Karhupelko pilaa kaiken

Totta tiedät että koiraa ei saametsässä vapaana ilman maanomistajan lupaa?

Raksahdukset ja tömähdykset kuuluu metsään. Suurimmalla todennäköisyydellä ne aiheuttaa hirvi. Metsä jossa itse käyskentelen on niin pieni, että siellä tuskin on karhuja, mutta niin vain sielläkin kuuluu "epäilyttäviä" aina. Naks, naks, naks, RAKS, tumps....tumps. Kerran säikähdin ihan julmetusti, kun matalahkossa, mutta tiheähkössä koivikossa yhtäkkiä alkoi kuulumaan voimakasta töminää ja pikkupuut heiluivat myrskynlaisesti. Tapahtui noin 5-10m päässä itsestäni. Mitään eläimenääntelyä ei kuulunut, enkä eläintä nähnyt. Oletettavasti yllätin hirven. Sydän kyllä hakkasi melkoisesti sillä hetkellä.

Ei ne karhut kimppuun käy, jos et yllätä niitä. Joten kirkkaat vaatteet ja metelöintiä, niin pitäisi olla melko hyvin turvassa. Varmaan riski joutua karhun hyökkäämäksi on selkeästi pienempi kuin joutua onnettomuuteen liikenteessä?

Ajattelin ostaa sellaiset karhukellon. Jos sillä saisin itseni vähän rennommaksi? En itse yhdessä vaiheessa juurikaan edes pelännyt. Kuljin ihan korvessa koiran kanssa, mutta ystäväni ja sukulaiseni olivat ihan kauhuissaan ja jatkuvasti soittivat, ettei sinne saa mennä ja kertoivat juttuja kuinka karhu yhdellä lyönnillä tappaa ja pää irti yms lietsomista. Jotenkin sitten aloin taas panikoimaan ja meinaa välillä ilo mennä ulkoilusta.

Kyllä alueella jolla eniten liikun ja jossa näitä karhun jälkiäkin on, on minulla henkilökohtainen lupa pitää koiraa myös irti. Tässä metsässä metsästetään syksyisin ja oma miehenikin on lintumiehiä, joten tiedän ja ymmärrän miksi koirat jota kulkevat esim. kauas omistajastaan on pidettävä kytkettyinä. Mieheni on metsästäjänä myös tarkka siitä, että pesille ei mennä eikä lintuja yms koskaan häiritä.

Koirani on opetettu ja koulutettu eikä se viipota ikinä minusta muutamaa metriä kauemmaksi. Se on aina vierelläni. Ja saksanpaimenkoira on muutenkin yleensä koira, joka on isäntänsä vierellä eikä kulje missä sattuu omia polkujaan. Koirani ei ole koskaan karannut ja on tullut tilanteita, että olen nähnyt kettuja, metsoja, teerejä, jäniksiä ja hirvenkin, mutta tällä koiralla ei ole saalisviettiä, eikä ikinä ole edes yrittänyt lähteä perään. Katsonut vain eläintä ja sen jälkeen minua suu auki, että näitkös tuon. Olen siis vastuullinen koiran omistaja. Mutta ei siitä enempää koska se ei ollut hätäni pointti, vaan karhupelko.

Minulla onkin muuten kirkkaita takkeja aina metsässä, en ollut ajatellutkaan, että sekin on hyvä:) Juuri nuo töminät jännittää jonkin verran. Koira ei niihin ole kyllä reagoinut muutakuin kuuntelemalla. Haistaako koira muuten varmasti karhun jos ollaan menossa sitä kohti?

Sitten pelkään myös sellaista, että emo olisi pentujen kanssa lähellä ja joku pennuista olisikin jukuripää ja tulisi emon kielloista huolimatta vaan väkisin luokseni. Mitäs sitten? Jos perääntyisin rauhallisesti ja utelias pentu vain tulisi perässä niin siinä sitä sitten oltaisiin. Voikohan näinkään tapahtua, vai pitääkö emo niin tiukkaa kuria, että koko tuollainen juttu on ihan älytön?

