Beatles innoittaa monenlaisiin esityksiin. Viimeisiä albumeita ovat esim. The Music of the Beatles: Solo Piano With Nature - Kit Walker, The Beatles on Guitar - Jack Jezzro, Jazzed for the Beatles - Steve Hulse, The Persuasions Sing the Beatles - The Persuasions, Play Back "The Beatles" - Nordisle Bois Orchestra, Playing the Beatles - Acoustic Duo, Kids Love the Beatles! - Various Artists, The Beatles Collection - The RRSO Symphony Orchestra, The Baroque Beatles Book - Joshua Rifkin.............
Kaiken kaikkiaan yli 400 (!) albumia viimeisiltä ajoilta. Ketä nämä kiinnostavat, kun alkuperäinenkin on saatavilla?
Ne kiinnostavat versiot ovat vähissä, mutta sitä kunniakkaampia:
Jimi Hendrix, Joe Cocker, Elvis, Ella Fizgerald, Frank Sinatra, U2.... Across the Unverse -leffa.
Mikä on sinun suosikkisi?
Kaiken kaikkiaan yli 400 (!) albumia viimeisiltä ajoilta. Ketä nämä kiinnostavat, kun alkuperäinenkin on saatavilla?
Ne kiinnostavat versiot ovat vähissä, mutta sitä kunniakkaampia:
Jimi Hendrix, Joe Cocker, Elvis, Ella Fizgerald, Frank Sinatra, U2.... Across the Unverse -leffa.
Mikä on sinun suosikkisi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Cocker on vedonnut minuun aina.
Apinalle tiedoksi, että albumi on albumi ja jatkuva live-esitys on jatkuva live-esitys.
Toit ansiokkaasti esille myös Beatlesin surkeutta tästä versiointinäkökulmasta: oikea musahan kestää aina vain uusia tulkintoja. Nuoteista on soitettu jokin klassisen musiikin klassikkoteos ties miten monella eri nyanssilla, mutta aina vain se kiehtoo, koska materiaali taipuu kaikkeen. Se itseasiassa taipuu jopa jazziksi tai muuten erilaiseksi musiikkivariaatioksi.
Mutta popissa se "aito ja alkuperäinen" on ainoa, jota idioottikansa kuuntelee, ja syy siihen on selvä: Kyse ei ole musiikin laadukkuudesta, vaan nostalgiasta, kappaleen ensiomaksumisen aikana saatujen tunteiden turvallisuushakuisesta toistamisesta repeat-toiminnolla hautaan saakka. Popmusiikki itsessään ei kestä esityksiä tai kiinnosta musiikinystäviä.
Vain ja ainoastaan - pelkästään ja yksinoikeutetuisti - klassinen musiikki kestää ajan paineet. Kuuntelen juuri Mozartin ekaa huilukonserttoa ja kieltämättä häikäisee sydäntä ja sielua.
pakko myöntää etten juuri mossen ekaa huilukonserttoa muista kuulleeni. Dhommin turinoiden perusteella en myöskään uskalla. Sen verran kovaa menoa.
'jatkuva live' on heitoista parhaimpia.
Muuten, jos mossen aikaiset tallenteet olisivat olemaswsa, musiikin historia olisi vallan toinen