Sitä pidetään kehittyneen persoonallisuuden merkkinä.
En halua itse olla mallina, siksi annan tilaisuuden Sorsalle:
"Laulaja sanoo suhtautuvansa itseensä sarkastisesti, eikä ole enää aikoihin kuullut vitsiä.
Sketsisarja Studio Impossible teki aikoinaan laulaja Riki Sorsasta sketsin, jossa ”Riki Sorsan veli” eli näyttelijä Kari Hietalahti tekee närkästystä aiheuttavia asioita, kuten tankkaa auton ja jättää maksamatta.
Sen jälkeen hän puolustelee itseään sanomalla olevansa Riki Sorsan veli.
– Aika harvoin sitä heittoa enää kuulee, hän sanoi Lastenklinikoiden Kummien golftilaisuudessa torstaina.
Sorsa kertoo vitsin lähteneen aikoinaan liikkeelle suomalaismiehen reaktiosta.
– Joku kysyi minulta, olenko Riki Sorsa. Vastasin hänelle ette ole, vaan sen broidi, Sorsa selvittää.
Hän ei myönnä heiton käyneen koskaan liian raskaaksi kuunnella.
– Eikä se koskaan ole ollut mulle mikään juttu. Olen aina ollut sarkastinen itseäni kohtaan. En jaksa ottaa itseäni liian vakavasti.
Lukuisten Youtube-videoiden lisäksi Facebookista löytyy nykyaikaisesti myös Riki Sorsan veli -ryhmä.
Vuosikausien uran laulajana tehneen Riki Sorsan voi bongata ilmaiskeikalta Helsingin Punavuoren kaupunginosajuhlassa torstaina 16. elokuuta."
En halua itse olla mallina, siksi annan tilaisuuden Sorsalle:
"Laulaja sanoo suhtautuvansa itseensä sarkastisesti, eikä ole enää aikoihin kuullut vitsiä.
Sketsisarja Studio Impossible teki aikoinaan laulaja Riki Sorsasta sketsin, jossa ”Riki Sorsan veli” eli näyttelijä Kari Hietalahti tekee närkästystä aiheuttavia asioita, kuten tankkaa auton ja jättää maksamatta.
Sen jälkeen hän puolustelee itseään sanomalla olevansa Riki Sorsan veli.
– Aika harvoin sitä heittoa enää kuulee, hän sanoi Lastenklinikoiden Kummien golftilaisuudessa torstaina.
Sorsa kertoo vitsin lähteneen aikoinaan liikkeelle suomalaismiehen reaktiosta.
– Joku kysyi minulta, olenko Riki Sorsa. Vastasin hänelle ette ole, vaan sen broidi, Sorsa selvittää.
Hän ei myönnä heiton käyneen koskaan liian raskaaksi kuunnella.
– Eikä se koskaan ole ollut mulle mikään juttu. Olen aina ollut sarkastinen itseäni kohtaan. En jaksa ottaa itseäni liian vakavasti.
Lukuisten Youtube-videoiden lisäksi Facebookista löytyy nykyaikaisesti myös Riki Sorsan veli -ryhmä.
Vuosikausien uran laulajana tehneen Riki Sorsan voi bongata ilmaiskeikalta Helsingin Punavuoren kaupunginosajuhlassa torstaina 16. elokuuta."
Vastaukset 21
Vanhimmat
En osaa sanoa, Sorsaa kun en tunne.
Mutta uskoisin että pyllyni olisi näytillä vaikka palstaiaisilla olisivat Haulikotkin.
Mukavan kiero yritys.
Vaan jää karvan alle fiksuudesta..
H.
Paremmin ei voi asiaa ilmaista, olen samaa mieltä.
Aiemmin kyllä.
Käynyt jotenkin kummallisesti, huomannut olevani tosikko. Sitä ehkä ei huomaa, koska puhetyyli ei ole kovin paljon muuttunut. Kuulostaa ehkä sarkastiselta, tosiassa olen kuitenkin aidosti veetuuntunut melkein mihin tahansa.
