Beatles on aina niin helvetin ennalta-arvattavaa - aina tietää varmaksi sen, että joka jumalan kerta kyse on pelkästä laulusta, ja vieläpä säkeistölaulusta (jossa toistetaan sitä samaa, ainoastaan lyriikat vaihtuvat, jos nekään). Miten tylsää tällainen osaa ollakaan!
Harmoniaratkaisut ovat niin yksinkertaisia että ne voi helposti luetella korvakuulolta. Ja tulevat soinnut voi myös ennustaa jopa ensikertaa jotakin rallatusta kuuleva: tällaiselle musiikille ei ole luvassa myöskään monia kuuntelukertoja, kun se on heti tylsää.
Vain musiikkia ymmärtämättömät urpot kuuntelet Beatlesia. Mutta sellaisistahan Beatlesit fanit koostuvatkin.
Harmoniaratkaisut ovat niin yksinkertaisia että ne voi helposti luetella korvakuulolta. Ja tulevat soinnut voi myös ennustaa jopa ensikertaa jotakin rallatusta kuuleva: tällaiselle musiikille ei ole luvassa myöskään monia kuuntelukertoja, kun se on heti tylsää.
Vain musiikkia ymmärtämättömät urpot kuuntelet Beatlesia. Mutta sellaisistahan Beatlesit fanit koostuvatkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Huikean tarkka luonnehdinta Beatlesista pitää nostaa.
"Ennalta-arvattavassa" musassa on parasta juuri se, että tietää mitä tulee ja melodia pysyy kasassa, sen takia fiilis pysyy korkealla. Mikä se hienompaa kuin kuunnella biisiä, jossa komppi kulkee ja loppua kohden melodia vain paranee. Sen homman Beatles osasi, kun se teki musaa. Sama pätee muuhunkin hyvään poppiin ja rokkiin.
Klassisen biisin alku on lähes aina sekava ja sen jälkeen voi tulla täysin ääliömäisiä sävelkulkuja. Mitään melodiaa ei koskaan ole.
Faktoja
1. Kaikessa musiikissa on melodia
2. Klassisen musiikin melodioiden taso on ylivertainen (J.S.Bach, Mozart, Schubert, Prokofjev)
3. Vain klassinen on hyvää musaa, poppi on aina roskaa
Up
Dhommi viittaa omiin ongelmiinsa - ennaltaarvattavuuteen ja toistoon sekä substanssin puutteeseen
Ihan kuin klassisesta, Dhommin jutuista voi löytää jotain... Onhan niissä melodia, usein montakin aihetta (omia, versioita, varastettuja, jäävät vain kehitelmiksi yleensä.
Voi vain ihmetellä, miksi osa ihmiskuntaa on juuttunut 1600-1800 luvuille.
Väärä yleisö ja foorumi kuten Dhommilla?
Hienoja teoksia syntyi - missä ne nyt ovat?
"Dhommi viittaa omiin ongelmiinsa..."
Toistan toki paljon, mutta väitätkö että te popparit olette siitä vapaita? :) Teillähän on ollut sama virsi koko ajan. Teidän tapauksessanne on huomioitava, että paitsi toistatte, toistatte täysin turhaa defenssiä. Minä sentään jankkaan totuuksia musiikista.
"Ihan kuin klassisesta, Dhommin jutuista..."
Olipa ontuvaa analyysia. Klassinen on täydellistä ja nerokasta huomattavan useissa tapauksissa. Minun tekstini täällä ovat toki oikeassa, kuten muidenkin klassisen puolustajien tekstit, asettaessaan popin selvästi laatumusiikin alapuolelle, mutta ei totuuden tietäminen mikään saavutus ole, toisin kuin klassinen musiikki joka on maailman suurimpia iloja ja ihmeitä.
"Voi vain ihmetellä, miksi osa ihmiskuntaa on juuttunut 1600-1800 luvuille."
Tunnetko monta ihmistä, jotka ovat eläneet 1600 - 1800 -luvuilla? Juuttuminen tarkoittaa tietysti sitä, että on alunperin 'ollut' siinä ajassa. Ja en nyt tohtisi sanoa, että kaksisataa vuotta on pieni alue! Onpa huvittavaa kuulla tämä typerä kommentti mieheltä, joka on elänyt 1960-luvulla ja juuttunut sen ajan POP-MUSIIKKIIN. (Kritiikki asettuu siis mitä noloimpaan valoon).
"Väärä yleisö ja foorumi"
Tarkoitatko nyt, että saisi kuunnella vain musiikkia, jonka tekijät ovat elossa? Minusta musiikkia, jossa on laatua, on ihana kuunnella, ja Puccini, Verdi, Chopin ja Beethoven ovat tällaista musaa. Beatles taasen on kuollutta musaa.
"Hienoja teoksia syntyi - missä ne ovat nyt?"
Niin syntyi. Ne ovat jatkuvasti uusien tulkintojen ja uuden rakkauden kohde. Kuten sanoit, tuskinpa kukaan on noitten vanhojen mestarien aikalaistodistaja siis hlö, joka olisi elänyt heidän aikaansa. Mutta intohimoisia kuulijoita, soittajia ja tulkitsijoita on laatutaiteelle aina.
taide luo uutta eikä elä yhteiskunnan tuella. Klasari ei näitä kriteereitä täytä. Sinfoniaorkesterin soittajaa ei pidätä edes luovana työntekijänä
Taide luo uutta ja siksi maalarikaan ei maalaa samaa taulua koko ajan uudestaan. Klassinen ei ole taidetta, kun klasariorkesteri soittaa samat teokset aina uudestaan. Siinä ei ole kyse uusiutumisesta, vaan toistamisesta. Eiköhän soiteta vielä kerran, sanoi sinfoniaorkesterin johtaja ties kuinka monennen kerran...
Kyllä mä teinä häpeäisin tekstejänne. :-)
Toistaminen on sulla verissä. Siinä sulle:
http://www.youtube.com/watch?v=8ZcmTl_1ER8
Aloitukseni on kyllä kieltämättä nostamisen arvoinen täysrealistisuudessaan.