Emma ja Elias on Ray:n avustusohjelma lasten perheiden hyväksi.
Muita seminaariohjelmia on otsakkeessa Ajankohtaista.
Lisätietoa seminaarista ja järjestäjistä.
http://www.emmaelias.fi/ajankohtaista/sisukas-paerjaeae-aina-sijoitettu-lapsi-koulussa-seminaari
-----
Muita seminaariohjelmia on otsakkeessa Ajankohtaista.
Lisätietoa seminaarista ja järjestäjistä.
http://www.emmaelias.fi/ajankohtaista/sisukas-paerjaeae-aina-sijoitettu-lapsi-koulussa-seminaari
-----
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko nyt tapahtumassa jonkinlainen muutos lastensuojelussa.
Haastavasti käyttäytyvä lapsi koulutus 20.9.2012.
Emma & Elias.
Yhteistyössä ADHD liitto ja Suomen lastenhoitoyhdistys.
http://www.emmaelias.fi/ajankohtaista/haastavasti-kaeyttaeytyvaen-lapsen-tukeminen-koulutus-20.9.2012
----------
Emma & Elias. Pidetään huolta lapsista.
Kumppanuustapaaminen Pohjois-Savon toimijoille 31.8.2012.
http://www.emmaelias.fi/ajankohtaista/lasten-kaste-ja-emma-elias-ohjelmien-kumppanuustapaaminen-pohjois-savon-toi
----------
Nyt on vissiin havahduttu todellisuuteen ja alettu tukemaan ja auttamaan lapsiperheitä.
Leijonaemo ja sen vartaistukipuhelin
Vertaistukea puhelimitse kaikille erityislasten vanhemmille, yli diagnoosirajojen.
Lisätietoa auttavasta vertaistukipuhelimesta.
http://www.leijonaemot.fi/toiminta/vertaispuhelintoiminta
--------
Leijonaemot ry järjestö on perustettu vuonna 2005.
Järjestön tarkoitus on edistää vertaistukea erityislasten vanhempien kesken.
Olemmeko palaamassa Yhteisöllisyyteen?
Lisätietoa Leijonaemoista.
http://www.leijonaemot.fi/leijonaemot
---------
Huostaanotot kuvastavat kulttuurin kirjoittamatonta tietoa lapsuudesta.
Kati Kataja väitös Turun yliopisto 8.6.2012.
http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/61345dc704eae28ac22568bd00428706/d72c640927bc96d6c2257a0f00212d22?OpenDocument
----------
Kopio Kati Katjan väitöstutkimuksesta.
Huostaanotot kuvastavat kulttuurin kirjoittamatonta lapsuustietoa
Väitös 8.6.2012 VTM Kati Kataja
Julkaisuvapaa klo
Huostaanotot kuvastavat kulttuurin kirjoittamatonta lapsuustietoa
VTM Kati Katajan huostaanottoasiakirjoihin syventyvä tutkimus tarkastelee normaalin ja poikkeavan lapsuuden määrittymisen ehtoja sosiologisesta näkökulmasta. Lastensuojelun äärimmäinen ja viimesijainen muoto, lapsen huostaanotto, on toimenpiteenä hyvin konkreettinen: lapsi siirretään sopimattomaksi katsotusta kasvuympäristöstä sopivampaan. Symbolisesti huostaanotto osoittaa, että yhteisön kulttuurisia lapsuusihanteita on rikottu.
Kulttuurinen lapsuustieto ei ole jaettua; se on sirpaleista ja moniäänistä. Se on vaikeasti tavoitettavaa, koska eri tahot tuottavat erilaista tietoa. Katajan tutkimus avaa tarkastelemaan kulttuurimme lapsuustietoa suhteellisena ”totuutena”. Hyvän lapsuuden ehdot riippuvat siitä, miten asioita katsotaan ja kuka katsoo. Tulokset herättävät kysymään: Entä jos olisikin katsottu toisin? Olisivatko tällöin eri lapset päätyneet huostaan?
Lastensuojeluongelmat vaativat silminnäkijöitä
Lapselle haitalliset elinolot ovat vaikeasti konkretisoitavissa selkeiksi näytöiksi. Ne määrittyvät ongelmiksi vasta, kun joku ulkopuolinen niihin reagoi. Reagoimalla lapsen ja perheen elämän olosuhteisiin yhteisön muut jäsenet osallistuvat lastensuojelun tarpeen määrittelyyn, näin ollen normaalin ja poikkeavan lapsuuden määrittymiseen.
