Olen yksin ison päätöksen edessä. Minulla on mukava ja luotettava poikaystävä, jonka kanssa olen seurustellut pari vuotta. Tulen hänen kanssaan hyvin toimeen arjessa ja juhlissa. Ongelma vain on se, etten tunne häntä kohtaan intohimoa. Kuitenkin välitän hänestä ja hän on minulle tärkeä. Harrastamme myös estotonta seksiä, mutta sekään ei sytytä tulta sydämeeni (ainostaan tuo fyysisesti hyvän olon). Pystyn luottamaan häneen ja uskallan olla täysin oma itseni. Hän on paras ystäväni.
Ennen poikaystävääni tutustuin yhteen mieheen ja hän vei täysin jalat alta ja tunsin ennenkuulumatonta intohimoa. Mies ei kuitenkaan halunnut alkaa suhteeseen kanssani ja koin sydänsuruja..joita koen häntä kohtaan joskus vieläkin. Ajattelen häntä yhä, vaikka tiedän etten saisi, koska seurustelen. Olen suudellut joskus silloin aikaisemmin tätä miestä, johon palavasti ihastuin ja hän suutelee ihanasti! Olen siis saanut kokea tuota intohimoa, se ei ole vain kuvitelmaa. Tunsin että hän olisi minulle Se Oikea. Tunnetta jonka hän saa aikaan ei pysty sanoin kuvailemaan.
Kaipaan elämääni valtavasti intohimoa ja romanttista rakkautta. Olen miettinyt pitäisikö minun jäädä yksin..päättää suhde poikaystävääni, vaikka hän on minulle hyvin tärkeä. Itken usein ja tunnen surua syvällä sielussani. Olen jopa itsetuhoinen ajatuksissani ja joskus minusta tuntuu, etten halua enää edes elää. Tunnen etten saa kuulua koskaan hänelle, jota kohtaan tunnen palavaa rakkautta. Hän ei halua minua, enkä tiedä miksi hän kuitenkin vietti kanssani aikaa ja halusi suudella monta tuntia.
Onko sinulla ollut vastaavaa kokemusta ja samanlaisia tunteita? Miten olet selvinnyt eteenpäin ja mistä olet saanut uskoa rakkauteen ja onnellisuuteen? Vaikka minulla on paljon ystäviä, olen lopulta yksin ja voimaton näiden asioiden edessä.
Ennen poikaystävääni tutustuin yhteen mieheen ja hän vei täysin jalat alta ja tunsin ennenkuulumatonta intohimoa. Mies ei kuitenkaan halunnut alkaa suhteeseen kanssani ja koin sydänsuruja..joita koen häntä kohtaan joskus vieläkin. Ajattelen häntä yhä, vaikka tiedän etten saisi, koska seurustelen. Olen suudellut joskus silloin aikaisemmin tätä miestä, johon palavasti ihastuin ja hän suutelee ihanasti! Olen siis saanut kokea tuota intohimoa, se ei ole vain kuvitelmaa. Tunsin että hän olisi minulle Se Oikea. Tunnetta jonka hän saa aikaan ei pysty sanoin kuvailemaan.
Kaipaan elämääni valtavasti intohimoa ja romanttista rakkautta. Olen miettinyt pitäisikö minun jäädä yksin..päättää suhde poikaystävääni, vaikka hän on minulle hyvin tärkeä. Itken usein ja tunnen surua syvällä sielussani. Olen jopa itsetuhoinen ajatuksissani ja joskus minusta tuntuu, etten halua enää edes elää. Tunnen etten saa kuulua koskaan hänelle, jota kohtaan tunnen palavaa rakkautta. Hän ei halua minua, enkä tiedä miksi hän kuitenkin vietti kanssani aikaa ja halusi suudella monta tuntia.
Onko sinulla ollut vastaavaa kokemusta ja samanlaisia tunteita? Miten olet selvinnyt eteenpäin ja mistä olet saanut uskoa rakkauteen ja onnellisuuteen? Vaikka minulla on paljon ystäviä, olen lopulta yksin ja voimaton näiden asioiden edessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos ylläpito hyvästä ja varmasti keskustelua herättävästä aiheesta :D
kaltaisiasi on suuri osa naisista. Eihän sitä voi sanoin kuvailla tietenkään, sen näkee hyvin erotilastoista.
Olen vähän samassa tilanteessa. En enää myöskään tunne intohimoa. YHTÄÄN
KETÄÄN KOHTAAN!!
Minulla on samankaltainen tilanne, sillä erotuksella, että tunteideni kohde on myös varattu. Tunnen vahvasti että hän on se oikea. Meillä oli romanttinen suhde, mutta syyllisyyden tuntojen takia lopetimme sen. Sen jälkeen tapasin nykyiseni, jonka kanssa on hyvin paljon kuvailemasi kaltaista. Nyt kun aluhuuma on jo ohi, olen taas alkanut kaipailla tätä hra oikeaa, varsinkin kun olemme edelleen välillä tekemisissä tietyistä syistä. Tämä on raastavaa. En pysty puhumaan tunteistani kenellekään. Haaveilen, että joskus tulisi sellainen tilanne jossa pystyisimme puhumaan tunteistamme ja että päätyisimme vielä joku päivä yhteen. Ja kaikki tämä mitä tunnen tuntuu yhtäaikaa niin oikealta ja väärältä. En tiedä kaipaako hän minua enää, en uskalla ottaa aihetta esille, etten menetä häntä kokonaan.
niinpä niin et voi kumminkaan tietää onko se hra x sulle oikea koska yhteiselämä kokemusta ei ole joten paras neuvo tähän tilanteeseen on se että sitoudut tähän nykyiseen suhteeseen tai sitten etsintä jatkuu jos tuntuu ettei ole oikea