Olen 18-vuotias nuori nainen joka on koko pienen elämänsä ajan kärsinyt erilaisuudestaan ja pohtinut, mistä tämä erilaisuus johtuu. Reilu pari vuotta sitten perehdyttyäni aspergerin oireyhtymään minulle selvisi, että olen varmasti asperger-tapaus. En nyt ala kirjoittamaan elämäkertaani, josta ilmenisi kaikki nämä piirteet ja taustatiedot joiden perusteella olen päätellyt kyseisen neurologisen poikkeavuuden omaavani, mutta pikkulapsesta saakka minua on vaivannut sosiaalisten tilanteiden pelko ja vaikeudet ilmaista itseäni suullisesti ja normaalien eleiden kera (en ole koskaan kyennyt toimimaan kunnolla ryhmätilanteissa, en osaa small talkia), yksinäisyys kun en ole samaistunut ikäisiini saati tuntenut tarvetta kanssakäymiseen heidän kanssaan, "omituiset" tai muuten vain intensiiviset harrastukset ja kiinnostuksenkohteet (yksityiskohtaisten pikkuesineiden keräily ja ihailu, kirjoittaminen, monenlaisten mutta myös vähäpätöistenkin asioiden filosofinen ja syvällinen tarkastelu), valo- ja ääniyliherkkyys, jonkinlaiset pakonomaiset liikkeet (käsien heiluttaminen, alahuulen "syöminen" yms., jotka kuitenkin iän myötä harventuneet tai muuttuneet huomaamattomammiksi) ja näiden tyypillisimpien lisäksi paljon muuta, mitä en tähän viitsi ladella.
Neljä vuotta olen käynyt psykologin juttusilla masennukseni ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvien ongelmieni takia. Olen ottanut AS:n monesti nyt viimeisen kahden vuoden aikana esille, mutta vaikka psykologini on luvannut pistää asian eteenpäin asiantuntijoille, ei se ole mihinkään edistynyt. Minusta kuitenkin täytän kriteerit sen verran hyvin että minulla olisi oikeus päästä ammattilaisten tutkittavaksi. Mutta kuten olen lukenut, iän myötä useimmat asperger-oireet lievenevät lähes huomaamattomiksi ja siksi pelkäänkin, ettei diagnoosin tekeminen ole pian enää mahdollista jos se sitä on enää nytkään. Tahtoisin vain saada virallisen selityksen erilaisuudelleni, kun koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen pitänyt itseäni niin omituisena että olen jopa kuvitellut olevani oikeasti kotoisin avaruudesta. Toiveenani on myös, että muut ihmiset suhtautuisivat minuun toisin, kun tietäisivät mistä erilaisuuteni johtuu.
Neljä vuotta olen käynyt psykologin juttusilla masennukseni ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvien ongelmieni takia. Olen ottanut AS:n monesti nyt viimeisen kahden vuoden aikana esille, mutta vaikka psykologini on luvannut pistää asian eteenpäin asiantuntijoille, ei se ole mihinkään edistynyt. Minusta kuitenkin täytän kriteerit sen verran hyvin että minulla olisi oikeus päästä ammattilaisten tutkittavaksi. Mutta kuten olen lukenut, iän myötä useimmat asperger-oireet lievenevät lähes huomaamattomiksi ja siksi pelkäänkin, ettei diagnoosin tekeminen ole pian enää mahdollista jos se sitä on enää nytkään. Tahtoisin vain saada virallisen selityksen erilaisuudelleni, kun koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen pitänyt itseäni niin omituisena että olen jopa kuvitellut olevani oikeasti kotoisin avaruudesta. Toiveenani on myös, että muut ihmiset suhtautuisivat minuun toisin, kun tietäisivät mistä erilaisuuteni johtuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla tai perheelläni ei ikävä kyllä ole varaa yksityisen sektorin tarjoamiin palveluihin. Pohdituttaa vain, olisiko kyseessä jokin tarkoituksellinen kieltäytyminen tutkimusten tekemisestä, jotten yrittäisi saada tiettyjä "etuuksia" osakseni tai luistaa velvollisuuksistani, kuten opiskelusta ja työelämään siirtymisestä.
Niin...ehkäpä olet assi, mutta mitä jos et olekkaan...tuo keskiarvojuttu kun ei mitään kerro, eikä sekään, että omasta mielestään on viksu. Asseiluun kuuluu paljon muutakin, mutta mene ihmeessä hakemaan apua itsellesi koulupsykologilta. Olet nuori ja sinulla on vielä paljon elämää edessä :).
Luitkohan aloitusviestiäni ollenkaan? Liian yksityiskohtaisesti en edes viitsi alkaa piirteitäni ja taustojani tänne selittelemään, mutta voin sanoa omaavani jollain asteella kaikki asperger-piirteet paitsi motorisen kömpelyyden. Ja tämän pitäisi jo oikeuttaa tutkimuksiin, ilman niitähän on hankala sanoa yhtikäs mitään.
Mä soitin tänään yhteen sairaalaan joka vastaa aika monen autistin hoitokäytännöistä ja sain osastonsihteerin langanpäähän joka lupas tosissaan viedä mun asian eteenpäin josta sille kerroin. Lupas jopa ottaa yhteyttä mun lääkäriin joka on erittäin tunnettu täällä meillä päin. Kaupunginvaltuustossakaan ei viimeisimmän yhteydenottoni jälkeen enää vastustettu sitä mitä mä ehdotin.