden mukaan kolmipäiväinen kokoontumisemme tänne Tampereelle on lattea, yllätyksetön ja vähintäänkin intohimoa vailla. Hyvät ystävät, meidän mieluisa haasteemme on tulevien päivien, ja iltojen, aikana osoittaa nämä etukäteisarviot harvinaisen vääriksi!
On totta, että monella tavoin voimme tänään käynnistää puoluekokoustamme rauhallisissa merkeissä. Yhteinen tavoitteemme nousta johtavaksi hallituspuolueeksi on saavutettu reilu vuosi sitten. Eduskuntavaalimenestyksemme pohja luotiin Hämeenlinnan puoluekokouksessa - siellä linjasimme vaalipolitiikkamme.
Ulkopuolisten janoamat sisäiset ristiriidat tai dramaattiset tapahtumat eivät väritä puolueväen kokoontumista tänään. Eikä henkilövalinnoissakaan odoteta suuria mullistuksia ? tai niin ainakin luulemme nyt. Keskustan puoluekokouksia leimaa aina yllätysten todennäköisyys - siksi itse kunkin kannattaakin pysyä valppaana kokouksen alusta loppuun.
Tämä asetelma antaa meille ainutkertaisen mahdollisuuden keskittyä oman politiikkamme sisältökysymyksiin, eli itse asiaan. Välillä tuntuu, että henkilökysymysten myllerryksessä unohtuu se tosiasia, että poliittinen vaikuttaminen on - ja sen täytyy olla - asioihin keskittyvää ja niiden eteen päin viemistä.
Keskustan sisällä on kuulunut kritiikkiä, että puolue olisi ensimmäisen hallitusvuotensa aikana unohtanut omat poliittiset tavoitteensa ja tyytynyt vain hallinnoimaan. On puhuttu hallitusohjelman vangiksi jäämisestä. Monet Keskustan keskeiset vaalitavoitteet vuoden 2003 vaaleissa olivat sellaisia, ettei niitä voida yhden vaalikauden aikana toteuttaa.
Tärkeintä on ollut suunnanmuutoksen aikaan saaminen. Esimerkiksi talouspolitiikassa, yrittäjäpolitiikassa, perhepolitiikassa ja aluepolitiikassa näin on jo käynyt. Myös kunta-valtio -suhteeseen on tullut ennustettavuutta ja pitkäjänteisyyttä ja mahdollisuudet kuntatalouden vakautumiseen ovat näin parantuneet.
Jos haluamme saada lisää tuloksia aikaan, meidän tulee olla hallitusvastuussa myös seuraavalla vaalikaudella. Omien toimiemme kautta meidän on aidosti vakuutettava kansa siitä, että tämän porukan käsiin uskaltaa maan asioiden hoidon antaa jatkossakin. Vaalikauden aikana on poliittisia yhteistyösuhteita hoidettava siten, että yhteistyösuhteet pelaavat joka suuntaan.
Puolueen sisällä on aina voitava - ja pitää - arvioida kriittiseenkin sävyyn sitä, mitä on saatu aikaan ja mihin suuntaan halutaan mennä. Puoluekokous on juuri oikea paikka tähän. Olen varma, että paikalla olevat kansanedustajat ja ministerit kuulevat herkällä korvalla, mitä viestiä te tuotte. Tilaisuus kannattaa hyödyntää.
Hyvä puoluekokousväki,
Viikko sitten käydyissä Euroopan parlamentin vaaleissa onnistuimme nostamaan valtakunnallista äänestysprosenttia nipin napin yli 40 prosentin. Vaikka nousua edelliskertaan verrattuna oli runsaasti, on tämäkin taso edelleen huolestuttavan alhainen.
Keskustelu Euroopan unionin asioista on ollut harvinaisen vilkasta viime aikoina. Niin unionin laajentuminen kuin hallitusten välinen konferenssi ovat tulvineet joka tuutista. Tiedosta ei ole ollut pulaa.
Syystä tai toisesta vaalit eivät kuitenkaan kiinnostaneet valtaosaa äänestäjiä niin paljoa, että he olisivat uurnille lähteneet. EU- asiat koetaan edelleen etäisiksi ja varmasti vaikeiksikin.