Samalla olen kuullut näitä juttuja jota lentää helikoptereilla ja pienlentokoneilla (vai mitä ne on) ja kuinka sanovat, että jos ihmiset tietäisivät miten paljon ja miten lähelle karhu ihmistä metsässä tulee, niin ihmiset eivät menisi ollenkaan metsään. Nämä kertovat juttuja kuinka mummot ovat kyykkineet marjamättäällä ja muutaman metrin päässä on karhu ollut.

Onkohan nämä ihan legendoja vai tosi juttuja?

Jos liikut metsässä alueella jossa tiedetään olevan karhu, niin se on jo varmaan nähnyt sinut. Sinä vaan et ole nähnyt sitä. Jos kyseinen karhu ei ole tullut pihoihin eikä lähtenyt seurailemaan ketään, eikä ole käyttäytynyt agressiivisesti kun on metsässä ollut näköetäisyydellä ihmiseen, niin terve karhu se on joka siellä on. Eli jatkat vaan lauleskelua, niin karhu väistää sinua. Terve karhu ei halua olla tekemisissä ihmisen kanssa. Karhu kuulee ihmisen jo kaukaa. Karhu voi myös haistaa sinut jos ilma liikkuu sinusta karhuun päin.

Jos alueella joku ruokkii karhuja/ei hävitä biojätteitä asianmukaisesti eli karhu saa ihmisen avulla ravintoa, niin sellaiseen oppinut karhu on tottunut ajattelemaan että ihmisen hajuun liittyvät asiat ja ihmisen oleskelupaikat ovat hyödyllisiä, ja on halukkaampi lähestymään ihmistä. On tärkeää että karhualueilla ihmiset hieman katsovat mitä muut alueella asuvat tekevät, ettei kukaan syötä karhuja huvikseen tai vahingossa. (Olen omin silmin nähnyt paikan jossa karhuille oli tarkoituksella järjestetty ruokailupaikka sivutien varteen talojen läheisyyteen.)

Koira on siitä ongelmallinen, että se voi tosiaan tuntua karhusta uhkaavalta, ja jos koira hyökkäisi karhun lähelle haukkumaan niin karhu saattaa sen kyllä tappaa. Karhu voi myös nähdä koiran saaliina, joten muista että metsään mentäessä siellä on voimassa metsän lait, joita ihminen ei ole säätänyt. Metsä on karhun koti. Kotona koira otetaan aina sisälle yöksi, jos sen aitauksessa ei ole korkeaa ja jykevää aitaa.

Toivottavasti pääset liiasta pelosta ja voit enemmän nauttia luonnosta!

Vähän huonoja ohjeita nuo karhunmetsästäjien kirjoittamat löpinät. Olen samaa mieltä kanssasi, että metsässä liikkuminen ei nykyisin ole millään tavalla nautinnollista. Siihen ovat olleet vaikuttamassa tiheitä hirvikantoja suosiva hirvipolitiikka ja petoja lisäävä suurpetopolitiikka.

Mielellään liikkuisi metsässä vähin äänin, mutta karhuja varten pitäisi pitää ääntä. Johan silloin muut luonnossa liikkujat katsovat hulluksi moista metelin ja luonnonrauhan rikkomista kuunnellessaan.

Rakastan myös luontoa ja siellä liikkumista, mutta aika kovasti karhuja pelkään. Aika monta kertaa karhun äänen kuullut ja kerran se seurasi. Yksi mikä auttanut pelkoon oli se kun vierailin Kuusamon petokeskuksessa. Toinen se että metsään mennessä suihkauttaa kengän pohjiin jotain pahaa hajua, esim.crc öljy tms. Ja jos karhu seuraa niin nakkaa jonkun vaatekappaleen vaikka huivin sille haisteltavaksi ja tutkittavaksi.