Miksen unohda sua??

vielä vanhana kurttuna

Ei milloinkaan :(((( niin kuin minulle käynyt on...en vain voi unohtaa miestä k-s.

Sinäkin minun :(.. Katsopa tiededokumentti Rakkauden mysteeri, löytynee ehkä netistäkin. Kävi kuin minulle, rakkautta ensi silmäyksellä.

Ehkä sillä sun ikävällä on jokin tarkoitus. Ehkä vielä tapaatte jossain kadunkulmalla ja alatte seukata ja meette naimisiin ja saatte suurperheen :-) Ja vanhenette mukavasti jossain kivassa järvimaisemassa ilman taloudellisia huolia.

Ajattele positiivisesti: maailmahan on kiva paikka, kun siellä on tämmöisiä ihmisiä, jotka jäävät mieleen.

viimeistään 70-80 vuotiaana unohdat hänet, kuten kaiken muunkin..

Mitä olet tehnyt asian hyväksi?Oletko lähestynyt jotenkin tai päästänyt lähelle?Vaiko vain torjunut?

Ei se enää lopu. Vaikka aikaa kuluu, et sinä koskaan unohda minua. En minäkään sinua unohda. Jännä juttu. Vaikka näin ikävöimme, emme enää tietoisesti pyri toistemme lähelle. Sie asut siellä ja mie täällä. Ennen se oli toisin. Nähtiin usein. Sitä se ikävä nyt teettää, että pitää näissä foorumeissa keskustella. Ilmeisesti sinä näit minussa sellaista, mitä et muissa nähnyt. Opin sinulta kyllä paljon. Kaunis kiitos siitä sinulle. Ikävämme jatkuu.

odotan, että näen hänet.

Mikset soita tai meilaa joka ilta odotan toiveikkaana. Ikävä ei häviä vain vahvistuu.

myös täälläkin..saman kysymyksen esitän itselleni aamulla ja illalla, ennen nukkumaanmenoa.Ja vastaan itselleni...hänessä vaan oli jotain, jota ei voi unohtaa.
Ja vain pieni hetki, kuin valokuvan salamanräpsähdys...ja niin on kuin valokuvana
mielessäni, kauniina...varmaan tunnistaisin hänet tuhansien ihmisten joukosta vaikka elämä jättäisi häneen jälkensä...vuosienkin päästä.Ei mikään missityyppi, mutta
kauniimpi kuin kukaan maailmassa.

Jos et sä soita...niin miksi kaikki kauniit vaatteet puin? Koska uusi ihana ihana nainen on vienyt sen rakkauden mysteereihin, uusia napoja ja tapoja;)
- YHHyyh (P) olet unohtanut sun kurttusen salarakkaan:...oliko liian löysä pimpsi:D
-Jos et sä soita..niin kadun kulmia yksin kuljen:D Tappelu tappelu kissatappelu ;D

Kirjoitatte kauniisti, alkaa ihan itkettää :´(. On niin ikävä miestä.

On tosi ikävä erästä (m). Mietin mitä hän nykyisin puuhaa, muistaako enää ollenkaan mua?
Oikeasti, en jaksa elää enää tässä epätietoisuudessa. Jos olisin rohkea, laittaisin viestiä ja kertoisin suoraan, kuinka kovasti olenkaan kaivannut häntä. En halua enää teeskennellä, etten tunne mitään häntä kohtaan.
Siitä on niin kauan kuin näin hänet, mutta hän vain palaa mieleen, uudestaan ja uudestaan. Välillä menee pitkäänkin että ajattelen muita asioita, luulen että pystyn unohtamaan hänet, mutten vain kykene siihen.
Vaikka pelkään ettei hän tunne samoin, haluaisin edes kertoa kuinka iloinen olen siitä, että aikoinaan tapasin hänet, niin harvan kanssa mulle tulee sellaista tunnetta kuin hänen kanssaan on tullut.
*tosi SYVÄ HUOKAUS*

Ikävä muuttuu ajan myötä. Alat katsoa aikaa eri tavoin ja sitten joko luovut tai jätät jälkeesi enemmän elämätöntä elämää.....Jos joku haluaa sun ikävöivän ei se ole arvoisesi ja saatat menettää samalla jonkun joka todella on sua varten.

Olin väijymässä rosvoja nyt per...le jäivät kiinni. Tiedän nyt missä hunsvotit asuu.
Oli vähällä etten räjähtänyt jos oisin nähnyt niitten tekemät tuhot ois tainnut luuvitonen heilahtaa karmein seurauksin nyt saa sinitakit hoitaa osansa kuulustelut sun muut perinnät. Valehteli keleen unto viellä, että paikat oli rikki jo ennestään jollain on otsaa ja ei mitään vastuuta mistään. Tämä yhteiskunta on niin kieroon kasvanut ja sairas, että ei paljon toivoa enää ole paranemisesta.
V.ttu aikaa palaa turhaan hukkaan kus päiden takia.
Olisi kivempaa jutskailla naisen kanssa, kuin lymyillä pimeässä puskissa.
On tosiaan paljon erilaista ikävää niin kuin on tää erossa olo.

Ihan sama juttu.. Luulin, että olis jo loppunut, mutta ei sinnepäinkään.
Nyt kun en häntä nää, tulee mieleen vaan enemmän sillon kun sain olla hänen kanssaan....

Ikävöin häntä, vaikka aikaa on kulunut jo jonkin verran ja hän on luultavasti onnellisesti toisen kanssa :( Pitää unohtaa, mutta on vaikeeta, kun tähän asti kukaan ei ole saanut mua samalla tavalla sekaisin. Voin vaan muistella, kuinka hyvältä tuntui olla edes pieni hetki hänen...

mä en ole varma onko tänne mitään järkeä enää mitään kirjoittaa, mutta en unohda häntä varmaan koskaan.

Olen varma ettei tänne ole enää mitään mieltä kirjoittaa, ihan turhaa, mutta hänelle kertoisin etten ikinä tule unohtamaan häntä. Rakastan.

Miksi se meni näin? Meidäthän oli tarkoitettu ilmiselvästi toisillemme? Lukemattomat ovat ne yöt,,jolloin olet valvottanut -vielä tälläkin viikolla!!

ennen kaiken jaoimme. Olit minulle se jolle pysytyin häpeämättä kertomaan kaiken. Sitten sinusta tuli minulle enemmän kuin ystävä ja onnellisena sain kävellä kanssasi käsi kädessä läpi kaupungin katujen. Mutta ett vointu, et ollut valmis, ett uskaltanut ja yksin jäin kävelemään katuja. En uskalla ottaa yhteyttä vaikka mietin sinua päivittäin. Haluan että olet onnellinen ja hyväksyn kaikki päätöksesi mutta en pysty luopumaan toiveestani...että olisit onnellinen minun kanssani. Nyt katselen vierestä, kun kuihdut pois enkä voi sinua auttaa koska olen osa ongelmaa. Mutta mitään en kadu, koska annoit minulle takaisin uskon rakkauteen. Mietin mitä sillä teen, kun se kuiskaten kutsuu nimeäsi. Mutta tiedän yli pääseväni ja olet aina ystäväni.

Samaa olen miettinyt. Mielessä yks, ei oo nähnyt piiiiittkäään aikaan