rikosta ja kärsimystä.
"Na, na, na, na nia!
Nia!
Nia!
Welcome to jungle. "
Gun*s and roses
Että etuuksia ja etuja ei ole kelläkään sulle kantaa, kuin aimon onnen luomaa onnen kantamoista.
- Missä on luonto?
Entä kuunsirppi?
Missä niin kaunis tähtitaivas, talvien vyötteemme yö, kuin Kristuksemme, ja voi niin kaunis on taivas?
Vaikka meillä niin monta on kassa-hihnoja, ja mustia mielenaukkoja niin monta, ei meille voi sadatellen, kantaa sellaista esiintymistä, kun meillä uskoa on todellisuuteemme, monta. Ei hän meille mitään kassoja esitä, hän joka meille niin paneutuen, ja hyvää tarkoituksella, ja rauhalla hyväksymisellä luoden, ei hän niitä turhaan eteemme heitä. Me näemme sen itkusta ja hänen silmistään, tuosta kauhusta jota hän kirkuen kanssamme katsoo joka päivä, luoden meille samalla hyväksyen, yhteistä hyvää ja elämää, että saamme edes yksityisen selibaattinne, ilman raiskauksianne, yksityisyydettä, pitää.
- Ei hän ei koskaan saa tarpeekseen. Hän vain osoittelee persoonallisuudekseen, sen tarpeeseen. Ei hän koskaan viitsi kantaa vastuuta kostosta, jota hän janosi, kuin hirmuvaltojen, ja riettauden, rahan nostosta, lipunkin me jo otimme, mutta valkoista tunne-aukkoamme, näin hän niin kaihoten, ja osoitellen vieraanvaraisen vaarallisesti kaihtoi.
En mää tiennyt, että musta on poliisin ne työt tekemättä ilman rinta-dekkiä. Ei hän saa ihan brustalistina, maalittomanakin barbaarina, meidän ihmisten seurassa liikkua, eikä häntä voi laittaa, keinoja kaihtaen, tapaamaan ketään.
Jäsentelehän naamasi järjestysluvulliseksi, pois brutaalista ja barbaarisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, normien avulla. Meidän muiden ihmisten kanssa. Ihan ilman maalitta me loukkaamme täällä toinen toistamme, me emme jaksa luoda loukkaavaa, ja sadistista coping-keinoko intiiimihygieniaa, omatapaisella rasismillamme, intimiteetti- ja identiteettihygieniatta. Mutta mun isää joka tätä mun kanssa tästä lähtien kirjoittaa, ette saa tähän laittaa, häntä kuolleena ja teloitettuna, vailla coping-keino, häntä hallusinaatiolla leimaten, tapettavaksi,mun amorinkaarelle kantaa. Olihan hänelläkin, ihan mikä riita, ja taas rasismista, normista ja absurdista, ihan mikä tahansa.
"Na, na, na, na nia!
Nia!
Nia!
Welcome to jungle. "
Gun*s and roses
Että etuuksia ja etuja ei ole kelläkään sulle kantaa, kuin aimon onnen luomaa onnen kantamoista.
- Missä on luonto?
Entä kuunsirppi?
Missä niin kaunis tähtitaivas, talvien vyötteemme yö, kuin Kristuksemme, ja voi niin kaunis on taivas?
Vaikka meillä niin monta on kassa-hihnoja, ja mustia mielenaukkoja niin monta, ei meille voi sadatellen, kantaa sellaista esiintymistä, kun meillä uskoa on todellisuuteemme, monta. Ei hän meille mitään kassoja esitä, hän joka meille niin paneutuen, ja hyvää tarkoituksella, ja rauhalla hyväksymisellä luoden, ei hän niitä turhaan eteemme heitä. Me näemme sen itkusta ja hänen silmistään, tuosta kauhusta jota hän kirkuen kanssamme katsoo joka päivä, luoden meille samalla hyväksyen, yhteistä hyvää ja elämää, että saamme edes yksityisen selibaattinne, ilman raiskauksianne, yksityisyydettä, pitää.
- Ei hän ei koskaan saa tarpeekseen. Hän vain osoittelee persoonallisuudekseen, sen tarpeeseen. Ei hän koskaan viitsi kantaa vastuuta kostosta, jota hän janosi, kuin hirmuvaltojen, ja riettauden, rahan nostosta, lipunkin me jo otimme, mutta valkoista tunne-aukkoamme, näin hän niin kaihoten, ja osoitellen vieraanvaraisen vaarallisesti kaihtoi.
En mää tiennyt, että musta on poliisin ne työt tekemättä ilman rinta-dekkiä. Ei hän saa ihan brustalistina, maalittomanakin barbaarina, meidän ihmisten seurassa liikkua, eikä häntä voi laittaa, keinoja kaihtaen, tapaamaan ketään.
Jäsentelehän naamasi järjestysluvulliseksi, pois brutaalista ja barbaarisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, normien avulla. Meidän muiden ihmisten kanssa. Ihan ilman maalitta me loukkaamme täällä toinen toistamme, me emme jaksa luoda loukkaavaa, ja sadistista coping-keinoko intiiimihygieniaa, omatapaisella rasismillamme, intimiteetti- ja identiteettihygieniatta. Mutta mun isää joka tätä mun kanssa tästä lähtien kirjoittaa, ette saa tähän laittaa, häntä kuolleena ja teloitettuna, vailla coping-keino, häntä hallusinaatiolla leimaten, tapettavaksi,mun amorinkaarelle kantaa. Olihan hänelläkin, ihan mikä riita, ja taas rasismista, normista ja absurdista, ihan mikä tahansa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.