Kirjoitan tänne aiheesta, koska on jo vähitellen alkanut kyllästyttää tämä parin lähisukulaiseni kummallinen toiminta-ja ajattelulogiikka. Ongelman ydin on siinä, että nämä kaksi muuttavat aivan jatkuvasti mieltään, joten ihan tavallinenkin keskustelu heidän kanssaan on erittäin vaivalloista, toisinaan täysin mahdotonta. Yleensä on niin, että kummatkin sukulaiset ovat sellaisia, että haukkuvat ja arvostelevat koko ajan muita, mutta tästä tekee erikoisen se, että se mikä tänään on "pahin vihollinen" saattaa jo seuraavana päivänä olla mitä miellyttävin ja mukavin ihminen, jossa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Sitten taas saatetaan seuraavana päivänä (joskus jopa samana päivänä!) / viikkona kääntää kelkka, jolloin niitä vikojakin alkaa nousta kuin sieniä sateella...
Toinen vanhempi sukulaiseni, henkilö (A) harrastaa eräänlaista henkilöpalvontaa tietyn sukulaisen kohdalla. On eräs ihminen, sanotaan vaikka "Topi", josta hän ei koskaan näe muuta kuin hyvää. Topi on tässä asiassa ainoa poikkeus, sillä Topin erinomaisuuden suhteen mieli ei koskaan muutu. Topi valmistui reippaasti yli keski-ikäisenä koulustaan, mutta silti hän on jopa nero, eikä kukaan koko suvusta (vaikka olisi huomattavasti korkeammin koulutettu) vedä hänelle opillisestikaan vertoja. Tyyppi (A) jaksaa kaksikin tuntia putkeen ylistää tätä Topia ja jaksaisi varmaan kauemminkin, muttei kukaan jaksa kuunnella.
Toinen sukulainen, henkilö (B) on sellainen luonne, että mielensä muuttamisen lisäksi hän raivoaa ja kiukuttelee, jos hänen nopeisiin liikkeisiinsä ei osata varautua. Henkilö B:n raivokohtaukset ovat täysin mielivaltaisia. Hän esimerkiksi vaatimalla vaati päästä erään flunssaisen sukulaisen luokse kylään. Hän tiesi varsin hyvin entuudestaan, että toisella on ankara flunssa, koska flunssapotilas oli asiasta moneen otteesen kertonut, muttei piitannut varoituksista ja tulos oli, että henkilö B sai vierailun seurauksena flunssan. Tästähän hän "Tahallaan flunssansa tartuttanut" sukulaisparka sai raivoavan soiton, jossa hlö (B) hoki maanisen konemaisesti vain "kiitos", "kiitos", useita kertoja putkeen. Syyllistämisessä sekä hlö (A) että (B) ovatkin mestareita. Hlö (B) murjottaa raivon vallassa tästä flunssa-asiasta nyt jo toista viikkoa, koska hän on kokenut jotain hyvin kamalaa ja traumaattista.
Myös henkilö (A) osaa raivota. Hän pilaisi viime merkkipäiväni jo heti, kun olin sängystä noussut. Puhelin soi ja vastasin hänelle, koska en osannut aavistaa, että saisin jo puoliunessa täyslaidallisen sulaa raivoa puhelimen toisesta päästä. Hlö (A) onnittelujen sijaan aloitti tivaamaan, miksen eilen heti ollut ehtinyt vastata henkilö B:lle puhelimeen. Olin ollut jossain, muistaakseni kaupungilla, enkä ollut kuullut puhelimen ääntä, enkä enää viitsinyt myöhään illalla soittaa takaisin. Hlö (A) huusi kuin mielisairas, että minä tarvitsen hlö. B:ta ja minun kuulemma pitäisi olla hänelle kiltimpi jne. jne. Olen sietänyt molempien oikkuja vuosikausia ja ollut niin kiltti kuin on mahdollista. Sain haukut ja suunnatonta kiukkua osakseni, koska olin ollut niin julkea, etten ollut vastannut puhelimeen. Puhelun laadusta olisi voinut päätellä, että olin syyllistynyt johonkin hyvin vakavaan rikokseen, kuten kansanmurhaan.
