Petettyjä vaalilupauksia 2

http://www.mmm.fi/tuet/a-o/

Omalla rahalla, omalla ajalla ja ILMAN TUKIA opiskelua ei ole rajoitettu.

Opiskelu on toistaiseksi ilmaista ensimmäisen tutkinnon osalta.

Yhteiskunnalla on OIKEUS vaatia edistymistä opinnoissa, mikäli yhteiskunta osallistuu opiskelijan elinkulujen rahoittamiseen.

Tällä hetkellä opiskelua ei ole hinnoiteltu markkinahintaa vastaavaksi, vaan opiskelumahdollisuus annetaan puoluekantaan katsomatta kehityskelpoisimpien yksilöiden kykyjen perusteella, joita punnitaan sisäänottovaiheessa.

Helsinkin yliopistossa on tuhannen opintoviikon valmistumattomia maistereita ?

Kieltämättä parhaille kyvyille pitää sallia mahdollisimman avoin ja pitkälle menevä akateeminen vapaus, se on varmasti kansakunnalle eduksi, mutta jokin alaraja on asetettava opiskelun alimman tutkinnnon suorittamiselle.
Niin laadun, määrän kuin ajankin suhteen, kun yhteiskunnan tuella opiskellaan.

Omalla rahoituksella, omalla ajalla ja omaan tahtiin saa tehdä mitä haluaa. Voi käydä töissä, perustaa perheen, interreilailla, harrastaa, tai ihan mitä tahansa...ja jopa opiskella jos huvittaa.

Ruotsissa on malli, jossa yhteiskunnan tukea saaneet opiskelijat maksavat tuloistaan hiukan korkeampaa veroprosenttia valmistumisensa jälkeen.

Koulutusjärjestelmän ylläpito ei ole halpaa. Suomessa yhteiskunnan varoin tuettu koulutusjärjestelmä on tehty siksi, että kaikilla olisi mahdollisuus hankkia itselleen riittävä yleissivistys sekä opiskella kykyjensä mukaisesti tutkinnon saavuttamiseksi.

Mutta huomaa, tämä on mahdollisuus, ei pakko, eikä itsestäänselvyys.

Jokaisen kansalaisen omalle vastuulle jää käyttää tätä mahdollisuutta parhaimman ymmärryksensä ja kykyjensä mukaisesti.

Yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuden jokaiselle, ja joka ei halua tai ymmärrä tätä mahdollisuutta käyttää, käy elämänkoulua siihen asti kunnes riittävä motivaatio tämän mahdollisuuden käyttämiseen on kasvanyt uudestaan tai kansalainen on todennut saavuttaneensa uransa huipun, eli olevansa kykyjään vastaavassa tehtävässä.

Esko Ahon hallitus esti aikoinaan pankkeja nostamasta opintolainojen korkoja markkinakorkoisiksi. Opintolainojen korot pysyivät muutamassa prosentissa.
Nyt yleensä lainojen korot vapailla markkinoilla lähes yhtä suuria, joten enää ei tarvita valtion ohjausta opintolainojen korkokattojen suhteen yhtä voimakkaasti.

Kieltämättä opiskelu vaatii kansalaiselta paljon kasvamista niin ajattelun, moraalin kuin muunkin suhteen, erityisesti omasta itsestään vastuun kantamisen suhteen.

Tällä hetkellä suomalainen koulutusjärjestelmä on yhteiskunnan rahoittama. Suomalaisissa kouluissa ruoka on ilmaista, tai lähes ilmaista.

Norjassa kouluruoka maksaa, vaikka Norjalla on maailman velattomin talous ja huomattavat öljyvarat.

Muualla maailmassa koulutuksella on selkeä hinta. Jokainen voi laittaa lapsensa juuri sellaiseen kouluun, kun maksukyky ja lapsen kyvyt riittävät.

Suomalaisen lähes ilmaisen koulutusjärjestelmän rajoittaminen yhteen tutkinnon suorittamiseen kohtuullisessa ajassa yhteiskunnan tuella verrattuna muihin maihin, ei lienen kovinkaan epäreilua maailman mittakaavassa.

Minun mielestäni opintososiaalisten etujen pitäisi taata opiskelukuukausien aikana sellainen taso, että se riittäisi juuri ja juuri halvimpaan mahdolliseen asumiseen, ruokaan ja liikkumiseen opintopaikan ja asunnon välillä.
Opiskelijan harteille jäisi muun opiskeluun liittyvän materiaalin ja kulujen rahoittaminen, sekä mahdollisen ylellisyyden hankkiminen käymällä töissä tai ottamalla lainaa.
Tällä tavalla taattaisiin kyvykkäille yksilöille mahdollisuus heikoistakin oloista hankkia kykyjänsä vastaava sivisty ja tutkinto.

Opintolainat ovat tällä hetkellä valtion takaamia ja opintolaina on tarkoitettu opintojen rahoittamiseen.

Uskallus ja motivaatio hankkia itselleen yhteiskunnan lähes ilmainen koulutus tarpeen vaatiessa vaikka opintolainan turvin on jokaisen kansalaisen henkilökohtainen päätös.

Suosittelen lämpimästä tutustumaan omaan itseen, selvittämään omat vahvuudet ja heikkoudet, mielenkiinnon kohteet, ja hakeutumaan opiskelemaan alaa, joka parhaiten vastaa omia toiveita.
Opintolainan ottaminen tämän päämäärän tavoittamiseksi on vakava askel omasta elämästään vastuun ottamiseen. Oman elämän päämäärien asettamien on vaativaa puuhaa. Yhteiskunta voi esittää vaihtoehtoja, mutta viimekädessä jokaisen yksilön harteelle jää päättää mitä elämältään tahtoo.

Jokaisen kansalaisen tehtävä on elää omaa elämäänsä. Yhteiskunta ei tätä pysty tekemään.
Yhteiskunta on kansalaisten muodostama kokonaisuus, joka on muodostettu hoitamaan yhteisiä asioita.

Lähes ilmainen koulutusjärjestelmä on katsottu yhteiskunnan taholta sellaiseksi yhteiseksi asiaksi, joka on yhteiskunnalle, siis meille kaikille kansalaisille, hyvä asia.

Yhteiskunta ei ole kuitenkaan katsonut hyväksi asiaksi pelkästään yhteiskunnan tukien varaan perustuvaa elämää. Siitä syystä lähes ilmaisen opiskelumahdollisuuden hyödyntäminen jää jokaisen kansalaisen itsensä vastuulle.
Opiskelu peruskoulun, eli viidentoista ikävuoden jälkeen ei ole laissa velvoitettu, vaan jokaisen kansalaisen vastuulle jää tämän jälkeen päätös, hyödyntääkö yhteiskunnan tarjoaman opiskelumahdollisuuden vai ei.

Maailman mittakaavassa suomalainen koulutusjärjestelmä on jossain keskivaiheen paremmalla puolella.
Ei huippupäästä, eikä aivan häntäpäästä. Eriävät mielipiteet ovat kuitenkin tervetulleita, sillä ilman avointa mielipiteenilmaisua ei ole myöskään mahdollista kehittää suomalaista koulutusjärjestelmää.

Uskottavammaksi väitteet pystyy tekemään perustelemalla väitteensä, kuten esimerkiksi taulukolla josta selviäisi kuinka paljon opintoetuudet ovat kehittyneet Suomen hurjimman taloudellisen nousukauden aikana.