Ongelmat, jotka näkyvät ja kuuluvat ulospäin, kuten päihtyneiden vanhempien äänekäs riitely julkisella paikalla tai lapsen häiriökäyttäytyminen, saavat yhteisön jäsenet herkemmin reagoimaan, kun taas kodin seinien suojissa tapahtuva perheväkivalta tai lapsen hiljainen itseensä käpertyminen saattavat jäädä yhteisöltä huomaamatta.
Lastensuojeluasiakkaiden käyttäytymistä leimaakin tietynlainen käyttäytymiskoodisto, joka saa yhteisön herkemmin tarkkailemaan mahdollisten ongelmien ilmenemistä. Tietyt sosiaalisten ongelmien ulkoiset tunnusmerkit ovat ilmeisempiä kuin toiset. Esimerkiksi epäsiisti olemus, tilannesokea käyttäytyminen tai asiattomat puheet ennakoivat sitä, että asianomainen leimataan herkemmin poikkeavaksi.
Hyvän lapsuuden ehdoista ei ole yksimielisyyttä
Huostaanoton tarvetta määrittävä yhteisö lapsen elinpiirissä vaihtelee. Samoin vaihtelevat myös huostaanottotarpeen määritykset. Yhteisön eri toimijat kohtaavat lapsen ja perheen erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja kiinnittävät huomiota eri puoliin. Yhteisön jäsenillä on useita, keskenään ristiriitaisiakin käsityksiä siitä, miten paljon poikkeavuutta tulee sietää, ja milloin on aika toimia.
Normaalin ja poikkeavan lapsuuden määrittyminen riippuukin lopulta siitä, kenen kanssa lapsi tai perhe päätyy tekemisiin. Ei ole myöskään aina selvää, milloin lapselle sopimattoman kasvuyhteisön sijasta lapsi itse määrittyy poikkeavaksi. Ne yhteisön jäsenet, jotka asioivat enemmän vanhempien kanssa, kuten päiväkodin henkilökunta tai perheen tuttavat, näkevät herkemmin vanhempien ongelmakäyttäytymisen. Lasten kanssa tekemisissä olevat tahot, kuten koulu, rekisteröivät taas herkemmin lapsen käyttäytymisessä ilmeneviä ongelmia.
Lapsen määrittyminen poikkeavaksi on kytköksissä lapsen ikään. Tämä on Katajan tutkimuksen mukaan pitkälti selitettävissä sillä, että pienet lapset elävät erilaisten sosiaalisten ryhmien ympäröimänä kuin murrosikäiset nuoret. Lisäksi tutkimus osoitti myös, että mitä enemmän lastensuojelullista puuttumista edellyttävät ongelmat painottuvat vanhempien sijasta lapsen käyttäytymiseen, sitä virallisemmaksi asiantuntija- ja viranomaisverkostoksi käy tilannetta arvioivien toimijoiden joukko.
--
Perjantaina 8. kesäkuuta 2012 klo 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub2-auditorio, Assistentinkatu 7) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteiden maisteri Kati Katariina Katajan väitöskirja "Lapsuuden rajoilla. Normaalin ja poikkeavan määrittyminen huostaanottoasiakirjoissa". Virallisena vastaväittäjinä toimivat professori Leo Nyqvist Turun yliopistosta ja dosentti Timo Harrikari Helsingin yliopistosta, kustoksena professori Osmo Kivinen.
VTM Kati Kataja on syntynyt vuonna 1975 Salossa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1994 Hermannin lukiosta Salosta. Kataja on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi 2004 Turun yliopistosta, jossa hän toimii tohtorikoulutettavana. Väitös kuuluu koulutussosiologian alaan.
Salomonin tuomio myös huostaantooihin.
Kuningas Salomon oli ajallaan niin viisas, että häntä tultiin kuulemaan kaikista kansoista. Salomonilla oli 3000 sananlaskua ja hänen virsiään oli 1005.
Kerran kaksi naista tulivat riita-asiassa Salomonin eteen. Naisilla oli riita lapsesta, jota molemmat väittivät omakseen. Oli selvää, että toinen naisista vilpisteli. Mutta kun Salomonilla oli Jumalan tieto toimittaa tuomiota, hän ratkaisi asian varsin yksinkertaisesti. Hän käski jakaa lapsen miekalla kahtia, ja antaa kummallekin puolikkaan.