Paljon on kyse kielestä, jota me politiikassa mukana olevat ihmiset niin helposti sorrumme käyttämään. Puhumme määräenemmistöpäätöksen laskemisen eri tavoista kun meidän pitäisi puhua asioiden etenemisen mahdollisuuksista. Puhumme artiklojen sivulauseista ja niiden eri tulkinnoista kun meidän pitäisi puhua siitä, mille asioille EU-tason yhteistyö tuo lisäarvoa ja mille ei.
Juuri näinä päivinä eletään ratkaisuhetkiä unionin ja sen kansalaisten välisen suhteen kannalta. EU:n on kyettävä päätöksentekoon tulevaisuutensa keskeisissä kysymyksissä ja myös hahmotettava selkeästi se, mikä se haluaa olla ja miksi tulla. Muutoin kuilu ihmisten ja instituutioiden välillä uhkaa entisestään kasvaa.
**
On hyvä pysähtyä tässäkin kokouksessa sen kysymyksen ääreen, että miksi niin harva aktiivisesti ottaa vastuuta yhteisistä asioista. Kunnallisvaaleihin valmistautumisessa tämän pohdinnan läpikäyminen on olennaista. Peiliin katsomisen paikkaa on puolueillakin. Yhteiskunnalliselle, arvopohjaiselle keskustelulle on kysyntää kansalaisten keskuudessa - puolueiden on pystyttävä tähän kysyntään vastaamaan nykyistä paremmin.
Eurovaalien alla puolueet olivat yksissä tuumissa liikkeellä äänestysaktiivisuuden kohottamiseksi. Loppumetreillä kuitenkin pinna petti poliittisen kentän molemmilla laidoilla. Sellaisen viestin antaminen, että vaaleissa annettu ääni kuuluu vain yhden tai kahden suurimman ryhmän kautta, ja puheet hukkaan menevistä äänistä olivat outoja tilanteessa, jossa yhteistuumin taisteltiin alhaista äänestysprosenttia vastaan.
Amerikkalaistyylisen negatiivisen kampanjoinnin ei soisi rantautuvan suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Näin ei tapahdukaan niin kauan kuin se Suomen Keskustasta on kiinni. Toverit oikealla ja vasemmalla, voitte siis olla levollisin mielin - emme aio ottaa lokakuun kunnallisvaaleissa käyttöön samaa argumenttia teitä vastaan, vaikka potentiaalia siihen olisikin sadoissa Suomen kunnissa.
Demokratian ja kansalaisten vapaan tahdon kunnioitusta on se, että jokainen puolue keskittyy äänestäjien - ja eritoten omien äänestäjiensä - aktivointiin sen sijaan, että pyritään passivoimaan muiden puolueiden kannattajia. Kansanvallan kannalta oli onneksi, että tällainen passivointiyritys näissä vaaleissa epäonnistui.
Keskustan sisälläkin tunnelmat ehdokkaiden ja piirien välillä olivat välillä kuumentua. Jo ehdokasasettelu synnytti räväkkää keskustelua. Kilpailuasetelmaa ei vaaleissa saa pelätä. Ehdokkaan ja puolueen pitää olla valmis asettumaan lähtöviivalle kenen tahansa kanssa. Vaalikuume ja keskinäinen kisailu kuuluvat vaaleihin. Eurovaalien kokonaistulos kertoo sen, että kova keskinäinen kilpailu nosti yhteistä menestystämme.
Neljän edustajan saaminen läpi Euroopan parlamenttiin oli 20 ehdokkaan ja heidän vaalityöntekijöidensä ja koko keskustakentän yhteisen ponnistuksen tulos. Onnittelut valituiksi tulleille - europarlamenttiryhmä on tärkeä osa Keskustan kokonaisuutta.
On hyvä kuulla ehdokkaiden tuntemuksia käydyistä vaaleista, jotta olisimme puolueena vielä valmiimpia seuraavissa eurovaaleissa. Voimme kehittyä vain oppimalla omista heikkouksistamme.
