Oon huomannut, että oma äitini on alkanut ahdistaan ihan järkyttävästi sen jälkeen kun tulin raskaaksi. Ymmärrän sen, että lapseni on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa ja hän on kovin innoissaan ja hienoa että häntä kiinnostaakin.. Kuitenkin tulee aina sellainen tunne, ettei hän ehkä ihan ymmärrä että lapsi on minun eikä hänen. Olen miettinyt monesti, että onkohan ne nyt vaan mun omat hormoonit jotka tässä riehuu ja oon liian herkkä pienen lapseni suhteen.. Mutta ei minulle tule muiden esim. anoppini kohdalla tälläistä ahdistusta, jos hän vaikka on lapseni kanssa.
Eli siis tämä ahdistus alkoi kun olin raskaana, olimme mieheni kanssa sanoneet kaikille ettei tahdota sairaalaan ketään katsomaan vaan haluamme olla ihan rauhassa perheen kesken, kun pikkuinen syntyy. Äitini kuitenkin ei ottanut ymmärtääkseen että tämä koski myös häntä vaan aina puhui siitä, että kuinka hän tulee sairaalaan katsomaan vauvaa ja jos mies on töissä niin hän tulee kanssani synnyttämää. Onneksi kuitenkin sain synnyttää rauhassa mieheni kanssa, mutta hän kuitenkin tuppautui sairaalaan katsomaan vauvaa. Olin itse niin poikki synnytyksen jälkeen, etten jaksanut alkamaan sitten tästä hänelle marmattamaan, vaan annoin hänen sitten olla sairaalassa sen tunnin vierailuajan.
Minua ahdistaa myös se kuinka hän ostaa vauvallemme vaatteita luokseen jo 56-62cm kokoisia olettaen, että tuomme vauvamme hänelle niin pian hoitoon. Toinen mummi on kuitenkin kaikki vauvan vaatteet jotka on ostanut niin tuonut ne meille kotiin. Sitten kun imetys ei oikein onnistunut niin vauvamme on saanut nyt korviketta ja tottakai tahdon imetyksen epäonnistuttua kuitenkin olla se joka vauvan ruokkii, jotta en tuntisi itseäni niin epäonnistuneeksi. Ja muutenkin mielestäni noin pienen lapsen ruokkiminen kuuluu äidille, onhan se imettävillekin vauvan ja äidin yhteistä aikaa. Tästä huolimatta oma äitini ei ajatustani kunnioita vaan ottaa minulta pullon kädestä ja ruokkii vauvaamme (joka on siis vasta 1,5kk). Hänellä on kuitenkin 5 lasta itsellään joista kolme asuu vielä kotona, joten luulisi että hän on saanut lapsia jo hoitaa. Tämä lapsi on minun ensimmäiseni joten haluaisin tehdä kaiken itse tai yhdessä mieheni kanssa.
Olen hoitanut pieniä lapsia paljon ennen kuin tulin raskaaksi, enkä ole joutunut vielä mitään apua tai neuvoja pyytämään ja jos joskus tarvitsen varmasti pyydän. Hieman ehkä on huvittanutkin oman äitini päsmäröinti kun olen mennyt vaihtamaan vauvani vaippaa, on hän tullut siihen sähläämään ja tunkemaan käsiään siihen väliin. Osaan mä nyt herran jestas itse vaipan vaihtaa!! Välillä oon pistänyt vessan oven lukkoon, ettei hän pääsisi tulemaan siihen ja saan vaihtaa vaipan rauhassa. Olen kuitenkin antanut oman äitini vaihtaa vauvani vaippaa ja joka kerta on vaippa ollut niin löysällä, että on kakat tullut selkää pitkin bodyyn asti.
Eilen äitini ollessa kylässä hän piti vauvaa sylissä ja minua häiritsi todella paljon se, että hän ei edes pessyt käsiään tullessaan pientä vauvaa katsomaan ja sitten laittaa sormiaan tämän suuhun. . .
