Olen tuntenut ystäväni jo useita vuosia.
Olemme olleet todella läheisiä vasta toista vuotta.
Olemme todella erilaisia,mutta se ei ole koskaan ollut ongelma.
Hänen kanssaan puhuminen on tuntunut helpolta ja vapaalta.
Itse olen ollut useita vuosia masentunut koulukiusaamisen ja muun paskan johdosta.
Yhtenä iltana noin vuosi sitten olimme hänen kanssaan nostamassa kuppia hyvällä mielellä.Ystäväni kertoi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja se tuli minulle aivan puun takaa. Se iloinen tyttönen jonka luulin hänen olevan olikin vain puolitotuutta.
Hän on aivan mahtava koulussa. Kaikki sujuu ja hän on todella älykäs.
Hän auttoi minua koulussa kun en pärjännyt, Minä autoin häntä puolestaan rentoutumaan.
Hänellä oli tapana vapaa-ajalla lukea kouluaineita, käydä salilla tai tuijotella seinää.
Hänen kotiolonsa olivat ihan hyvät, mutta hänellä ei ollut kunnollista yhteyttä vanhempiinsa että olisi jutellut heille. Vanhemmat olivat kunnolla kristittyjä ja ystäväni ei tuntenut oikein samankaltaisuutta uskonasioissa.
Juteltuani näistä asioista hänen kanssaan, sain hänen kärkkään uskon täysin kieltämis ajatuksensa kääntymään vähän solidaarisempaan ajatteluun.
Näimme enemmän vapaa-ajalla jolloin opin tuntemaan hänet paremmin.
Hän kertoi minulle salaisuudestaan jonka takia hän tunti olonsa vaikeaksi.
Nyky-yhteiskunnassa tästä asiasta taistellaan kaiken aikaa. Minusta hänen tunteissaan ei ollut mitään pahaa.
Kannustin näyttämään rehellisesti hänen kauniin persoonansa jokaisella omalla ajatuksella ja tunteella, sitä ei pidä hävetä.
Tämä ystävä ei jaksanut kuitenkaan enää jatkaa elämäänsä, vaan kuoli itsetuhoisesti muutamia kuukausia sitten. Hän ei ehtinyt edes 20 vuoden ikään.
Te joilla on samankaltaisia menetyksiä, kertokaa kuinka ajatuksia saisi muualle ja miten sen asian kanssa pääsee eteenpäin.
Olemme olleet todella läheisiä vasta toista vuotta.
Olemme todella erilaisia,mutta se ei ole koskaan ollut ongelma.
Hänen kanssaan puhuminen on tuntunut helpolta ja vapaalta.
Itse olen ollut useita vuosia masentunut koulukiusaamisen ja muun paskan johdosta.
Yhtenä iltana noin vuosi sitten olimme hänen kanssaan nostamassa kuppia hyvällä mielellä.Ystäväni kertoi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja se tuli minulle aivan puun takaa. Se iloinen tyttönen jonka luulin hänen olevan olikin vain puolitotuutta.
Hän on aivan mahtava koulussa. Kaikki sujuu ja hän on todella älykäs.
Hän auttoi minua koulussa kun en pärjännyt, Minä autoin häntä puolestaan rentoutumaan.
Hänellä oli tapana vapaa-ajalla lukea kouluaineita, käydä salilla tai tuijotella seinää.
Hänen kotiolonsa olivat ihan hyvät, mutta hänellä ei ollut kunnollista yhteyttä vanhempiinsa että olisi jutellut heille. Vanhemmat olivat kunnolla kristittyjä ja ystäväni ei tuntenut oikein samankaltaisuutta uskonasioissa.
Juteltuani näistä asioista hänen kanssaan, sain hänen kärkkään uskon täysin kieltämis ajatuksensa kääntymään vähän solidaarisempaan ajatteluun.
Näimme enemmän vapaa-ajalla jolloin opin tuntemaan hänet paremmin.
Hän kertoi minulle salaisuudestaan jonka takia hän tunti olonsa vaikeaksi.
Nyky-yhteiskunnassa tästä asiasta taistellaan kaiken aikaa. Minusta hänen tunteissaan ei ollut mitään pahaa.
Kannustin näyttämään rehellisesti hänen kauniin persoonansa jokaisella omalla ajatuksella ja tunteella, sitä ei pidä hävetä.
Tämä ystävä ei jaksanut kuitenkaan enää jatkaa elämäänsä, vaan kuoli itsetuhoisesti muutamia kuukausia sitten. Hän ei ehtinyt edes 20 vuoden ikään.
Te joilla on samankaltaisia menetyksiä, kertokaa kuinka ajatuksia saisi muualle ja miten sen asian kanssa pääsee eteenpäin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Osanottoni ystäväsi poismenon johdosta. Itsemurha ei ole uusi asia bibolaaristen elämässä. Jaksamisia sinulle