Hyvät keskustalaiset,
Pelkään pahoin, että kiinnostuksen puute eurovaaleja kohtaan heijastaa myös sitä asennetta, että olemme edelleen enimmäkseen kiinnostuneita lähinnä kotimaan asioista. Voi olla, että tällainen ajattelutapa kuvaa kohtuullisen hyvin myös tätä salia. Sellaista valintatilannetta vain ei enää ole olemassa, että voisimme valita maailman hulluuksien ja vitsauksien ja toisaalta turvallisen kotokutoisuuden väliltä.
Sekä hyvässä että pahassa pohjoinen reunavaltio nimeltä Suomi on osallinen niissä ilmiöissä ja kehityskuluissa, joita kaukanakin maamme rajoilta tapahtuu. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan unionista on tullut meille arkista ruisleipää, ehkä välillä jopa pakkopullaa. Elämää on kuitenkin myös unionin ulkopuolella. Me olemme osa sitä elämää ja se meitä. Maailmanlaajuiset ilmiöt luovat sen kehikon, jonka puitteissa kotimaisia ratkaisuja tehdään.
Usein kysytään, jääkö politiikalle roolia globalisaation melskeessä. Politiikan aika ei ole ohi - se vain pakottaa meidät yhteiskunnalliset vastuunkantajat entistä kovempaan työhön. Meidän on pystyttävä tehokkaasti vaikuttamaan eri tasoilla: paikallisesta maailmanlaajuisiin foorumeihin saakka. Tämä vaikuttaminen on mahdollista vain, mikäli ymmärrämme asioiden välisiä vaikutussuhteista ja osaamme toimia aktiivisesti erilaisissa kansainvälisissä yhteksissä.
Kotimaisten ratkaisujen rooli on edelleen hyvin keskeinen. Esimerkiksi yritysten kilpailukyvylle luodaan edellytyksiä hyvin pitkälti poliittisin, kotimaisin päätöksin; esimerkiksi koulutuksen ja sosiaaliturvan laadulla, verotuksella, työvoiman liikkuvuuden säännöillä ja panostuksilla tutkimukseen.
Vaikka kehitysmaiden tilanteesta puhutaan paljon, valitettavasti kuilu niiden ja kehittyneiden maiden välillä on kasvanut. Taistelu maailman eriarvoistumista vastaan vaatii rahan lisäksi ennen kaikkea tahtoa hyvinvoivalta väestönosalta. Meille keskustalaisille globaali yhteisvastuu on luontevaa jatkoa sille yhteisvastuulle, jota olemme vuosikymmenten ajan tottuneet kantamaan paikallisella ja kotimaisella tasolla.
Globaalin yhteisvastuun kantaminen nähdään tänä päivänä myös ns. kovana politiikkana, kyse ei ole mistään hyvän omantunnon ostamisesta. Kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta koettelevat uhat saavat usein polttovoimaa eriarvoisuudesta ja kurjuudesta. Universaalien ihmisoikeuksien korostaminen, köyhimpien maiden hyvinvoinnin tukeminen sekä niiden integroiminen kansainväliseen taloudelliseen ja poliittiseen vuorovaikutukseen on välttämätön osa tämän päivän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Hyvä keskustaväki,
EU:n huippukokouksesta kiirineet tiedot antavat huolestuttavan kuvan unionin päätöksentekokyvystä. Halua ja kyky katsoa kokonaisuuden etua näyttää olevan heikko. Suomen hallitus tekee edelleen työtä sen eteen, että puhemies Lipponen valittaisiin komission johtoon. Puheenjohtajan valintaprosessi on edelleen kesken. Toivottavasti asiassa saadaan tänään ratkaisu.
Siinä tapauksessa, että tavoite puheenjohtajan paikasta ei onnistuisi, hallituksen on nimettävä ehdokkaansa komission jäseneksi. Ehdokasasian valmistelusta ja esittelystä vastaa valtioneuvostossa pääministeri. Hänelle kuuluu asiassa laaja harkintavalta, ja hallituksen nimityskäytännön mukaan esittelevän ministerin kanta on hyvin ratkaiseva. Keskustaväellä on kaikki perusteet luottaa kysymyksessä pääministerin vakaaseen harkintaan. Hallituskumppanit varmasti myöskin arvostavat ja kunnioittavat pääministerin roolia tässäkin asiassa.