Jos vauva alkaa itkemään ei hän meinaa antaa häntä minulle jonka sylissä vauva kuitenkin rauhoittuu aina ja nopeiten. Minulle on vaikeaa kuunnella lapseni itkua jos koen etten pysty häntä rauhoittamaan, kun hän on toisen sylissä. Muutenkin minua häiritsee, että hänen ollessa kylässä hän saattaa mennä meidän kaapeille etsimään jotain ja on täällä kuin kotonaan vaikka hän on kuitenkin täällä vieras. Tämä on kuitenkin myös mieheni koti eikä ole mukavaa että hän käy kaapeilla jossa on meidän yksityisiä juttuja esim. kondomeja.
En viitsi tänne nyt aivan kaikkea ahdistuksen syitä kirjoittaa, mutta kyllä vaan ahdistaa.
Tahtoisin vain että minua ymmärrettäisi siinä, että olen lapseni äiti ja mummin täytyisi ottaa paikkansa vähän etäämmältä, sekä kunnioittaa meitä lapsemme vanhempina. Hän saa kyllä varmasti olla lapsemme kanssa paljon vielä, mutta lapsi on kovin pieni ja meillä on vauvan kanssa vielä napanuora tiukasti kiinni.
Eli siis tämä ahdistus alkoi kun olin raskaana, olimme mieheni kanssa sanoneet kaikille ettei tahdota sairaalaan ketään katsomaan vaan haluamme olla ihan rauhassa perheen kesken, kun pikkuinen syntyy. Äitini kuitenkin ei ottanut ymmärtääkseen että tämä koski myös häntä vaan aina puhui siitä, että kuinka hän tulee sairaalaan katsomaan vauvaa ja jos mies on töissä niin hän tulee kanssani synnyttämää. Onneksi kuitenkin sain synnyttää rauhassa mieheni kanssa, mutta hän kuitenkin tuppautui sairaalaan katsomaan vauvaa. Olin itse niin poikki synnytyksen jälkeen, etten jaksanut alkamaan sitten tästä hänelle marmattamaan, vaan annoin hänen sitten olla sairaalassa sen tunnin vierailuajan.
Minua ahdistaa myös se kuinka hän ostaa vauvallemme vaatteita luokseen jo 56-62cm kokoisia olettaen, että tuomme vauvamme hänelle niin pian hoitoon. Toinen mummi on kuitenkin kaikki vauvan vaatteet jotka on ostanut niin tuonut ne meille kotiin. Sitten kun imetys ei oikein onnistunut niin vauvamme on saanut nyt korviketta ja tottakai tahdon imetyksen epäonnistuttua kuitenkin olla se joka vauvan ruokkii, jotta en tuntisi itseäni niin epäonnistuneeksi. Ja muutenkin mielestäni noin pienen lapsen ruokkiminen kuuluu äidille, onhan se imettävillekin vauvan ja äidin yhteistä aikaa. Tästä huolimatta oma äitini ei ajatustani kunnioita vaan ottaa minulta pullon kädestä ja ruokkii vauvaamme (joka on siis vasta 1,5kk). Hänellä on kuitenkin 5 lasta itsellään joista kolme asuu vielä kotona, joten luulisi että hän on saanut lapsia jo hoitaa. Tämä lapsi on minun ensimmäiseni joten haluaisin tehdä kaiken itse tai yhdessä mieheni kanssa.
Olen hoitanut pieniä lapsia paljon ennen kuin tulin raskaaksi, enkä ole joutunut vielä mitään apua tai neuvoja pyytämään ja jos joskus tarvitsen varmasti pyydän. Hieman ehkä on huvittanutkin oman äitini päsmäröinti kun olen mennyt vaihtamaan vauvani vaippaa, on hän tullut siihen sähläämään ja tunkemaan käsiään siihen väliin. Osaan mä nyt herran jestas itse vaipan vaihtaa!! Välillä oon pistänyt vessan oven lukkoon, ettei hän pääsisi tulemaan siihen ja saan vaihtaa vaipan rauhassa. Olen kuitenkin antanut oman äitini vaihtaa vauvani vaippaa ja joka kerta on vaippa ollut niin löysällä, että on kakat tullut selkää pitkin bodyyn asti.