NYT ilmeni äidin rakkaus, jota Salomon etsi. Oikean äidin sydän paloi lapseensa, ja hän sanoi: "Ah, herrani: antakaa hänelle se elävä lapsi, älkää suinkaan tappako sitä." Väärä äiti sanoi: "Ei minulle eikä sinulle pidä annettaman, vaan jaettaman kahtia.» Salomon tuomitsi lapsen sille, joka rakasti lasta.
KUN ihmiset puhuvat toisin kuin totuus on, ovat asiat vaikeasti ratkaistavissa. Näemme, että Salomonilla oli Jumalan viisaus. Ikävä vain, että epäjumaliset vaimot viettelivät Salomoninkin pois elävän Jumalan palvelemisesta. Kilvoitus meni hukkaan, kun kuolema saapui. Ei auttanut edes se, että Salomonilla oli niin tietäväinen ja ymmärtäväinen sydän, ettei hänen vertaistaan ole ollut hänen edellään, eikä myös pidä tuleman (1. Kun. 3: 12) hänen jälkeensä.
Kuitenkin Salomonin tuomiossa on meille yhä elävä opetus. Ensinnäkin siinä on luonnollinen opetus äidinrakkaudesta, mutta myös hengellinen opetus oikeasta äidinrakkaudesta. Jumalan sanahan piirtää meille kuvan kahdesta äidistä, Saarasta ja Haagarista. Saara on se äiti, Jerusalem, joka ylhäältä on, ja kaikkien Jumalan lasten äiti, ja on vapaa. Haagar synnyttää orjuuteen eivätkä sen lapset ole perillisiä. Saara kuvaa Jumalan seurakuntaa.
KUN Jumalan seurakunnasta ihmistä rakastetaan, se on aina totuudessa rakastamista. Toivotaan kaikille parannuksen armoa. Se merkitsee: Jumalan ratkaisu on aina joko tai ratkaisu. Oikea äitikin sanoi: Antakaa vaikka hänelle se elävä lapsi, vaan älkää tappako. Kun tämä kirkastuu, ei näy Jumalan seurakunta ahtaana ja tuomiohenkisenä, vaan rakkaana äitinä. Kun parannuksen armo on saatu, katkeaa napanuora maailmaan, ja Jumalan armo näkyy niin terveellisenä, että se opettaa hylkäämään jumalattoman menon ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siveästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään. Ei armo opeta syntiä tekemään. Jos ei näin tapahdu, ihminen jätetään maailman äidin lapseksi, ja sekin on rakkautta. Olisi väärin toivottaa Jumalan valtakuntaan tervetulleeksi ihminen, jolla parannus on tekemättä, ja jolta Pyhä Henki puuttuu. Henki se on, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta. (eikä lihallinen parannus). Parannuksen armo on Jumalan lahja, ja voi sitä ihmistä, joka Jumalan kutsun ja etsikon aikansa hylkää ja ohi käy. Haki Esaukin parannusta itkien suurella äänellä, mutta ei ollut enää sijaa parannukselle.
HAAGAR neuvoo väärin. Se neuvoo sekä että ratkaisuun, jaetulla sydämellä vaeltamiseen, ja vain sielulliseen, ilman Henkeä olevaan vaellukseen. Toinen jalka jää maailmaan, ja toista koetetaan työntää Jumalan valtakuntaan. Se, jos mikä, on lapsen kahtia jakoa. Se ei ole oikeaa rakkautta, vaikka rakkaus- sanaa paljon siellä käytetäänkin, ja Saara nähdään ahdasmielisenä ja rakkaudettomana tuomitsijana. Vai oliko Salomon väärä tuomiossaan. Eikö ihmislapsen sydän kuulu äidille, ja se on niin kauan levoton, kunnes se löytää levon elävässä Jumalassa.
Katuvalle kuuluu tänäänkin armon sana: synnit ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Armo opettaa myös jo uskossa kilvoittelevaa, kuten juuri parannuksen saanuttakin. Tämä neuvo aina kelpaa Jumalan lapselle. Se ei vanhene, kulu eikä ruostu. Se on evankeliumia. Sen koulussa ei istuta mestarin, vaan opetuslapsen paikalla.
Pertti K. Rasimus
Päivämies 19.9.1973
-----------------
Onko Joku menossa seminaariin?