Komissio on monella tavalla poliittinen elin, ja sen koostumus heijastelee jäsenmaiden hallitusten poliittisia voimasuhteista. Tämä periaate on hyvä muistaa siinäkin tapauksessa, että hallituksen ykköstavoite ei toteutuisi.
Arvoisa puoluekokousväki,
haasteet, joita kotimaan ja kansainvälisen yhteistyön kehittämisessä kohtaamme, on tehty ratkaistaviksi. Ratkaisuja ei kuitenkaan löydy, jos keskitymme vain seuraamaan seuraavaa politiikan osavuosikatsausta, teemme politiikkaa gallupien valokeilassa. Kvartaalipolitiikka sopii erittäin huonosti toimintatavaksi etsittäessä ratkaisuja esimerkiksi työllisyyden, peruspalveluiden ja ikääntymisen haasteisiin.
Muutaman kuukauden tai vuoden toimintajänteellä ei voida löytää uusia perusteellisia vaihtoehtoja myöskään tasa-arvokysymyksiin, joihin liittyvä uusi, huolestuttava ilmiö on nuorten naisten lisääntyvä uupumus. Sillä taas on vahva linkitys väestöpolitiikkaan, joka pitkällä aikavälillä on yksi keskeisiä, jollei keskeisin, maamme tulevaisuuskysymys.
Yhä monimutkaistuva yhteiskunta edellyttää poliittisessa päätöksenteossa aikasihtiä, joka ulottuu tuntuvasti pidemmälle kuin vain seuraaviin vaaleihin saakka. Sen vuoksi tarvitaan strategista ja pitkäjänteistä ponnistelua meiltä kaikilta yksilöinä, puolueena kuin koko yhteiskuntanakin.
Keskusta on aina ollut puolue, joka on siellä missä tapahtuu, ja pyrkii vaikuttamaan niihin asioihin, jotka vaikuttavat meihin. Seisomme eturivissä olkoon kyse sitten kunnallisesta, valtakunnallisesta, eurooppalaisesta tai maailmanlaajuisesta vastuunkannosta.
Arvoisa puoluekokousväki,
Alkusoitot on kuultu tälle kokoukselle. Paras tervetulotoivotus Brysselistä tänne saapuvalle puheenjohtaja Matti Vanhaselle on keskusteleva, hyvähenkinen ja asioita syvältä luotaava keskustakokous.
Päästetään keskustaenergia kunnolla valloilleen, tässä ja nyt!
Avauspuheenvuoro
Keskustan puoluekokous 18.6.2004, Tampere
Arvoisa Keskustan puoluekokousväki,
Hyvät naiset ja herrat,
Rakkaat ystävät
Lämpimästi tervetuloa Suomen Keskustan 70. puoluekokoukseen - kokoukseen, josta julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan puuttuu kaikki kipinä ja jännitys. Näiden etukäteisarvioiden mukaan kolmipäiväinen kokoontumisemme tänne Tampereelle on lattea, yllätyksetön ja vähintäänkin intohimoa vailla. Hyvät ystävät, meidän mieluisa haasteemme on tulevien päivien, ja iltojen, aikana osoittaa nämä etukäteisarviot harvinaisen vääriksi!
On totta, että monella tavoin voimme tänään käynnistää puoluekokoustamme rauhallisissa merkeissä. Yhteinen tavoitteemme nousta johtavaksi hallituspuolueeksi on saavutettu reilu vuosi sitten. Eduskuntavaalimenestyksemme pohja luotiin Hämeenlinnan puoluekokouksessa - siellä linjasimme vaalipolitiikkamme.
Ulkopuolisten janoamat sisäiset ristiriidat tai dramaattiset tapahtumat eivät väritä puolueväen kokoontumista tänään. Eikä henkilövalinnoissakaan odoteta suuria mullistuksia ? tai niin ainakin luulemme nyt. Keskustan puoluekokouksia leimaa aina yllätysten todennäköisyys - siksi itse kunkin kannattaakin pysyä valppaana kokouksen alusta loppuun.
