Opiskelen tällä hetkellä lukiossa viimeistä vuotta, mutta minulla ei ole tällä hetkellä tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä tehdä lukion jälkeen. Minua kiinnostaisi joku ihmisläheinen työ, mutta näen esim. psykologin työn liian henkisesti rankkana. Sosionomi voisi olla mielenkiintoinen linja, mutta rehtorin mukaan esimerkiksi koulukuraattorin ura vaatisi akateemisen koulutuksen.Koen, että voisin olla hyvä jossain johtavassa asemassa, esimerkiksi henkilöstöpäällikkönä. Koulussa olen hyvä kielissä, psykologiassa ja matematiikassa (lyhyessä kuitenkin), mutta oikeastaan noista minua kiinnostavat ainoastaan lähinnä kielet. Vaikka olen ihmisläheinen, olen enemmän virasto- tai toimistoihminen kuin joku rankan työn raataja. Pyrin pääsemään eteenpäin ennemmin tiedolla ja taidolla kuin fyysisillä kyvyillä. Pidän rakennuksista, mutta tykkään myös perehtyä ihmisten ongelmiin. Olen ihan kohtuullisen luova.
Haluaisin opiskella AMK:ssa tai yliopistossa, olisiko kellään mitään ideoita hyvistä linjoista tai ammateista, joihin minun kannattaisi perehtyä?
Haluaisin opiskella AMK:ssa tai yliopistossa, olisiko kellään mitään ideoita hyvistä linjoista tai ammateista, joihin minun kannattaisi perehtyä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä on vain tällainen heitto, jota ei kannata ottaa liian tosissaan, mutta jostain syystä itselleni tuli ensimmäisenä mieleen hallintotieteet. Uskoakseni hallintotieteitä opiskelemaan sopii juuri tuollainen "virasto- tai toimistoihminen" joka osaa kieliä ja on kiinnostunut johtamisesta. Hallintotieteitä voit opiskella esim. Tampereen yliopistolla.
PS En tiedä, millä perusteella olet tullut siihen johtopäätökseen, että sosionomin työt olisivat henkisesti vähemmän raskaita kuin psykologin. Itse asiassa uskaltaudun väittämään asian olevan juuri päinvastoin. Jos kuitenkin haluat opiskella sosionomiksi mutta hankkia akateemisen koulutuksen, suosittelen sosiaalityötä. Ymmärtääkseni sosiaalityö on hieman samanlaista kuin sosionomia mutta huomattavasti akateemisempaa. Sosiaalityötä voit opiskella ainakin Helsingin valtiotieteellisessä.
Yliopistoissa opetetaan monipuolisesti kieliä ja näissä on monipuolisesti valinnanvaraa (kääntämistä, tulkkausta, filologiaa, aineenopettajakoulutus jne.). Jos olet kiinnostunut kielistä ja haluat kuitenkin ihmisläheiseen ammattiin, niin esim. viittomakielen tulkki ammattikorkeassa voisi olla harkitsemisen arvoinen :)
Yliopistossa pääaineeksi kasvatustiede, sitä kautta voi avautua henkilöstöpäällikön tai vastaavia töitä. Kiinnostus psykologiaan varmasti tukee kasvatustieteen opiskelua, jos et kuitenkaan halua hakea psykaa lukemaan. Kasvatustieteessä voit myös pyrkiä lukemaan aikuiskasvatustiedettä.
Kiitos vinkeistä! Kasvatustiede ja hallintotiede voisivat olla varteenotettavia vaihtoehtoja :) Samoin tuo kielten kanssa tekemisissä oleminen, vaikka viittomakieli ei niinkään kiinnosta.
Toimintaterapeutti amk:ssa, työskentelee ihmisten kanssa, ei ole fyysinen työ, saa auttaa erilaisia ihmisiä, vaatii hoksottimia.
Millaista tämä työ on ihan käytännössä? Eli oletko vakkari paikassa hommissa, vai teetkö keikkoja? Palkat? ja oikeestaan kerro ihan mitä vain, minä kovasti olen pohtinut toimintaterapeutti koulutusta. Mutta nimenomaan työn käytäntö mietityttää mitä se ihan oikeasti on :)