Peltonen kirjoittaa Keskisuomalaisessa 14.8.2012

Laatu ei ole kiinni sijaishuollon muodosta, vaan niistä ihmisistä, jotka kulloinkin sattuvat touhua pyörittämään.

Itse - kokemuksiin pohjautuen - luotan paljon enemmän ammatillisiin perhekoteihin ja laitoksiin, kuin sijaisperheeseen.

Tätä voisi verrata perhehpäivähoito / päiväkoti. Jos perhepäivähoitopaikka sattuu olemaan hyvä, hienoa, mutta js ei - surkeaa.

Tuttuni on kuitenkin saanut vaihdettua lapsensa pois huonolaatuisesta perhepäivähhoidosta, mutta hyvin monimutkaista se sama on tehdä sijaishuollossa.

Siispä liputan AMMATILLISEN, KOULUTUETUN JA INHIMILLISEN SIJAISHUOLLON puolesta.

Peltonen väittää, että jälkihuolto hoidetaan sijaisperheessä paremmin. Arvelen, että tämäkin on täysin kiinni siitä, millaisia ihmisiä missäkin paikassa - sijaisperheessä tai laitoksessa - sattuu olemaan.

Todella paljon varmasti riippuu siitä, millainen ihminen paikkaa sattuu pyörittämään.

Tiedän monia sijaisperheitä, joissa lapsista oikeasti välitetään, ja joissa heihin satsataan. Tähän liittyy kuitenkin usein se, että perheen isä on palkkatyössä ja saa hyvää palkkaa, jolloin rahasta ei ole puutetta, vaikka sijaisperheelle maksettavat palkkiot ovatkin todella pieniä - jollainhan sitä on elettävä, niin vanhempien kuin sijaislastenkin.

Tiedän myös muutamia paikkoja, joissa ei ole ollut kuin se yksi tai kaksi ongelmatonta lasta, ja tästä huolimatta molemmat sijaisvanhemmat ovat jääneet kotiin. Palkkaus on ollut kehnoa, eikä perhe ole meinannut tulla toimeen rahasummalla. Pinna on kiristynyt väistämättä kaikilta, niin lapsilta kuin aikuisiltakin, vaikka alkuperäinen ajatus molempien kotiinjäämisestä olisikin ollut hyvä ja jalo.

Jonkinlainen sosiaali- ja terveysalan koulutus, edes perustutkinto, olisi hyvä vaatimus kaikille sijaisvanhemmille, mutta palkan tulisi sitten olla sen mukainen, ja IHAN OIKEAA PALKKAA, jottei sijaisvanhempien tarvitsisi käydä muualla töissä. Tietysti tähän päälle mielestäni kuuluvat myös lapsen elämiseen nykyiselläänkin myönnetyt kulukorvaukset - niin, että kyseessä olisi selkeästi työtä, josta maksetaan, mutta kodinomaisessa ympäristössä.

Tottakai varsinki pitkäaikaissijoituksessa lapsen tulee saada kiintyä perheeseen, (jottei lapselle tule ainakaan yhtään sen enempää traumoja kuin jo on huostaanotosta ja muusta mahdollisesta tullut) ja perheen tulee pitää lasta siinä määrin omanaan, että lasta ei syrjitä eikä sorsita, vaan pidetään tasa-arvoisena perheenjäsenenä. Kyllä jokainen sijaisvanhempi kuitenkin yleensä tajuaa sen, että lapsi ei kuitenkaan ole koskaan täysin oma, koska lapsen palauttaminen vanhemmille voi tapahtua milloin vain, ja silloinkin sijaisvanhemman on osattava painaa omat tunteensa taka-alalle ja kyettävä tukemaan lasta tässä prosessissa - lapselle kun voi olla vaikeaa lähteä tutusta kodista sinne vieraampaan, vaikkakin aivan yhtä rakkaaseen biovanhemman kotiin.

Lukekaapa tarinoita tuolta bio-palstalta noista perhekodeista, melkoisia kauhutarinoita sielläkin. Eli varmasti näitä on puolin ja toisin, vaikkei missään nimessä saisi olla!

AP:lle sen verran ihmettelisin, että miten siinä perheessä on voinut olla noin paljon lapsia sun muita, kun säännöissä kuitenkin sanotaan, että perheessä voi olla yhteensä 4 lasta, biologiset lapset mukaanlukien? Ettei kyseessä sitten olisi kuitenkin ollut juuri nimenomaan perhekoti eikä sijaisperhe? Hurjalta tuo touhu kyllä vaikuttaa.

Laitoshoidoksi minä mieltäisin nimenomaan nämä isot lastenkodit, joissa lasta ei juurikaan ehditä kohdella yksilöinä, vaan kaikki aikuiset ovat hoitajia ja ohjaajia. On aika rankka paikka esim. pienelle lapselle - ystäväni vuoden ikäinen siskontyttö (sisko, eli lapsen äiti oli siis narkomaani) oli tuollaisessa isossa laitoksessa Helsingissä, eikä äiti saanut tavata tyttöä kuin pari kertaa viikossa, ja tytön toipumisessa meni kyllä todella pitkään.

Nykyisessä sijaisperheessä on kuulemma viihtynyt lapsi hyvin, ja äitikin saa vierailla siellä mielensä mukaan. Perhekodit ovat työntekijöistään huolimatta kuitenkin koteja, enkä siksi niitä edes laitoksina pitäisi, ellei niissä olisi erityisen paljon lapsia ja työntekijöitä. Yhden työntekijän perhekotia pitäisin itse ainakin vielä sijaisperheenä...

Mutta ei kiintymisen pitäisi kestää vuosikausia. Jos tapaamisia rajoitetaan yli 5 vuotta sillä perusteella, että lapsen pitää kiintyä, kaikki ei ole hyvin.