Tämä asetelma antaa meille ainutkertaisen mahdollisuuden keskittyä oman politiikkamme sisältökysymyksiin, eli itse asiaan. Välillä tuntuu, että henkilökysymysten myllerryksessä unohtuu se tosiasia, että poliittinen vaikuttaminen on - ja sen täytyy olla - asioihin keskittyvää ja niiden eteen päin viemistä.
Keskustan sisällä on kuulunut kritiikkiä, että puolue olisi ensimmäisen hallitusvuotensa aikana unohtanut omat poliittiset tavoitteensa ja tyytynyt vain hallinnoimaan. On puhuttu hallitusohjelman vangiksi jäämisestä. Monet Keskustan keskeiset vaalitavoitteet vuoden 2003 vaaleissa olivat sellaisia, ettei niitä voida yhden vaalikauden aikana toteuttaa.
Tärkeintä on ollut suunnanmuutoksen aikaan saaminen. Esimerkiksi talouspolitiikassa, yrittäjäpolitiikassa, perhepolitiikassa ja aluepolitiikassa näin on jo käynyt. Myös kunta-valtio -suhteeseen on tullut ennustettavuutta ja pitkäjänteisyyttä ja mahdollisuudet kuntatalouden vakautumiseen ovat näin parantuneet.
Jos haluamme saada lisää tuloksia aikaan, meidän tulee olla hallitusvastuussa myös seuraavalla vaalikaudella. Omien toimiemme kautta meidän on aidosti vakuutettava kansa siitä, että tämän porukan käsiin uskaltaa maan asioiden hoidon antaa jatkossakin. Vaalikauden aikana on poliittisia yhteistyösuhteita hoidettava siten, että yhteistyösuhteet pelaavat joka suuntaan.
Puolueen sisällä on aina voitava - ja pitää - arvioida kriittiseenkin sävyyn sitä, mitä on saatu aikaan ja mihin suuntaan halutaan mennä. Puoluekokous on juuri oikea paikka tähän. Olen varma, että paikalla olevat kansanedustajat ja ministerit kuulevat herkällä korvalla, mitä viestiä te tuotte. Tilaisuus kannattaa hyödyntää.
Hyvä puoluekokousväki,
Viikko sitten käydyissä Euroopan parlamentin vaaleissa onnistuimme nostamaan valtakunnallista äänestysprosenttia nipin napin yli 40 prosentin. Vaikka nousua edelliskertaan verrattuna oli runsaasti, on tämäkin taso edelleen huolestuttavan alhainen.
Keskustelu Euroopan unionin asioista on ollut harvinaisen vilkasta viime aikoina. Niin unionin laajentuminen kuin hallitusten välinen konferenssi ovat tulvineet joka tuutista. Tiedosta ei ole ollut pulaa.
Syystä tai toisesta vaalit eivät kuitenkaan kiinnostaneet valtaosaa äänestäjiä niin paljoa, että he olisivat uurnille lähteneet. EU- asiat koetaan edelleen etäisiksi ja varmasti vaikeiksikin.
Paljon on kyse kielestä, jota me politiikassa mukana olevat ihmiset niin helposti sorrumme käyttämään. Puhumme määräenemmistöpäätöksen laskemisen eri tavoista kun meidän pitäisi puhua asioiden etenemisen mahdollisuuksista. Puhumme artiklojen sivulauseista ja niiden eri tulkinnoista kun meidän pitäisi puhua siitä, mille asioille EU-tason yhteistyö tuo lisäarvoa ja mille ei.
Juuri näinä päivinä eletään ratkaisuhetkiä unionin ja sen kansalaisten välisen suhteen kannalta. EU:n on kyettävä päätöksentekoon tulevaisuutensa keskeisissä kysymyksissä ja myös hahmotettava selkeästi se, mikä se haluaa olla ja miksi tulla. Muutoin kuilu ihmisten ja instituutioiden välillä uhkaa entisestään kasvaa.
