Haluaisin kuulla mielipiteitä tilanteestani. Olen silmittömän ihastynut ystävääni, voisin melkein jopa sanoa olevani rakastunut. Aloitimme opiskelut muutamia vuosia sitten ja silloin seurustelin entisen poikaystäväni kanssa. Tutustuin erääseen ihanaan ihmiseen ja meistä tuli todella hyviä ystäviä. Nyt viime talvena erosin entisestäni ja jotenkin heräsin siihen miten ihana mies lähelläni on ollut koko tämän ajan. Olen aina pitäny hänestä enemmänkin, mutta koska olen ollut varattu, en tietenkään ole asiaa sen enempää miettinyt. Nyt eroni jälkeen kuulin, että tämä ystäväni on ollut todella kiinnostunut minusta silloin aluksi, mutta ei koskaan kertonut asiasta, koska olin varattu. Hän oppi pitämään minua ystävänään ja ikäänkuin hautasi tunteensa minua kohtaan. Nyt kävimme muutaman kerran treffeillä, mutta hän vain totesi, ettei pysty näin yhtäkkiä herättämään tunteitaan uudelleen, koska oppi pitämään minua ystävänä, vaikka niin paljon minusta aluksi pitikin. Hän siis tietää omat tunteeni häntä kohtaan.
Hieman hankalasti selitetty, mutta toivottavasti pääpiirteet tulivat selville. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Onko minun nyt vuorostani haudattava omat tunteeni ja unohdettava haaveeni, vai saattaisiko aika tehdä tehtävänsä ja hän huomata minut jälleen enemmänkin kuin vain ystävänä? Todella toivon, että aika auttaa häntä huomaamaan minut, sillä molemmat pidämme toisistamme ja vahvoja tunteita on, mutta ajoitus tuntuu olevan aina väärä..
Hieman hankalasti selitetty, mutta toivottavasti pääpiirteet tulivat selville. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Onko minun nyt vuorostani haudattava omat tunteeni ja unohdettava haaveeni, vai saattaisiko aika tehdä tehtävänsä ja hän huomata minut jälleen enemmänkin kuin vain ystävänä? Todella toivon, että aika auttaa häntä huomaamaan minut, sillä molemmat pidämme toisistamme ja vahvoja tunteita on, mutta ajoitus tuntuu olevan aina väärä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä luovuta -hän pelkää. Jos hommasta ei tule mitään -pelkää menettävänsä hyvän ystävän.
Hän ihastuu kyllä kun uskaltaa antaa niiden viedä
Kiitos, niin itsekin olen arvellut. Lisänä tässä kaikessa on ollut vielä yhteisen kaveriporukan suunnaton painostaminen siihen suuntaan, että olisimme luodut toisillemme ja luulen, että se on vain vaikeuttanut tilannetta ja työntänyt häntä kauemmas minusta. Toivottavasti nyt tilanteen rauhoituttua hän voisi rauhassa huomata uudelleen minut..
Minua ainakin lähinnä ärsyttäisi muiden soheltaminen asiassa, mitä hittoa se kenellekään muulle kuuluu...."kuin luodut" Hekö sen tietävät??
Olen huomannut elämässä, että yleensä sivulliset nauttivat saada katsella hyvin rakastuneita ihmisiä ja eivät yleensä välitä ovatko osapuolet tahollaan naimisissa/suhteessa. Tavallaan hyväksyvät ja antavat tulta tälle kielletylle hedelmälle....
Riippuu tietysti osapuolista, haluavatko olla ns. näytillä rakkautensa kanssa.
Tavallisesti on käynyt niin, että kun he ovat viimeinkin saaneet toisensa, rakkaus täyttymyksen ja perheet rikottu, kipinä sammuu ja arki astuu esiin. Ketään ei kiinnostakaan enää heidän kemiansa ym.. saavat siinä sitten miettiä että mitäs tässä?
Toisesta tulee onneton ja toinen jatkaa edelleen elämän eliksiirinsä eli flirtin ja kielletyn hedelmän perässä menemistä....
Siksikin on hyvä, että pitää pään kylmänä. Tämä on tosi.
Toisilla on kamuja, toisilla ei. Mutta itse asia.
Ihminen yleensä sotkee itse omat asiansa ja eritoten parisuhteissa. Kaikille on se yksi ja ainoa kumppani.
Sen tietää kun katsoo 5sekuntia suoraan silmiin. Eikä mikään mahti, tiede tai toinen ihminen pysty sitä rikkomaan.
Että näin.
Ehkä häntä pelottaa.. Onko tapahtunut mitään edistystä asian suhteen?
Hei oikeasti, aika näyttää mihin tunteenne kehittyvät. Kun kunnioitus kasvaa ystävyyden myötä ette enää satutakaan toisianne tietoisesti.Kyllä se siitä :)
Toisaalta, ystävyyskin voi olla rakkautta täynnä, ole onnellinen hänestä jokatapauksessa, onhan noita eipäsjuupas pareja ollut omassakin lähipiirissä ja joskus hymyillen ajattelen että mitenkähän heille lopulta käy.
Niin se kai täytyy olla, että aika sen näyttää. Minä olen vain niin täysin ihastuksissani, etten jaksaisi odottaa tapahtuuko mitään koskaan ja haluaisin jotenkin edistää tilannetta. Nyt kun näemme jälleen päivittäin, olemme lähentyneet huimasti ja välillä minusta tuntuu, että välillämme olisi muutakin kuin vain ystävyyttä, mutta toisina hetkinä taas tunne on aivan toisenlainen. Miksi täytyy olla niin vaikeaa ottaa asiasta selvää.. Ja toisaalta jos sanon tai teen asian eteen nyt jotakin, pelkään että tämä nyt saavuttamamme lähentyminen valuu hiekkana sormien välistä ja päätyy samaan tilanteeseen, joka oli kesällä kaikesta painostuksesta seurauksena. Hän nimittäin vältteli minua viimeiseen asti ja koko kesänä emme montaakaan sanaa vaihtaneet. Mitä mieltä olette, pitäisikö minun vain rohkaista mieleni ja pyytää häntä jonnekkin kanssani vai odotella vain mihin tilanne kehittyy? Onhan hän tyhmä jos ei nyt tartu tilaisuuteen, nyt kun meillä olisi tilaisuus olla toistemme kanssa, niiden vuosien jälkeen kun hän on tykännyt minusta, mutta olen ollut varattu.