Minkä ikäinen poika voi toimia arkun kantajana?

Arkunkantajan tehtävään ei ole mitään erityisiä vaateita, siis ei myöskään ikärajoitteita, lähinnä tehtävään vaaditaan lihaskuntoa, varsinkin, jos joutuu pääpuolen etumieheksi. Eli jos poikasi on lihaskunnoltaan aikuisen veroinen, niin hänelle voi ko. kunniatehtävän myöntää.

Laita vain poika arkkua kantamaan, hän osaa sitä tehtävää varmasti myöhemmin suurella kunnioituksella muistella, ja samalla se on hienointa, mitä mummolleen viimeisellä matkalla voi tehdä.

Kun itse kannoin ja saattelin pappani hautaan, mukana kantamassa oli myös 15- vuotias serkku poikani. Hyvin hän tehtävästä suoriutui. Tässäkin lienee yksillöllisiä eroja, niin fyysisessä kuin henkisessäkin mielessä. Varmaan kannattaa kuunnella poikaa itseään.

Kun nuorukainen on miehen mittainen ja tarpeeksi voimakas, hän voi toimia arkunkantajana. Rippikoulun suorittamisella ei ole tuohon tehtävään mitään merkitystä.

Kyllä yleensä vainajan läheisimmät sukulaiset/ystävät toimivat kantajina, jos suinkin vain mahdollista.

Itse kannoin isoisääni 15-vuotiaana hautaan. Ja, muutamia vuosia myöhemmin armeijassa ollessani palvelustoveriani sotilashautajaisissa. Ja, sitten taas jo isoäitiäni.

Ovat kaikki kerrat jääneet hyvin mieleeni.

Ei ketä tahansa pyydetä kantajaksi.

Kyllä minäkin jännitin isoisäni kantamista, etenkin erkun laskuvaihetta. Puristin "varmuuden vuoksi" kantohihnasta arkkua laskettaessa hautaan, "etten vaan vahingossakaan pudottaisi".....eikä ollut hanskoja kädessä.

Käsiini sain tietysti kunnon palohaavat, mutta ei haitannut yhtään kun arkku saatiin onnellisesti hautaan.

Jännittäminen on normaalia, kyllä aikuisetkin jännittävät. Ja,ihan hyvä siinä on vähän jänniittääkin, pysyy ajatus mukana.

Rohkaise ennemmin poikaasi.

Kuka tahansa saa toimia arkun kantajana, kirkkoon kuulumatonkin, sillä arkkua kantavat yleensä miespuoliset sukulaiset, tai muut läheiset.

Luultavasti nainenkin saisi olla kantamassa, mikäli kuntoa riittäisi. Varsinkin arkun laskeminen hautaan tulee tapahtua arvokkaasti ja tasaisesti, niin ettei esim. jonkun voimat petä ja arkku mätkähdä alas.

On hienoa, että tällainen kunnia annetaan nuorelle pojalle.

Vastaus varmaan tule myöhässä alkuperäiselle kysyjälle, mutta josko tämä jotain toista auttaisi..

Olen ollut suntiona ja ihan pari asiaa tuli äkkiseltään mieleen. Arkun kantaminen on toki kunnia-asia, mutta myös 'tekniikkalaji'. Kannattaa tsekata että kantoliina menee olkapään yli ja selän takaa, ei kaulan yli. Selkä suorana. Jokainen tietysti tavallaan, mutta niskaan tulevat hiertymät on kipeitä pitkään.

Pyytäkää suntiota opastamaan, se on hänen työnsä. Haudalla ei ole niin kiire etteikö ehtisi tsekkaamaan että kaikki menee ilman suurempia jännityksiä. Päinvastoin, lipsumiset ja muut sattuu yleensä silloin kun on kiire.

Aika nuoria olen nähnyt arkkua kantamassa, samoin naisia. Kyllä siihen voimaa tarvitaan. Ihan lapsien kohdalla varmaankin neuvottelisin kohteliaasti omaisten kanssa. Päätös on kuitenkin loppupeleissä omaisten.