**
On hyvä pysähtyä tässäkin kokouksessa sen kysymyksen ääreen, että miksi niin harva aktiivisesti ottaa vastuuta yhteisistä asioista. Kunnallisvaaleihin valmistautumisessa tämän pohdinnan läpikäyminen on olennaista. Peiliin katsomisen paikkaa on puolueillakin. Yhteiskunnalliselle, arvopohjaiselle keskustelulle on kysyntää kansalaisten keskuudessa - puolueiden on pystyttävä tähän kysyntään vastaamaan nykyistä paremmin.
Eurovaalien alla puolueet olivat yksissä tuumissa liikkeellä äänestysaktiivisuuden kohottamiseksi. Loppumetreillä kuitenkin pinna petti poliittisen kentän molemmilla laidoilla. Sellaisen viestin antaminen, että vaaleissa annettu ääni kuuluu vain yhden tai kahden suurimman ryhmän kautta, ja puheet hukkaan menevistä äänistä olivat outoja tilanteessa, jossa yhteistuumin taisteltiin alhaista äänestysprosenttia vastaan.
Amerikkalaistyylisen negatiivisen kampanjoinnin ei soisi rantautuvan suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Näin ei tapahdukaan niin kauan kuin se Suomen Keskustasta on kiinni. Toverit oikealla ja vasemmalla, voitte siis olla levollisin mielin - emme aio ottaa lokakuun kunnallisvaaleissa käyttöön samaa argumenttia teitä vastaan, vaikka potentiaalia siihen olisikin sadoissa Suomen kunnissa.
Demokratian ja kansalaisten vapaan tahdon kunnioitusta on se, että jokainen puolue keskittyy äänestäjien - ja eritoten omien äänestäjiensä - aktivointiin sen sijaan, että pyritään passivoimaan muiden puolueiden kannattajia. Kansanvallan kannalta oli onneksi, että tällainen passivointiyritys näissä vaaleissa epäonnistui.
Keskustan sisälläkin tunnelmat ehdokkaiden ja piirien välillä olivat välillä kuumentua. Jo ehdokasasettelu synnytti räväkkää keskustelua. Kilpailuasetelmaa ei vaaleissa saa pelätä. Ehdokkaan ja puolueen pitää olla valmis asettumaan lähtöviivalle kenen tahansa kanssa. Vaalikuume ja keskinäinen kisailu kuuluvat vaaleihin. Eurovaalien kokonaistulos kertoo sen, että kova keskinäinen kilpailu nosti yhteistä menestystämme.
Neljän edustajan saaminen läpi Euroopan parlamenttiin oli 20 ehdokkaan ja heidän vaalityöntekijöidensä ja koko keskustakentän yhteisen ponnistuksen tulos. Onnittelut valituiksi tulleille - europarlamenttiryhmä on tärkeä osa Keskustan kokonaisuutta.
On hyvä kuulla ehdokkaiden tuntemuksia käydyistä vaaleista, jotta olisimme puolueena vielä valmiimpia seuraavissa eurovaaleissa. Voimme kehittyä vain oppimalla omista heikkouksistamme.
Hyvät keskustalaiset,
Pelkään pahoin, että kiinnostuksen puute eurovaaleja kohtaan heijastaa myös sitä asennetta, että olemme edelleen enimmäkseen kiinnostuneita lähinnä kotimaan asioista. Voi olla, että tällainen ajattelutapa kuvaa kohtuullisen hyvin myös tätä salia. Sellaista valintatilannetta vain ei enää ole olemassa, että voisimme valita maailman hulluuksien ja vitsauksien ja toisaalta turvallisen kotokutoisuuden väliltä.
Sekä hyvässä että pahassa pohjoinen reunavaltio nimeltä Suomi on osallinen niissä ilmiöissä ja kehityskuluissa, joita kaukanakin maamme rajoilta tapahtuu. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan unionista on tullut meille arkista ruisleipää, ehkä välillä jopa pakkopullaa. Elämää on kuitenkin myös unionin ulkopuolella. Me olemme osa sitä elämää ja se meitä. Maailmanlaajuiset ilmiöt luovat sen kehikon, jonka puitteissa kotimaisia ratkaisuja tehdään.
