Tuntuu että elämä käy ihan mahdottomaksi.
Varsinaista diagnoosia kaksisuuntaisen mielialahäiriön suhteen minulla ei ole. Monia muita diagnooseja on minulle kyllä kirjoiteltu.
Eilen kävin lääkärillä ja hän kirjoitti minulle pakkohoito lähetteen psykiatriseen sairaalaan. Hänen mielestään olin liian itsemurha altis.
Itsemurha-ajatukset pyörivät päässäni päivittäin. Minulla on tarkat suunnitelmat. Aiemmin olen itsemurhaa yirttänytkin.
Yllättäen oloni saattaa kuitenkin muuttua ja saatan heittää pari työkeikkaa tuosta noin vaan.
Opiskelupaikkakin on hakusessa ja mahdollisesti opiskelut alkaisivatkin tuossa syksymmällä. Pystynkö/jaksanko aloittaa koulun? Sitä en vielä tiedä.
Tsemppaan koko ajan itseäni eteenpäin, mutta jatkuva aaltoilu uuvuttaa todella paljon.
Minulla on lääkitys, ja varmaankin se jonkin verran on tasoittanut mielialaa, mutta usein tuntuu, että se ei enää riitä. Voimat hupenevat täysin.
Minkälaisia mielialanvaihtelu kokemuksia teillä on? Mitkä ovat teidän selviytymiskeinoja eteenpäin elämässä?
Varsinaista diagnoosia kaksisuuntaisen mielialahäiriön suhteen minulla ei ole. Monia muita diagnooseja on minulle kyllä kirjoiteltu.
Eilen kävin lääkärillä ja hän kirjoitti minulle pakkohoito lähetteen psykiatriseen sairaalaan. Hänen mielestään olin liian itsemurha altis.
Itsemurha-ajatukset pyörivät päässäni päivittäin. Minulla on tarkat suunnitelmat. Aiemmin olen itsemurhaa yirttänytkin.
Yllättäen oloni saattaa kuitenkin muuttua ja saatan heittää pari työkeikkaa tuosta noin vaan.
Opiskelupaikkakin on hakusessa ja mahdollisesti opiskelut alkaisivatkin tuossa syksymmällä. Pystynkö/jaksanko aloittaa koulun? Sitä en vielä tiedä.
Tsemppaan koko ajan itseäni eteenpäin, mutta jatkuva aaltoilu uuvuttaa todella paljon.
Minulla on lääkitys, ja varmaankin se jonkin verran on tasoittanut mielialaa, mutta usein tuntuu, että se ei enää riitä. Voimat hupenevat täysin.
Minkälaisia mielialanvaihtelu kokemuksia teillä on? Mitkä ovat teidän selviytymiskeinoja eteenpäin elämässä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heip
Neuvoisin että käyttäisit osastojakson tehokkaasti hyödyksesi, että saataisiin täsmällinen, oikea diagnoosi ja sitten voitaisiin järjestää oikea lääke/terapiahoito. Minusta tuntuu siltä että sinua ei hoideta niin hyvin kuin voitaisiin. Nyt kun olet hoitojaksolla, keskustele lääkärin kanssa avoimesti jotta asiat lähtisivät oikeille raiteille.
Minkähänlaisia lääkityksiä sinulla on ollut? Oletko kokeillut monia lääkkeitä?
Ovatko ne olleet antidepressantteja vai mielialaa tasaavia?
Uskon että pystyt löytämään tasapainon elämässäsi, ole vain kärsivällinen, se voi ottaa aikaa että löytyy oikeat lääkkeet ja diagnoosi. Ajattele niin että sinun ei ole pakko tehdä yhtään mitään muuta kuin pysyä hengissä, vaikka sitten minuutti kerrallaan. Jokainen eletty minuutti on voitto, älä luovuta, tsemppiä ^^
Kaikenlaista lääkitystä on kokeiltu.
Tällähetkellä Lamictal, Ketipinor, Citalopram, Deprakine.
Voimat uupuu ihan täysin...
Tällähetkellä olen kotona, mitään saamattomana.
Osastohoidosta on niin kamalan huonoja muistoja, vieneet oloa usein huonompaan suuntaan runsaan lääkitksen vuoksi, että sitä vaihtoehtoa kartan viimeiseen asti.
Mulle diagnosoitiin menneenä keskiviikkona kakssuuntainen tyyppiä 2 ja epävakaa persoonallisuushäiriö, lääkkeitä oon popsinu jo puolisen vuotta Ketipinoria 400 mg: päiväannoksella tos viime talvena oli vielä cipralex lisänä mut se vaan sekotti kaikkee jolloin siitä luovuttiin, alunalkaen se cipra oli paniikkihäiriöihin. Mielialat sahas laidasta toiseen ihan tolkuttomasti, välillä oli pää kun olis ollu joku hiivatin painekattila joka jysähtää ihan hetken päästä, ja silloin myös oli jatkuvasti mielessä itseni tappaminen, yritin vetästä ranteen auki mut en pystyny, tärisin vaan veitsi kädessä ranteella ja tekeilin viiltoja käsivarteen. Noi mielialojen vaihtelut oli sitä luokkaa et aamulla kun heräs ni saattoi päivä tuntua hyvältä mut kun meni tunti tai kaks ni kaikki oli päin persettä, hermo meni joka asiasta ja puolisoni sai kuulla siitä sit oman osuutensa jolloin tuli sanottua melko pahasti. Muuten sit saattoi tavarat lennellä pitkin seiniä, mitä nyt ekana käteensä sai tai sattui olemaan kädessä sillä hetkellä. Nyt tällähetkellä menee sen kanssa kohtalaisesti paitsi että epävakaa persoonallisuus sekottaa kivasti pakkaa, mut onneks sen johdosta meen täs syksyn aikana psykoterapiaan, yritän elämää jatkaa eteenpäin päivä kerrallaan ja toivon että elämä jatkuis edes hitusen siedettävämpänä kun on apu ainakin lähellä ja puolisoni on tukemassa mua.
No ongelmistani huolimatta viimeaikoina on mennyt aika mukavasti. masennuslääkitys venlafaxin ja mirtazapiini kai ovat sopineet minulle hyvin. Joskus energiaa on enemmän, joskus vähemmän, vaan tällä hetkellä se on mulle ihan sama, kun mun ei tarvitse noudattaa mitään vuorokausirytmejä. Tosin jos rahaa sattuu olemaan, niin yleensä pyöräilen Alkoon aamu yhdeksäksi. Keskioluen mausta kyllä pidän, mut en oikein jaksa juoda sitä tarpeeksi nopeasti et saisin siitä mielihyvää. Syön mitä tekee mieli ja milloin tekee mieli. jos valvon yön se on ihan sama kun voin nukkua sit kun nukuttaa.