Viimeisimmässä numerossa arvostetusta aikakauslehdestä "The Economist" on pitkä laskelma velkakriisin vaihtoehdoista tästä eteenpäin.
Vaikka hintaero vaihtoehtojen välillä on kutistunut reippaasti viimeisen kahden vuoden aikana, niin edelleenkin on tukiamaiden kannalta paljon halvempaa jatkaa ja tehostaa tukemista kuin antaa Kreikan ja ehkä jonkun muun maan kaatua. Mutta jos eivät poliitikot saa koordinoitua voimansa järkevään tukeen ja välttämättömiin muutoksiin euromaiden talouksien yhteisvastuun kasvattamiseen ja talouden koordinoimiseen, tukimallin hinta nousee ja edessä voi olla euroalueen (toivottavasti hallittu) alasajo. Jos alue hajoaa hallitsemattomasti sen kustannukset ovat ylivoimaisetsi korkeimmat.
Hintaero hajoamisen ja tukemisen välillä on kaventunut johtuen kahdesta seikasta: Pankit, sijoittajat ja valtiot ovat saaneet lisäaikaa ja ovat vähemmän haavoittuvaisia nyt kuin kaksi vuotta sitten. Poliitikot ovat vitkutelleet turhaan eikä ole siksi saanut kunnon otetta kriisistä.
Ainakin tämän analyysin valossa "Soinin vaihtoehdot" olisivat olleet paljon kohtalokkaimpia kuin vastuullisten poliitikkojen hyvin epäsuosittu vaihtoehto.
Mutta pari viikkoa sitten saimme lopulta tietää mikä se Soinin vaihtoehto on kun kolleegat lopullisesti hermostui loputtomaan pelleilyyn:
"Pitäisi kartoittaa...tuota...eri vaihtoehtoja. Ehkä ..tuota...valtivarainministeri esimerkiksi ...voisi...."
Keskustapuolue otti onkeensa ja kokosi arvovaltaisen ryhmän kartoittamaan vaihtoehtoja. PS ei tehnyt edelleenkään yhtään mitään, vaikka juuri PS on tehtailut luottamusmittauksia tämän teeman setvimiseksi.
Vaikka hintaero vaihtoehtojen välillä on kutistunut reippaasti viimeisen kahden vuoden aikana, niin edelleenkin on tukiamaiden kannalta paljon halvempaa jatkaa ja tehostaa tukemista kuin antaa Kreikan ja ehkä jonkun muun maan kaatua. Mutta jos eivät poliitikot saa koordinoitua voimansa järkevään tukeen ja välttämättömiin muutoksiin euromaiden talouksien yhteisvastuun kasvattamiseen ja talouden koordinoimiseen, tukimallin hinta nousee ja edessä voi olla euroalueen (toivottavasti hallittu) alasajo. Jos alue hajoaa hallitsemattomasti sen kustannukset ovat ylivoimaisetsi korkeimmat.
Hintaero hajoamisen ja tukemisen välillä on kaventunut johtuen kahdesta seikasta: Pankit, sijoittajat ja valtiot ovat saaneet lisäaikaa ja ovat vähemmän haavoittuvaisia nyt kuin kaksi vuotta sitten. Poliitikot ovat vitkutelleet turhaan eikä ole siksi saanut kunnon otetta kriisistä.
Ainakin tämän analyysin valossa "Soinin vaihtoehdot" olisivat olleet paljon kohtalokkaimpia kuin vastuullisten poliitikkojen hyvin epäsuosittu vaihtoehto.
Mutta pari viikkoa sitten saimme lopulta tietää mikä se Soinin vaihtoehto on kun kolleegat lopullisesti hermostui loputtomaan pelleilyyn:
"Pitäisi kartoittaa...tuota...eri vaihtoehtoja. Ehkä ..tuota...valtivarainministeri esimerkiksi ...voisi...."
Keskustapuolue otti onkeensa ja kokosi arvovaltaisen ryhmän kartoittamaan vaihtoehtoja. PS ei tehnyt edelleenkään yhtään mitään, vaikka juuri PS on tehtailut luottamusmittauksia tämän teeman setvimiseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...tuohon voisi lisätä.
Kauankohan kestää, ennen kuin tämäkinn avaus poistatetaan?