Kerran hlö (B) raivostui suunnattomasti, kun hän soitti ja kertoi, että olisi tullut poikkeamaan. (He eivät kumpainenkaan koskaan tiedä tarkkaa aikaa koska tulevat poikkemamaan, vaan soittavat viime hetkellä. Jos tarkaa aikaa kyselee, he suuttuvat. He olettavat, että heidän tuloonsa pitää olla valmistautunut kellon ympäri ja kaiken pitää olla valmista heti, kun he haluavat ja suvaitsevat tulla.) Kerroin, että olen valitettavasti juuri menossa suihkuun ja siittähän se riemu repesi. Tästä "synnistä" (ilman hänen lupaansa suihkuun menosta) hän suuttui niin julmettomasti, että löi luurin korvaan välittömästi ja murjotti päiväkausia. Kaikki menot piotäisi sovittaa heidän aikataulujensa mukaan, muuten syttyy sota.
Henkilöt A ja B arvostelevat hanakkaasti myös ulkonäköä. Mittapuuna voi olla paino, rintojen koko tai ihon kunto, oikeastaan ihan mikä vaan käy. He katsovat oikeudekseen kuittailla sukulaiselleen päin näköä ulkonäön virheistä / puutteista ja olettavat, etteui siitä kukaan loukkaannut. Haukut pitäisi ottaa vastaan hymy naamalla.
Molemmat sukulaiseni ovat niin vaihtelevia luonteita, että tämä jatkuva mielensä muuttaminen heijastuu jopa heidän ruokatottumuksiinsa. Esimerkiksi toinen heistä, eli henkilö (A) tilasi kotiinsa tietynlaista ruokaa ja kun kysyin, onko ruoka hyvää, niin vastaus oli kyllä. Seuraavalla kerralla kun menin käymään hän alkoi heti kättelyssä haukkua ja soimata viime kertaista ruokaa sanomalla sitä sianruuaksi, jota kukaan ei voi syödä.
Tässä tuli nyt muutamia, kevyempiä, poimintoja. Pahempia juttuja en voi laittaa, koska silloin nämä sankarit saattaisivat tunnistaa itsensä. Kysyn siis raadilta, mitä mieltä olette, mistä on näiden kahden kanssa kysymys, eli mihin nuo taipumukset viittaavat?
Toinen vanhempi sukulaiseni, henkilö (A) harrastaa eräänlaista henkilöpalvontaa tietyn sukulaisen kohdalla. On eräs ihminen, sanotaan vaikka "Topi", josta hän ei koskaan näe muuta kuin hyvää. Topi on tässä asiassa ainoa poikkeus, sillä Topin erinomaisuuden suhteen mieli ei koskaan muutu. Topi valmistui reippaasti yli keski-ikäisenä koulustaan, mutta silti hän on jopa nero, eikä kukaan koko suvusta (vaikka olisi huomattavasti korkeammin koulutettu) vedä hänelle opillisestikaan vertoja. Tyyppi (A) jaksaa kaksikin tuntia putkeen ylistää tätä Topia ja jaksaisi varmaan kauemminkin, muttei kukaan jaksa kuunnella.
Toinen sukulainen, henkilö (B) on sellainen luonne, että mielensä muuttamisen lisäksi hän raivoaa ja kiukuttelee, jos hänen nopeisiin liikkeisiinsä ei osata varautua. Henkilö B:n raivokohtaukset ovat täysin mielivaltaisia. Hän esimerkiksi vaatimalla vaati päästä erään flunssaisen sukulaisen luokse kylään. Hän tiesi varsin hyvin entuudestaan, että toisella on ankara flunssa, koska flunssapotilas oli asiasta moneen otteesen kertonut, muttei piitannut varoituksista ja tulos oli, että henkilö B sai vierailun seurauksena flunssan. Tästähän hän "Tahallaan flunssansa tartuttanut" sukulaisparka sai raivoavan soiton, jossa hlö (B) hoki maanisen konemaisesti vain "kiitos", "kiitos", useita kertoja putkeen. Syyllistämisessä sekä hlö (A) että (B) ovatkin mestareita. Hlö (B) murjottaa raivon vallassa tästä flunssa-asiasta nyt jo toista viikkoa, koska hän on kokenut jotain hyvin kamalaa ja traumaattista.