Usein kysytään, jääkö politiikalle roolia globalisaation melskeessä. Politiikan aika ei ole ohi - se vain pakottaa meidät yhteiskunnalliset vastuunkantajat entistä kovempaan työhön. Meidän on pystyttävä tehokkaasti vaikuttamaan eri tasoilla: paikallisesta maailmanlaajuisiin foorumeihin saakka. Tämä vaikuttaminen on mahdollista vain, mikäli ymmärrämme asioiden välisiä vaikutussuhteista ja osaamme toimia aktiivisesti erilaisissa kansainvälisissä yhteksissä.
Kotimaisten ratkaisujen rooli on edelleen hyvin keskeinen. Esimerkiksi yritysten kilpailukyvylle luodaan edellytyksiä hyvin pitkälti poliittisin, kotimaisin päätöksin; esimerkiksi koulutuksen ja sosiaaliturvan laadulla, verotuksella, työvoiman liikkuvuuden säännöillä ja panostuksilla tutkimukseen.
Vaikka kehitysmaiden tilanteesta puhutaan paljon, valitettavasti kuilu niiden ja kehittyneiden maiden välillä on kasvanut. Taistelu maailman eriarvoistumista vastaan vaatii rahan lisäksi ennen kaikkea tahtoa hyvinvoivalta väestönosalta. Meille keskustalaisille globaali yhteisvastuu on luontevaa jatkoa sille yhteisvastuulle, jota olemme vuosikymmenten ajan tottuneet kantamaan paikallisella ja kotimaisella tasolla.
Globaalin yhteisvastuun kantaminen nähdään tänä päivänä myös ns. kovana politiikkana, kyse ei ole mistään hyvän omantunnon ostamisesta. Kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta koettelevat uhat saavat usein polttovoimaa eriarvoisuudesta ja kurjuudesta. Universaalien ihmisoikeuksien korostaminen, köyhimpien maiden hyvinvoinnin tukeminen sekä niiden integroiminen kansainväliseen taloudelliseen ja poliittiseen vuorovaikutukseen on välttämätön osa tämän päivän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Hyvä keskustaväki,
EU:n huippukokouksesta kiirineet tiedot antavat huolestuttavan kuvan unionin päätöksentekokyvystä. Halua ja kyky katsoa kokonaisuuden etua näyttää olevan heikko. Suomen hallitus tekee edelleen työtä sen eteen, että puhemies Lipponen valittaisiin komission johtoon. Puheenjohtajan valintaprosessi on edelleen kesken. Toivottavasti asiassa saadaan tänään ratkaisu.
Siinä tapauksessa, että tavoite puheenjohtajan paikasta ei onnistuisi, hallituksen on nimettävä ehdokkaansa komission jäseneksi. Ehdokasasian valmistelusta ja esittelystä vastaa valtioneuvostossa pääministeri. Hänelle kuuluu asiassa laaja harkintavalta, ja hallituksen nimityskäytännön mukaan esittelevän ministerin kanta on hyvin ratkaiseva. Keskustaväellä on kaikki perusteet luottaa kysymyksessä pääministerin vakaaseen harkintaan. Hallituskumppanit varmasti myöskin arvostavat ja kunnioittavat pääministerin roolia tässäkin asiassa.
Komissio on monella tavalla poliittinen elin, ja sen koostumus heijastelee jäsenmaiden hallitusten poliittisia voimasuhteista. Tämä periaate on hyvä muistaa siinäkin tapauksessa, että hallituksen ykköstavoite ei toteutuisi.
Arvoisa puoluekokousväki,
haasteet, joita kotimaan ja kansainvälisen yhteistyön kehittämisessä kohtaamme, on tehty ratkaistaviksi. Ratkaisuja ei kuitenkaan löydy, jos keskitymme vain seuraamaan seuraavaa politiikan osavuosikatsausta, teemme politiikkaa gallupien valokeilassa. Kvartaalipolitiikka sopii erittäin huonosti toimintatavaksi etsittäessä ratkaisuja esimerkiksi työllisyyden, peruspalveluiden ja ikääntymisen haasteisiin.
Muutaman kuukauden tai vuoden toimintajänteellä ei voida löytää uusia perusteellisia vaihtoehtoja myöskään tasa-arvokysymyksiin, joihin liittyvä uusi, huolestuttava ilmiö on nuorten naisten lisääntyvä uupumus. Sillä taas on vahva linkitys väestöpolitiikkaan, joka pitkällä aikavälillä on yksi keskeisiä, jollei keskeisin, maamme tulevaisuuskysymys.
