Isäni kuoli vuosi sitten. Hoidimme yhdessä äitini kanssa isän loppuun asti kotona. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja kolmesta tyttärestä vanhin. Asiat jäivät minun hoidettavakseni. Lupasin isälle, että pidän meistä kaikista huolen-nyt epäröisin lupauksen antamista, jos olisin tietänyt mikä narsisti äidistäni kuoriutui isän poismenon jälkeen. Äidissä on aina ollut narsistisia piirteitä, mutta isän poismeno sai narsistin puhkeamaan kukkaansa.
Minä hoidin hautajaiset, äidin tukemisen kuoleman jälkeen, kotitalon ja kesämökin hoitamisen ja kotitalon myymisen. Vuoden aikana äidillä on ollut useita naisystäviä ja hän solmi avioliiton isän hyvän ystävän kanssa. Pakotin heidät tekemään avioehdon. Äiti ei välitä meistä kolmesta tyttärestään ja kahdeksasta lapsenlapsestaan pätkän vertaa-kysyttäessä, kyllä vannoo rakkauttaan.Mutta teot puuttuvat. Uuden aviomiehensä lapsiin ja lapsenlapsiin hänellä on ns. läheiset välit=Luo uutta hovia ympärilleen.Toinen hovi hänellä on isän hyvät ystävät,jotka eivät tiedä totuutta vaan ovat äidin lumoissa. En jaksa enää yrittää pyytää häntä takaisin elämäämme. Useista pyynnöistä huolimatta hän ei ole antanut meille mitään tukea.On vain kuori rakkaasta ihmisestä jäljellä-teot ja puheet kuuluvat jollekin toiselle.
Nyt kun kotitalo saatiin myytyä, alkoi taistelu kesämökistä. Äiti poistanut kaikki muistot, valokuvat ym. seiniltä ,jotka muistuttavat isästä.Vallannut paikan miehensä kanssa. Me lapset taas haluamme säilyttää paikan sen näköisenä, kuin isä sen halusi pitää. Paikka on isän mummola ja oli hänelle hyvin tärkeä. Äiti vähät välittää pyynnöistämme ja on nyt päivä päivältä käynyt vaikeammaksi.
Löysin mökiltä perukirjoja, joihin äiti oli väärentänyt meidän lasten nimet. Kuukauden päästä perikunnan palaveri-lyön paperit pöytään ja jos ei luovuta paikkaa meille vien paperit poliisille,joka johtaa tutkintapyyntöön ja syytteeseen asiakirjojen väärentämisestä. Mökki oli isän nimissä eli kuuluu meille rintaperillisille-onneksi isä oli viisas ja piti paikan vain omissa nimissään.Tämä loppui tähän. Miksi silti olen hirveän surullinen ja syyllistän itseäni edelleen ja tavallaan säälin äitiäni.Hän tarvitsisi apua-mutta , jos sitä ehdotan hän väittää minun päässäni olevan vikaa ja tarvitsisin apua..
Eli viimeiset taistot menossa ja sitten äitini poistuu elämästäni. Elämän toiseksi surullisin asia isän kuoleman lisäksi, mutta oman mielenterveyden säilyttämisen vuoksi ainoa vaihtoehto.
Minä hoidin hautajaiset, äidin tukemisen kuoleman jälkeen, kotitalon ja kesämökin hoitamisen ja kotitalon myymisen. Vuoden aikana äidillä on ollut useita naisystäviä ja hän solmi avioliiton isän hyvän ystävän kanssa. Pakotin heidät tekemään avioehdon. Äiti ei välitä meistä kolmesta tyttärestään ja kahdeksasta lapsenlapsestaan pätkän vertaa-kysyttäessä, kyllä vannoo rakkauttaan.Mutta teot puuttuvat. Uuden aviomiehensä lapsiin ja lapsenlapsiin hänellä on ns. läheiset välit=Luo uutta hovia ympärilleen.Toinen hovi hänellä on isän hyvät ystävät,jotka eivät tiedä totuutta vaan ovat äidin lumoissa. En jaksa enää yrittää pyytää häntä takaisin elämäämme. Useista pyynnöistä huolimatta hän ei ole antanut meille mitään tukea.On vain kuori rakkaasta ihmisestä jäljellä-teot ja puheet kuuluvat jollekin toiselle.
Nyt kun kotitalo saatiin myytyä, alkoi taistelu kesämökistä. Äiti poistanut kaikki muistot, valokuvat ym. seiniltä ,jotka muistuttavat isästä.Vallannut paikan miehensä kanssa. Me lapset taas haluamme säilyttää paikan sen näköisenä, kuin isä sen halusi pitää. Paikka on isän mummola ja oli hänelle hyvin tärkeä. Äiti vähät välittää pyynnöistämme ja on nyt päivä päivältä käynyt vaikeammaksi.
Löysin mökiltä perukirjoja, joihin äiti oli väärentänyt meidän lasten nimet. Kuukauden päästä perikunnan palaveri-lyön paperit pöytään ja jos ei luovuta paikkaa meille vien paperit poliisille,joka johtaa tutkintapyyntöön ja syytteeseen asiakirjojen väärentämisestä. Mökki oli isän nimissä eli kuuluu meille rintaperillisille-onneksi isä oli viisas ja piti paikan vain omissa nimissään.Tämä loppui tähän. Miksi silti olen hirveän surullinen ja syyllistän itseäni edelleen ja tavallaan säälin äitiäni.Hän tarvitsisi apua-mutta , jos sitä ehdotan hän väittää minun päässäni olevan vikaa ja tarvitsisin apua..
Eli viimeiset taistot menossa ja sitten äitini poistuu elämästäni. Elämän toiseksi surullisin asia isän kuoleman lisäksi, mutta oman mielenterveyden säilyttämisen vuoksi ainoa vaihtoehto.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ps. Viimeisen vuoden aikana äidillä on ollut useita miesystäviä ei onneksi naisystäviä-se tästä vielä puuttuisikin:)
Laitan sulle tähän hyvän linkin, käännös on monen visrin mitainen, mutta kannattaa lukea, koska tuo kertoo omasta mielestäni hyvin tyhjentävästi sen, millaista on elämä narsistisen äidin kanssa.
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/ihmissuhteet/1869550/miten-tunnistaa-narsistinen-aiti/
Sitä en ymmärtänyt, mikä oli toisessa viestissäsi heitto mies- ja naisystävistä. Eiköhän se ole narsistillakin oikeus tuosta sentään itse päättää?
Tarkoitin sitä, että olisi ollut aika shokki jos äiti olisi alkanut parisuhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa...
Ja kiitos-oli tosi hyvä linkki.
Varsinkin kohta: "Joskus voi lopullinen välirikko olla ainoa mahdollisuus oman mielenterveyden pelastamiseksi".
Juuri siinä kohdassa ollaan..