=DW=
"..."
Oikeastansa, Sarkasmi ei tarkoita tosikkomaisuutta.
Eikä veetuuntumista.
Sarkasmi vaatii toisen ihmisen ajatusta, ajatusta johon voi kommentoida omalla älykkyydellään, kertoen että perislleen itsellä meni, vaan ei ihan.
Sarkasmi vaatii itseltä pajon.
Paljon enemmän kuin turhanpäiväiset kommentit.
Idiootti: Olen ihana
Sarkastinen: Useimmat tuntevat noin, minäkin.
Idiootti: Sain kahden kilon Hauen.
Sarkastinen, Minäkin olen kehunut.
Sarkastisesti: Kaikkea sitä joutuu lukemaankin.
Vaikka itse kirjoittaakin.
H.
Oikeastansa.
Koitin sanoa, että olen ehkä ollut sarkastinen, nyt enää kuulostan siltä.
=DW=
Olen hyvin kuivakiskoinen ihminen, joten sarkasmi sopii kuvaan.
Jeps, sinun mukavat kirjoituksesi ovat minun mieleeni.
Joten, sarkasmi taitaa meitä yhdistää.
Kun tietää, ei luulottele.
Tämä tulee nyt melkoisesti myöhässä, just hoksasin sähköpostiin tulleen ilmoituksen. Laiska olen siellä käymään.
Mukava lukea itsestään tuollaista tekstiä välillä, yhdistäköön meitä sarkasmi ja vaikka joku muukin.
Etten aina ole viuhtuilija... :)
"äläotakesäkissaa"
Kannattaa kuitenkin muistaa, että runoilija ei ole mitään ilman hyvää muusaa...
H.
Uskon niin, en vain luule. ;))
Minusta on jännää, kuinka eri silmin eri ihmiset lukevat toistaan. Sinusta olen aina lukenut positiivisuutta.
Kyllä toki minunkin silmässäni asuu malka, jopa hirsimökkikin.
Hienoa, jatketaan samaan malliin, luulen olevani yltiöpositiivinen ihminen..
Ja nyt saunaan....pesemään ainakin malka silmästä...;)
Suurimpiin ketutuksiin ja ilon pörnähdyksiin olen itse itselleni syyllinen.
Huolimatta hetkellisistä huolimattomuuksista olen hyvin itsekriittisen sisäsarkasti.
Siksi vaikkapa Facebook ei innosta.
En jaksa jatkuvaa häntää pystyssä ja iloista mieltä.
En koe olevani minkään äärilaitainen, vaan sopiva seos, tilanteen ja vatsa-, ei kun vastapuolen mukaan.
Itse vältän yksilöiden ja heidän ominaisuuksiensa yhteenlakemista.
Yleistys on laiskuutta, itserakkautta, tai jotain muuta sinnepäin.
Minun mieheni oli tilannekoomikko vain kotona, töissä kukaan ei tietänyt hänen siitä puolestaan mitään.
Jos hän riisui vaikka housunsa, hän sai otettua ne varpaansa päähän ja heitettyä tuolille. Pitkältä, melkein 190 centtiseltä urheilijamieheltä aika hyvin.
Jo aamukahvipöydässä saattoi nauru alkaa.
Kaipaan sitä kepeätä tunnelmaa, minkä hän pystyi luomaan ympärilleen, myös tutuissa vierailupaikoissa. Kun sisareni puutarhassa pelasimme petankkia juhannuksisin, ja kun hän oli huomattavassa johtoasemassa, hän kommentoi: "Menee kohtalaisesti." Jotenkin hän oli yliveto aina.
Niin mutta sarkasmia tai ironiaa, ei se tainnut sitä olla,
tilannekomiikkaa paremminkin.
Hänen sairastumisensa ja se että tuo sairaus vei hänet, oli suuri menetys niin minulle ja lapsille kuin muillekin...