Yhä monimutkaistuva yhteiskunta edellyttää poliittisessa päätöksenteossa aikasihtiä, joka ulottuu tuntuvasti pidemmälle kuin vain seuraaviin vaaleihin saakka. Sen vuoksi tarvitaan strategista ja pitkäjänteistä ponnistelua meiltä kaikilta yksilöinä, puolueena kuin koko yhteiskuntanakin.
Keskusta on aina ollut puolue, joka on siellä missä tapahtuu, ja pyrkii vaikuttamaan niihin asioihin, jotka vaikuttavat meihin. Seisomme eturivissä olkoon kyse sitten kunnallisesta, valtakunnallisesta, eurooppalaisesta tai maailmanlaajuisesta vastuunkannosta.
Arvoisa puoluekokousväki,
Alkusoitot on kuultu tälle kokoukselle. Paras tervetulotoivotus Brysselistä tänne saapuvalle puheenjohtaja Matti Vanhaselle on keskusteleva, hyvähenkinen ja asioita syvältä luotaava keskustakokous.
Päästetään keskustaenergia kunnolla valloilleen, tässä ja nyt!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei mitään konkreettista asiaa siitä, kmitä keskusta on hallituksessa saanut aikaan, vaan pelkkää selittelyä siitä, että "Monet Keskustan keskeiset vaalitavoitteet vuoden 2003 vaaleissa olivat sellaisia, ettei niitä voida yhden vaalikauden aikana toteuttaa."
Jos keskusta olisi edes jonkin verran rehellinen puolue, niin tuo olisi pitänyt kertoa kannattajille jo ennen vaaleja.
Ja lisää valehtelua tulee tässä: "Amerikkalaistyylisen negatiivisen kampanjoinnin ei soisi rantautuvan suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Näin ei tapahdukaan niin kauan kuin se Suomen Keskustasta on kiinni."
Mitä muuta kuin amerikkalaistyylistä paskanheittoa oli koko Jäätteenmäen kampanja? Vuosi ennen vaaleja yritettiin Soneran avulla heittää paskaa muiden päälle ja sitten kun se ei toiminut - ei kasvattanut kannatusta tarpeeksi - niin vaihdettiin sonera Irakiin ja paska lensi taas, mutta töhri heittäjänsä, jonka poliittinen ura lopahti 147000 sääliääneen eu-vaalissa.
On tämä kepu todella surkea puolue, täysin demareiden anturan alla ja ei kun van selittlee kannattajilleen täyttä paskaa.
Valoisasti elämään suhtautuville keskustalaisille tämä puhe oli pelkkää mannaa. Puheen aikana kuului pelkästään hyväksyvää hyminää ja lopuksi Paula Lehtomäki sai raivokkaat aplodit - taisipa muutama BRAVO-huutokin yleisön joukosta irrota.
Muuten, ihan vaan silkasta uteliaisuudesta:
Mikä aate pistää ihmisen noin synkistelemään?
(Sillä vaan kysyn, että tiedän varoa)
...on se hymisteleekö puheelle puoluekokoukseen saapunut eliitti vai etsiikö puheesta konkretiaa liikkuva äänestäjä, joka on keskustan lupauksiin pettynyt.
Mistään synkistelystä ei suinkaan ole kyse silloin, kun etsii varapuheenjohtajan puheesta poliittista konkretiaa mutta löytää vain tyhjänpäiväistä hyminää ja pari selkeämpää paikkansapitämättömyyttäkin.
Ja Annelilla vallan valoisa tulevaisuus MEPpinä, kun kukaan ei kielitaidotonta muijaa noteeraa miksikään?
Ja mitä synkistelyyn tulee, niin katsopa Annelin kuvaa, tai älä katsokaan, voit säikähtää.
(Sillä vaan kerron, että tiedät varoa).
lukea tommosia juttuja vaikka olisi kännissä
kuin rpu
voisiteko tiivistäää sanottavaanne....
rpu ???