Myös henkilö (A) osaa raivota. Hän pilaisi viime merkkipäiväni jo heti, kun olin sängystä noussut. Puhelin soi ja vastasin hänelle, koska en osannut aavistaa, että saisin jo puoliunessa täyslaidallisen sulaa raivoa puhelimen toisesta päästä. Hlö (A) onnittelujen sijaan aloitti tivaamaan, miksen eilen heti ollut ehtinyt vastata henkilö B:lle puhelimeen. Olin ollut jossain, muistaakseni kaupungilla, enkä ollut kuullut puhelimen ääntä, enkä enää viitsinyt myöhään illalla soittaa takaisin. Hlö (A) huusi kuin mielisairas, että minä tarvitsen hlö. B:ta ja minun kuulemma pitäisi olla hänelle kiltimpi jne. jne. Olen sietänyt molempien oikkuja vuosikausia ja ollut niin kiltti kuin on mahdollista. Sain haukut ja suunnatonta kiukkua osakseni, koska olin ollut niin julkea, etten ollut vastannut puhelimeen. Puhelun laadusta olisi voinut päätellä, että olin syyllistynyt johonkin hyvin vakavaan rikokseen, kuten kansanmurhaan.
Kerran hlö (B) raivostui suunnattomasti, kun hän soitti ja kertoi, että olisi tullut poikkeamaan. (He eivät kumpainenkaan koskaan tiedä tarkkaa aikaa koska tulevat poikkemamaan, vaan soittavat viime hetkellä. Jos tarkaa aikaa kyselee, he suuttuvat. He olettavat, että heidän tuloonsa pitää olla valmistautunut kellon ympäri ja kaiken pitää olla valmista heti, kun he haluavat ja suvaitsevat tulla.) Kerroin, että olen valitettavasti juuri menossa suihkuun ja siittähän se riemu repesi. Tästä "synnistä" (ilman hänen lupaansa suihkuun menosta) hän suuttui niin julmettomasti, että löi luurin korvaan välittömästi ja murjotti päiväkausia. Kaikki menot piotäisi sovittaa heidän aikataulujensa mukaan, muuten syttyy sota.
Henkilöt A ja B arvostelevat hanakkaasti myös ulkonäköä. Mittapuuna voi olla paino, rintojen koko tai ihon kunto, oikeastaan ihan mikä vaan käy. He katsovat oikeudekseen kuittailla sukulaiselleen päin näköä ulkonäön virheistä / puutteista ja olettavat, etteui siitä kukaan loukkaannut. Haukut pitäisi ottaa vastaan hymy naamalla.
Molemmat sukulaiseni ovat niin vaihtelevia luonteita, että tämä jatkuva mielensä muuttaminen heijastuu jopa heidän ruokatottumuksiinsa. Esimerkiksi toinen heistä, eli henkilö (A) tilasi kotiinsa tietynlaista ruokaa ja kun kysyin, onko ruoka hyvää, niin vastaus oli kyllä. Seuraavalla kerralla kun menin käymään hän alkoi heti kättelyssä haukkua ja soimata viime kertaista ruokaa sanomalla sitä sianruuaksi, jota kukaan ei voi syödä.
Tässä tuli nyt muutamia, kevyempiä, poimintoja. Pahempia juttuja en voi laittaa, koska silloin nämä sankarit saattaisivat tunnistaa itsensä. Kysyn siis raadilta, mitä mieltä olette, mistä on näiden kahden kanssa kysymys, eli mihin nuo taipumukset viittaavat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parasta pysyä kaukana heistä, jos voit. Eihän sukulaisten kanssa ole pakko hengata.
Varmaan jotain persoonallisuushäiriöosastoa, mutta eihän kukaan netissä voi tehdä mitään diagnoosia.
Sinä tuskin saat heitä mihinkään hoitoon, koska he kiistävät kaiken loppuun asti.
Sinun tehtäväsi on pitää huoilta omasta mielenterveydestäsi ja opetella sanomaan heille ei ja vedettävä rajaa. He pompottavat sinua miten tahansa.Tarvittaessa lakattava kokonaan olemasta tekemisissä heidän kanssaan.
Saat vertaistukea Suku on pahin -keskustelupalstalta. Katkaise välit heihin kokonaan, sekä puhelimitse että tapaamisilla.