Olen totaalisen ihastunut minua 10 vuotta vanhempaan mieheen ja hän minuun. Henkisesti olemme samanlaisia, voisin miltei kuvitella löytäneeni sielunkumppanini! Fyysiselläkin puolella kaikki on hyvin ;) Olen 25, hän 35, molemmat siis aikuisia ihmisiä, mutta silti jokin arveluttaa...
Ystäväpiirini koostuu suunnilleen ikäisistäni miehistä ja naisista, jotka (kuten minäkin) harrastavat festareilla käyntiä, ajoittain ankaraa biletystä jne. Ihastuksestani ei voi sanoa samaa, hän on taidenäyttelyiden, klassisen musiikin ja teatterin ystävä, biletysvuotensa jo elänyt. Minäkin viihdyn hänen suosimissaan taidemuodoissa, ja oikeastaan nautin siitä, että pääsen hänen kanssaan esim. oopperaan, jonne ei kavereiden kanssa tulisi lähdettyä. Miestäni ei tunnu haittaavan sekään, että pukeudun rock-henkisesti ja rennosti, hän virkamiesmäisesti. Ympäristöni mielestä olen etsimässä itselleni isähahmoa. Kaikille kavereilleni en ole uskaltanut tätä miestä edes esitellä arvostelun pelossa... En tahdo, että rakkaani eivät tulisi toimeen keskenään!
Älkääkä nyt väittäkö, ettei muiden mielipiteistä kannattaisi välittää. Ystäväni ja kaverini ovat minulle suunnattoman tärkeitä, perhettä minulla ei ole. En tahtoisi polttaa siltoja takanani, mutta en tahtoisi myöskään menettää elämästäni ihanaa miestä. Help!
Ystäväpiirini koostuu suunnilleen ikäisistäni miehistä ja naisista, jotka (kuten minäkin) harrastavat festareilla käyntiä, ajoittain ankaraa biletystä jne. Ihastuksestani ei voi sanoa samaa, hän on taidenäyttelyiden, klassisen musiikin ja teatterin ystävä, biletysvuotensa jo elänyt. Minäkin viihdyn hänen suosimissaan taidemuodoissa, ja oikeastaan nautin siitä, että pääsen hänen kanssaan esim. oopperaan, jonne ei kavereiden kanssa tulisi lähdettyä. Miestäni ei tunnu haittaavan sekään, että pukeudun rock-henkisesti ja rennosti, hän virkamiesmäisesti. Ympäristöni mielestä olen etsimässä itselleni isähahmoa. Kaikille kavereilleni en ole uskaltanut tätä miestä edes esitellä arvostelun pelossa... En tahdo, että rakkaani eivät tulisi toimeen keskenään!
Älkääkä nyt väittäkö, ettei muiden mielipiteistä kannattaisi välittää. Ystäväni ja kaverini ovat minulle suunnattoman tärkeitä, perhettä minulla ei ole. En tahtoisi polttaa siltoja takanani, mutta en tahtoisi myöskään menettää elämästäni ihanaa miestä. Help!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omilla vanhemmillani on ikäeroa 8 vuotta, äiti oli 20 ja isä 28 kun he menivät naimisiin ja onnellisesti ovat edelleen naimisissa 30 vuoden jälkeen, eipä tuo 10 vuotta varmaankaan sen kummempi ole jos kemiat sopii yhteen.
Luulen että ikäero teidän suhteessanne ei suuremmin vaikuttaisi...Olette molemat jo sen verran aikuisia...Niin kuin itse sanoitkin...
Minä, olen puolestani vasta 19, mutta mies josta pidän erittäin paljon on jo 28-vuotias. Tiedän että hän myös pitää minusta, ja jos hän sattuu tapaamaan ystäviäni(kun en ole mukana) hän kysyy aina missä minä olen...Yhdelle ystävälleni hän on myös kertonut kuinka häntä harmittaa että olen niin nuori ettei meistä voisi tulla mitään.Ikäero haittaa sekä minua että häntä, sillä minä olen vielä niin nuori että elämämme ovat hyvin erilaisia. Emmehän voi käydä edes samoissa baareissa...Eihän se olekaan olennaista mutta silti pointti. Hän ansaitsee jo hyvin rahaa ja on arvostetussa asemassa työssään, minä puolestani käyn vielä koulua...
noin pieni ikäero!
Kaverit jotka ei hyväksy ystävänsä rakasta tämän iän takia ei ole kovin arvokkaita ystäviä.
Minä olen myös totaalisen ihastunut tai oikeastaan rakastunut...15 vuotta vanhempaan naiseen. Minä olen 27 ja hän 42. Sekä henkinen että fyysinen puoli toimii aivan uskomattoman hyvin, nauramme paljon yhdessä, voimme jutella mistä vaan ja se seksi...huh.. :) Ollaan oltu jo puoli vuotta yhdessä ja nyt olisi aika kertoa asiasta muillekin.
Olemme miettineet ikäeroa ja vaikka se meitä ei haittaa lainkaan, on mietityttänyt miten suhteesta kertoisi sukulaisille ja ystäville. Kyllä sitä väistämättä miettii, mitä lähimmät ihmiset ajattelevat. Uskon että rakkaus kestää, ja ne tilaneet joita eniten jännittää, sujuvat ihan omalla painollaan. Olkaa onnellisia ja nauttikaa toisistanne. Mahtavaa olla rakastunut!
Itse olen 51 v nainen ja rakastuin 22v nuorempaan mieheen (29v). Olimme yhdessä yli vuoden. Viihdyimme tosi hyvin yhdessä. Aikuiset lapseni hyväksyivät hänet, mutta ns. sukujuhliin en häntä kehdannut viedä-mitähän minusta olisi ajateltu. Alkukesästä sitten päätettiin jatkaa eri teitä, järki ei tunnesyistä-siis ikäeron takia. Silti emme pysty unohtamaan toisiamme-viestitämme kuulumisiamme melkein päivittäin. Tuntuu että teimme väärän ratkaisun??
Kiva kuulla että tällaisia pareja on muitakin!
Meillä on takana ensimmäiset esittelyt sukulaisille ja ne menivät tosi hyvin. Loppujen lopuksi kaikki hyväksyivät minut sellaisena kuin olen ja iästä ei tehty numeroa. Voihan sitä ihmiset ihmetellä selän takana, mutta sehän ei ole meidän ongelma! Aivan turhaan tuli jännitettyä.
Jos tuntuu että rakastatte toisianne ja ei ole mitään muuta syytä kuin ikäero, niin minusta teidän pitäisi olla yhdessä. Siis MINUSTA. Järki ei ole kovin hyvä opas rakkaudessa...tiedän sen omakohtaisesti. Eläkää itsellenne ja toisillenne, ei muille!
Eivät ne ystävät ole niin tärkeitä, että rakkaasta pitäisi luopua, mutta rakas on niin tärkeä, että ystävistä voisi aivan hyvin luopua. Eihän sitäkään toki tarvitse tehdä, mutta kun on oma rakas, niin ystävät jäävät välttämättä toiseksi ja hyvä niin.