kertoa hänelle suoraan kaikki?
Oikeasti, pitäisikö mun vaan tarttua ja
aika kuluu
341635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
joo
Pitäisi, ehdottomasti. Minä jahkailin ja menetin kaiken. Älä tee samaa virhettä.
öö... tota.... odotas nyt vähäsen, vaikka viis vuotta kato hiljaa hyvä tulee
Okei, odotan viisi vuotta....se on hyvä aika. Ei tässä mihinkään kiire ole
kiire mihinkään...höpö höpö
5 vuotta on kohta kulunut ;)
No ei aivan, mut pitäisiköhän tarttua kuitenkin ;-D?
ei kun kerrot heti huomenna voit olla kuollut tai se kelle kerrot... ajattele ny! anna mennä kerran vaan kirpaisee!
Voi se kuule kirpaista sen jälkeenkin, jopa useemmankin kerran...
Tosin samaa mieltä oon kuin sä, kaikesta huolimatta,
että ei oo väärin kertoa. Sittenhän ainakin asiat selviää, yleensä.
panttaamaan. Anna mennä vaan...
neuvoja.
Mitä?
mä juuri vastasin.
Mitä se enää hyödyttää?
Ei enää hyödytä. EN kerro mitään.
jos pidät parempana anonyymejä viestejä.
Sitäpaitsi et sä uskalla :)
miksi tällaiset aloitukset saa niin paljon plussia. Tänne kirjoittelevan ihmistyypin tietäen, aloittaja halusin vain kirjoittaa teoreettisen jutun nettiin ja siinä kaikki. Ei aloittajalla ole minkäänlaista aikomustakaan tehdä mitään oikeassa elämässä tämän lyhyen nettikirjoituksen lisäksi. Ihan naurettavaa touhua. Sata miinusta minulta!
järjestä ja tunteesta, tunne järkesi-järjestä tunteesi.
Tietty haluisin kanssa kertoa, tilanteessani kaikki varmuus kaikesta on kuitenkin hävinnyt kuin pieru saharaan. Nähtävästi aivoni ymmärtää tai jostain syystä koittaa ymmärtä kaiken väärinpäin, pahimmassa tapauksessa oikeat väärin ja väärät oikein, se on suoan viestinnän ja kommunikoinnin puute ja muuta "yliluonnolliset" seikat siihen päälle, vaikkakaan mitään yliluonnolista, vierasta kuitenkin.
Ensin kun on rakkautta ensislmäyksellä ja sitten kaikki katoaa tai jäänyt odottamaan hämmenyksen vallassa.
Saanut niin ristiriitaista informaatiota matkan varrella ettei pysty enää sanomaan juuta eikä jaata, oikeaa tai väärää.
Ehkä hän, tämä toinen osapuoli teistä on yhtä hämillään koko tilanteesta. Mikäli tilanne kaihertaa ja haluaisit selkoa, niin ota ihmeessä yhteyttä. Voihan olla, että saatat menettää paljon, mikäli et yhteyttä ota. Jos yhtään pohdiskelet yhteydenottoa, niin kannattaa varmaankin ottaa, ei sitä näkemättä tiedä toisen ajatuksista. Ja saisit ainakin luultavasti selvän vastauksen niihin päässäsi pyöriviin vääriin ja oikeisiin pohdintoihisi :)
Minä kertoisin heti kun näkisimme seuraavan kerran jos hän haluaisi kuulla tai jos sillä olisi merkitystä. Mutta kun ei.
KYLLÄ. :)
Kerrot, jos todella haluat avata mielesi ja ajatuksesi toiselle ihmiselle. Riski että satuttaa itsensä on olemassa, mutta on ehkä tasapainoisempaa elää ilman epäselvyyksiä.
Minua turhauttaa ihan suunnattomasti se, että olisin valmis kertomaan hänelle jos näkisin häntä sopivassa tilanteessa, mutta kun en näe. Luultavasti. Voi v*ttu.
Onko sillä mitään väliä, jos tietää, ettei mitään tuu koskaan olemaan?
Onko tärkeetä vaan kertoo kertomisen vuoksi? Rehellisyyden vuoksi?
pähkinää ite kullekin purtavaksi
No jos tietää, niin ei. Mutta miten sen voi tietää ellei kerro tunteistaan?
Kyllä sen voi tietää muutenkin.
Ja sitä paitsi pelkään, että tunne muuttuisi vielä todemmaksi. Parempi antaa sen pysyä vain näin kuin se on, mielikuvitusuunoiluna.
Joskus sillä on väliä. Toinen merkitsee hyvin paljon, mutta jos syystä tai toisesta ei ole pystynyt olemaan hänen kanssaan tekemisissä.
Se on joka tapauksessa itsekästä, jos ei voi varmuudella tietää mitä toisen päässä liikkuu...
Itse näin asian niin , että toinen oli huomannut ihastumiseni ja oli siksi minulle niin tyly ja yritti tehdä kaikkensa jotta näkisin kuinka paljon hän inhoaa minua.
En kuitenkaan halunnut että hän näkisi moisen vaivan minun takiani, sillä tein kaikkeni, jotta en olisi hänen tiellään tai aiheuttaisi käytökselläni hänelle lisäpotkua tähän omaan dissaus -projektiin.
Ja minä kerroin hänelle, koska hän ei ole sellainen. Pyysin häntä jopa sanomaan minulle, jos häntä jotenkin vaivasi/ahdisti ajatus ihastumisesta.
Loppu onkin historiaa ja aika näyttää pääsemmekö koskaan keskutelemaan mitä loppujenlopuksi tapahtui, kuka tunsi ja mitä, miksi mikäkin tapahtui. Tapahtumat ovat tallentuneet verkkokalvoilleni ja kovalevylleni varmaan ikuisiksi ajoiksi.
haluaako toinen edes kuulla jos tilanne on mahdoton eikä koskaan voi mitään tulla kuitenkaan? hyvä kysymys sekin.
Niin kertoa mitä. Oma suhteeni miesystävään alkaa olla loppumaisillaan , koska tunnen eettä salailee asioita, itse olen kertonut kaikki rehellisesti. Epäilen että raha-asioiden kanssa on kusessa ja välillä tuntuu että hakee muuta seuraa ja on varmaan tavannutkin..
Kaikki? En ymmärrä. Aito tunne siiitä, että rakastaa toista, ei vaadi pitkiä puuduttavia lauseita. Osuvia lyhyitä ja ytiekkäitä...ne toimii. Kosketus. Silmät. Ne kertoo eniten ihmisestä.
Et uskalla.