Kannattaako hakea 30-vuotiaana

Et oo alkuunkaan vanha, tiedän muutaman nelikymppisen opiskelijan.

Pääsin juuri sisään yliopistoon ja olen 38. Kannattaa hakea! Iästä ja kaikenlaisesta elämän/työkokemuksesta on vaan hyötyä opinnoissa.

Kyllä 30-vuotiaan pitäisi osata itse tehdä tälläiset päätökset ilman mitään rohkaisua suomi24-foorumilta...

30-vuotias ei vielä ole vanha, ja elämää voi hyvin olla edessä vielä yli 60 vuotta. Tulevaisuudessa eläkeikä voi olla esim. 70-vuotta, ja varmaan on mukavampaa tehdä sellaista työtä johon on mielenkiintoa. Kannattaa hakea, eikä mahdollisesti katua vuosikymmeniä sitä miksi nuorena ei tullut katsottua mahdollisuuksia.

Ehdottomasti suosittelen, jos todella koet lääkärin ammatin omaksesi. Itse olin 27-vuotias, kun lääkikseen pääsin, ja nyt kolmekymppinen. Olen siis 33v kun valmistun. Elämäni paras päätös todellakin :) Mutta pitää myös muistaa, että ei opiskelijaksi hakeutuminen ole tässä iässä sosiaalisesti ajatellen helppoa. Ei ole enää varaa käydä reissuissa ja kalliissa harrastuksissa kuten muilla ikäisilläni. Auton olen joutunut myymään ja muuttamaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Mutta kaikki tämä on sen arvoista, kun tiedän että edessä odottaa unelmieni ura :)

Lääkärin tutkinnolla kyllä saa vielä varmasti töitä, ja opiskeluaikana pääsee alan töihin. Riippuu tuttavapiiristä mitä omat kaverit harrastavat ja mihin on varaa. Monella on vielä opinnot kesken kolmekymppisten lähestyessä, ei ole työpaikkaa tai palkka on niin pieni ja työsuhteet lyhyitä, ettei sillä reissata ja harrasteta kalliisti. Moni myös miettii ammatin vaihtoa kolmekymppisenä. Tulevaa elämää ajatellen muutaman vuoden uhraus köyhyydessä on pieni.
Opiskelijatkin voivat saada asuntolainaa, ja lääketieteen opiskelijaa tuskin pankissa katsotaan riskiyksilönä.

Asunnon ostaminen opiskeluaikana on yleensä aika epärealistista, koska lääkikset ovat isoissa kaupungeissa, ja niissä paikoissa ei asuntoja opintotuella ja asumislisällä ostella. Tämä muutaman vuoden uhraus köyhyydessähän on käytännössä ainakin 4v, minkä jälkeen vasta pääsee tk:een töihin. Amanuenssuureista lomilla ei paljon maksella. Oman viestini tarkoitus oli tuoda julki lääkisopiskelijan arki kolmekymppisenä, paljosta on joutunut karsimaan, kuten tuo reissaaminen, harrastukset, illanvietot, auton käyttö jne. Mutta kaikki on sen arvoista :)

Minä 25 -ikäisenä LL-opiskelijana en koe, että elämä olisi kovin poikkeavaa. En muutenkaan omista autoa tai matkusta kalliisti, eikä minulla ole maksullisia harrastuksia. En usko, että elämä muuttuu sitten kun valmistun.

Niin, minulla oli tosiaan yksi akateeminen tutkinto ennen lääkiksessä aloittamista, ja ehdin olla töissäkin pari vuotta hyvillä liksoilla, joten paljosta olen joutunut karsimaan. Maksullisia harrastuksiahan on mm. kuntosalikortti, jota en voi enää maksaa.

Muutama vuosi sitten kuulin lounaalla juuri koulujen alkaessa, että paikallisessa yliopistollisessa sairaalassa eräs naislääkäri oli saanut hepulin. Syynä oli yksi juuri lääkikseen päässyt naisihmeinen. Se kun oli päässyt sisään muistaakseni 57-vuotiaana. Lääkärimuija oli kuulemma paasannut miten tuollaista ei olisi pitänyt ikinä huolia sinne. Se kun valmistuu eläkkeelle tuolta. Joten et sä vanhin tulisi tuolla olemaan :-).

Sen oon huomannut, että jos on kolmekymppinen opiskelija, eikä juuri ikinä ollut töissä (vaan opiskellut muulla alalla tai ollut lasten kanssa kotona), on tarvittavaan työntekoon enää todella vaikeaa sopeutua. LL:n/HLL:n työssä tehdään oikeasti töitä, eikä kaikista vaan ole enää sit siihen. Jos on aikaisemmin oppinut jo tekemään työtä muulla alalla, voi 30-v. ihan hyvin tulla lääkikseen, koska tod. näk. jaksaa sen painamisen ja stressin sitten sielläkin. Pikkurouvilla olen huomannut olevan vähän vaikeaa;).