Eilen äitini ollessa kylässä hän piti vauvaa sylissä ja minua häiritsi todella paljon se, että hän ei edes pessyt käsiään tullessaan pientä vauvaa katsomaan ja sitten laittaa sormiaan tämän suuhun. . .
Jos vauva alkaa itkemään ei hän meinaa antaa häntä minulle jonka sylissä vauva kuitenkin rauhoittuu aina ja nopeiten. Minulle on vaikeaa kuunnella lapseni itkua jos koen etten pysty häntä rauhoittamaan, kun hän on toisen sylissä. Muutenkin minua häiritsee, että hänen ollessa kylässä hän saattaa mennä meidän kaapeille etsimään jotain ja on täällä kuin kotonaan vaikka hän on kuitenkin täällä vieras. Tämä on kuitenkin myös mieheni koti eikä ole mukavaa että hän käy kaapeilla jossa on meidän yksityisiä juttuja esim. kondomeja.
En viitsi tänne nyt aivan kaikkea ahdistuksen syitä kirjoittaa, mutta kyllä vaan ahdistaa.
Tahtoisin vain että minua ymmärrettäisi siinä, että olen lapseni äiti ja mummin täytyisi ottaa paikkansa vähän etäämmältä, sekä kunnioittaa meitä lapsemme vanhempina. Hän saa kyllä varmasti olla lapsemme kanssa paljon vielä, mutta lapsi on kovin pieni ja meillä on vauvan kanssa vielä napanuora tiukasti kiinni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No miksi et sano hänelle suoraan? Puhdistaa ilmaa kummasti kun saat suusi auki ja kerrot mitä todella ajattelet hänen tungettelevuudestaan.
Kyllä, mene vaikka yksin joku kerta äidille ja puhutte asiat läpi, teet säännöt selviksi etkä välitä murjotuksista.
Ja pistäkää vielä kaappeihin ja laatikoihin lukot, niin ei ole mitään riskiä tunkeiluista. Kutsukaa kylään vain silloin kun teille sopii, esim. kerran kahdessa viikossa. Jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin kun jo raaskitte, voi sitten olla kivakin, kun pääsette ehkä lyhyelläkin varoitusajalla miehen kanssa kaksin rentoutumaan, kun mummolle sopii ottaa lapsi yökylään.
Joistain kirjoittamistasi asioista olen kanssasi aivan samaa mieltä joistain taas en.
Itse olen kyllä antanut tulla vauvaa katsomaan sairaalaan, koska tuolla tavoin pääsee itse helpoimmalla. Meillä on tapana ollut rajoittaa vierailuja vasta sinä aikana, kun ollaan juuri kotiuduttu sairaalasta.
Ruokkimisesta olen 100%:sti samaa mieltä. Pulloruokintakin vaatii taitoa ja vauvan hyvää tuntemusta eli älkää rakkaat sukulaiset edes yrittäkö sitä hommaa, kun ette kuitenkaan osaa sitä tehdä niin, että vauva välttyisi vatsavaivoilta.
Vaipanvaihtokin on syytä jättää niille, jotka sen osaavat ja ei sitten niitä pas*aisia käsiä työnnetä sinne vauvan suuhun, eikä suukotella vauvan naamaa, saati suuta, eikä maistella sitten myöhemmin vauvan ruokaa samasta lusikasta millä syötetään.
Meillä miehen suku on suurpiirteisiä ja kyseiset asiat olen joutunut heille omien lastemme kohdalla kädestä pitäen opettamaan. :D
Niin että rakas avaaja: sano suoraan äidillesi, kuinka haluat lastasi hoidettavan, kun hän on vasta noin pieni ja jos siihen ei äitisi kyvyt (henkiset taidot) riitä, niin sitten kiellät häneltä vauvan hoidon niin pitkäksi aikaa, kun katsot tarpeelliseksi.