Kaksi nuorta naista rupatteli kahvilan terassilla kotioloistaan ja tulevasta opiskeluelämästään. Istuskelin aivan heidän takanaan, enkä voinut välttyä kuulemasta osittain heidän keskusteluaan.
Vaikka he juttelivat lähinnä vaate- hius- meikkityylistä ja ilmeisesti punk-aatteesta, minäkin pystyin samaistumaan heihin.
En minäkään ole koskaan saanut olla sellainen kuin haluan!
Vaikka he juttelivat lähinnä vaate- hius- meikkityylistä ja ilmeisesti punk-aatteesta, minäkin pystyin samaistumaan heihin.
En minäkään ole koskaan saanut olla sellainen kuin haluan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuka sua nyt estää? Jos sä olet aikuinen ihminen nii ota vastuu elämästäs ja lopeta valittaminen.
Jos sä et ole saanut olla ni ole nyt, milloinkaa ei ole liian myöhäistä. Täytyy vaa ymmärtää yksi asia, sä olet oman elämäsi ruorissa. Jos sä vedät karille ni älä syytä muita, kyllä aikuisena pystyy tekemää omat ratkaisut, ellei ole niitä jotka menee muiden mukaa. Silloin sä varmaan pystyt samaistumaan teinien murheisiin siitä ettei saa olla millainen haluaa. Yhtä kyvytön ottamaan vastuu onnestaan ja elämästään. Niillä teineillä on ikä vielä vähän ehkä jarruna, ei osata nähdä koko kuvaa. Mut jos sä olet aikuinen ja itket samaa asiaa, mä sanoisin että sulla on menny ohi yks tärkeimmistä asioista mitä elämässä pitää muistaa.
Se on se ettei tätä saa uusiksi, jos jotain haluaa olla, nähdä, tehdä, saada, kokea, se on parempi tehdä tässä elämässä. Selityksillä ja tekosyillä sä saat kyllä siirrettyä kaiken vastuun omasta elämästäsi muiden harteille, mutta tosiasia on se ettei kukaa muu kuin sä ite ole syypää siihen millainen elämä sulla on.
100 % samaa mieltä, vaikka kaikkea ei toki voi valita täysin itsenäisesti, kun emme ole yksinäisiä saaria vaan elämme vuorovaikututussuhteissa yhteiskunnassa. Usein saattaa myös luulla valinneensa jotain, vaikka se on ollut jonkun toisen valinta, esimerkiksi vanhempien.
osittain samaa mieltä. Mutta sille milloin syntyi, millaiseen perheeseen yms. ei voi vaikuttaa. Myös ne vaikuttavat siihen, onko saanut elää niinkuin olisi halunnut. Nykyajan nuorilla on erilaiset haasteet, mutta pääsääntöisesti vapaamielisempi maailma vastassa kuin ennen. On aika hölmöä sanoa, että ap:n kokemus on väärin, väärin koettu. Pah.
aikuisena on joko rohkeus elää itselleen tai sitten ei. Vanhempiaan ei voi valita mutta jossain vaiheessa kun oletetaan että ihminen aikuistuu ja ymmärtää tämän elämän tärkeyden ja ainutlaatuisuuden eikä jää hieromaan jotain paskaa vain siksi että niin on siihen asti ehkä ollut, niin siinä on se avain elämään missä voisi sanoa olevansa onnellinen.
Jos tuntuu että on jumissa jossain ja ettei saa olla mitä on, nii olisi syytä herätä ymmärtämään ettei kukaa muu muuta sitä elämää parempaan jos ei itse.
Ap sanoi ettei ikinä ole saanut olla mitä haluaa, sen katse on eilisessä eikä huomisessa, voisihan se nähdä asian siten että nyt on muutoksen aika. Mutta se tuskin niin näkee, se luulee olevansa niin isoissa rooleissa ettei niitä voi muuttaa. Ihminen on hullu kun jää paikalleen, niitä sitten pitäisi taputella ja olla kuinka kauheaa jos et elä elämääsi. Vitut siitä, on niitä jotka ei voi valita, ne ei pysty edes valittamaan missään palstoilla. Joten jonku ap:n kaltaisen huutomerkki loppuiset itkut miten ei voi olla mitä on, on täyttä paskaa. Ihminen joka elää siinä pienessä kuplassaan ja näkee oman tilanteensa maailman isoimpana ongelmana jota kukaan ei voi ratkaista on idiootti. Kun aikuinen ihminen ei rohkene elää elämäänsä ja nähdä miten vähäiset on ongelmat kun pikkaisen avaa silmiään, voi nillittää ihan kurjan elämänsä loppuun asti saavuttamatta mitään.
Mielestäni apn lyhyt toteamus aiheesta ei viitannut siihen, että hän jäisi loppuiäkseen "hieromaan paskaa". Ongelman ratkaisu alkaa siitä, että tunnistaa ongelman, ei hevatti se saa olla kiellettyä! Saa asian todeta, ei se tarkoita, että jäisi loppuiäkseen vellomaan itsesääliin. Yhtä perzeestä on ikuinen perusteeton optimismi.
Mielestäni tosiasiat pitää (uskaltaa) tunnustaa, asiassa kuin asiassa, siitä kaikki alkaa, se on perusta kaikelle. I rest my case