.
ohi, ali tai yli, mutta en sitä poiskaan saa. Joskus siitä on jollekin puhuttava.
"Kivoja vastauksia!"
Vitsit eivät ole sarkasmia.
H.
No jaa. Jo lukioaikaan kirjoitin kerran kouluaineen jossa jäin taistelemaan yksin koko maailmaa vastaan ja hirtin lopulta itseni pajunköyteen.
Eikä kai se asenne ole tähänkään mennessä muuksi muuttunut. Miksi ottaisin itseni vakavasti, kun en muutenkaan pidä tosikoista...
Minäkin kirjoitin ylioppilasaineekseni
(tai -essee pitää kai nyt sanoa) humoristisen, itseiroonisen ja aivan lyhyen jutun, se oli puhtaaksikirjoitettu klo 12, jolloin poistuin.
Kyllähän siitä sisareltani moitteita tuli sitten, "miksi olet täällä, kun sinun pitäisi olla äidinkielenkokessasi!!!"...jne, iltapäivä oli rankka, olin ollut varma sen jättäessäni sen hyvyydestä...
Mutta sitten kaikkia vihdoin helpotti, kun tieto laudaturista tuli.
Ei tällaista juttua saisi kyllä tänne kirjoittaa, jotain "persiilleen menoa" mieluummin. Tiedän.
Tuossa aineessakaan ei sellaista ollut, muistan sen vielä.
Se oli kuitenkin hienoista sarkasmia, ironiaa.
.
Olen ehkä tosikko. Mutta hymyileväinen, ja hymyilen sekä itselleni että muille, useimmiten toki muille kun heitä on enemmän.
Katson tosi usein itseäni ulkopuolelta, ja sarkasmia myös itseeni kohdistuen harrastan myös. Kovin kyyninen en ole, mutta sitäkin puolta löytyy - tarvittaessa. Voikohan itseensä suhtautua kovin kyynisesti? No, siitähän ei aloituksessa ollut edes kysymys...
Olen käsittääkseni usein myös itseironinen. Mutta sen puolen tuntee vain sisäpiiri. Luulen ;-D
Yleisesti ottaen rakastan ihmisiä. Sellaisia jotka ovat kaikille ystävällisiä ja jotka suhtautuvat elämään luottavaisesti sekä muita tukien ja kannustaen. Ja huumorilla! Se jos mikä on tärkeää. Talossamme näinä päivinä ollut "putkimies" on juuri sellainen. Ekonomi-diplomi-insinööri-maisteri -nimikkeillä ei ole minulle mitään arvoa, jos ihminen on ihmisenä vaikkapa itsekeskeinen tai muuten tylsä.
Olen muuten tavannut Riki Sorsan ihan livessä, työkuvioissa joskus 80-luvulla. Jäi positiivinen maku.
Muuten olen sitä mieltä että vihtumainenkin insinööri on parempi kuin tyhmä taukki.
Missä muualla sinä luulet olevan Suomen menestyksen salaisuus?
;)
Olen samaa mieltä, voikohan joku olla muuta mieltä? Kotonakin on yksi inssi tai kaksikin, mutta vähemmän v.... ovat he, eikä käsittääkseni yhtään taukkia. Tai minut voi toki sellaiseksi laskea ken haluaa.
Valitettavasti kaikissa yhteiskunta- ja ns. sivistysluokissa on ihmisenä täysiä pöljiä, onneksi kaukana minusta - tai siis taidan pitää heidät kaukana. Nojoo. Suomen maailmoja hipova kaupallinen menestys ei ole kuitenkaan sama asia kuin onnellinen elämä. Ei vaikka yli 90% kansasta taitaa niin nykyään uskoa.
Tuolla ilmiöllä on oma nimensäkin. ;)
Heitä kutsuttaneen nousukkaiksi.
On rahaa, muttei tapoja.