Jos on ensikertalainen, jännittää, ei ole voimia ihan riittävästi (tai on suru niin pinnassa ettei ajatus ole ihan selkeimmillään ja silti täytyy kantaa), tällainen henkilö kannattaa sijoittaa keskiliinan kohdalle (kantajia 6). Paino jakautuu yleensä arkun molempiin päätyihin ja keskiliina ns. tasapainottaa.

En ole koskaan missään kuullut että kirkkoon kuulumista/kuulumattomuutta kyseltäisiin arkunkantajalta. Varmaan tuo 'rippikoulun käynyt' -käsitys tulee siitä että 15-vuotias alkaa olla fyysisesti kyllin vahva ko.tehtävään.

Hyvin se menee.
Voimia surun keskelle.

Olin itse neljätoista ja veljeni 16 kun kannoimme Äitini Äidin hautaan. Aluksin olin kantamista vastaan mutta kokemuksena se oli jälkeenpäin pudistava ja vapauttava.
Mummo oli kevyt ja meillä oli syvä rakkaus häntä kohtaan. Oma isäni oli 44 vuotta kuollessaan ja itse oli 6v enkä ymmärtänyt kulemasta siis mitään.

Kun itse jouduin kohtaamaan kuoleman ns ensimmäistä kertaa 14v ei siinä ollut jälkeenpäin mitään ahdistavaa vaan päinvastoin.

Mikään mukava tehtävähän tuo ei ole mutta ei olemassa mitään "rippikoulusääntöä" Oikeastaan jos miettii itse toimitusta jossa itse olen ollut monesti on kantajien pituus, eli , että ovat suurinpiirtein tasan. Ihan ei tarvitse olla mutta vaikkapa parinkymmenen sentin eroja ei mielellään koska , siinä arkunlaskemisessa se sitten korostuu tai no..kaikki tietää jotka tuolla on olleet. Periaatteessa kokohomma on siis fysiikkaa , eli jos tuntuu, että pojalla riittää ja itse haluaa mennä, niin mikäs siinä. Hyvin on kyllä nuori mutta , suruhan ei valikoi.

Pakko vielä lisätä, että myös nainen kelpaa. Kunhan vaan fysiikka kestää.

Ilmeisesti arkunkantajan ei tarvitse edes kuulua kirkkoon.

Tapahtumaa itsessään on turha jännittää. Arkunkantajan rooli hautajaisissa on oikeastaan kaikkein helpoin, koska hänellä on siellä edes jotain tekemistä ja mietittävää.

Arkku on yleensä paljon keveämpi kuin luulisi. Ja kun kantajia on kuusi, niin eihän se tunnu missään.

Arkun kantaminen voi jännittää myös kokenutta kantajaa. Itse ensimmäistä kertaa kun kannoin isän mummin arkkua jännitin sitä kovasti, varsinkin kun pyydettiin vasta kappelissa että kannanko.

Arkun kantamista ei voi yleensä harjotella etukäteen, moni asia voi olla ensikertalaiselle uutta joita ei välttämättä tiedä. Itse en tiennyt että arkkua kannetaan pitämällä kantoliinasta kiinni ja sen asettaminen ja kireälle saaminen oli haastavaa. Arkku itsestään painoin yllättävän vähän, vaikka painoikin jonkin verran.

Siuntio ovat usein kokeneita ja huomaavat, mikäli kantajalla ei ole valmis tai hänellä on ongelma. Osaa auttaa ja neuvoa tarvittaessa ilman kysymättäkin. Meillä oli kantoliinan kanssa säätämistä että saatiin molemmille puolille haudalla tarpeeksi liinaa, muuten arkku meni tasaisesti hautaan.

Jos arkussa on siiderivalas niin aika riski saa olla.

Sulla on lapsen vanhempana vastuu alaikäisestä lapsestasi. Sano heille, että kieltäydytte tästä kunniasta. Perustele asia, et joukosta löytyy aikuisia, joilla paremmat edellytykset kantohommiin, kuin alaikäiselle lapsellasi. Toivotaan, et kaikki menee hyvin.