Hei kanssabipot!
En äkkiseltään löytänyt keskustelua aiheesta, mutta minua kiinnostaisi tietää, miten teillä muilla menee lääkkeiden ja/tai alkoholin kanssa? Itse sössin säännöllisin väliajoin sekä että, ja sen ainoan kerran kun tänän kesänä oikeasti join, päädyin osastolle neljäksi päiväksi, alla oli mania, jota yritin fiksuna likkana lääkitä sekä Stilnoctilla, Deprakinella että Ketipinorilla. Perseelleenhän se touhu meni, sen nyt voi arvata, eikä kerta ole ensimmäinen. Itsetuhoinenkin olen, mutta en siinä määrin, että oikeasti haluaisin tai uskaltaisin itseäni tappaa - elämässäni on paljon hyviä ja kauniita asioita, joiden vuoksi ja joiden kautta elän. Itsetuhoisuus ei siis ole mielessäni vaan kertakaikkiaan vain ääretön typeryys. En voi olla ainoa laatuani, joten kertokaahan, kuinka te:
1) onnistutte pitämään lääkityksenne aisoissa
2) onnistutte esim. juhlatilanteissa juomaan kohtuudella tai olemaan juomatta kokonaan
3) vältätte pään sekoittamisen halusta johtuvat omituiset tunteet.
Kiitti jos vastaatte jotain muutakin kuin että "bipo on aina hullu, 'tanan sekopää idiootti, mene hoitoon" tai muuta. Hoidossa on oltu ja sieltä on tultu takaisin aina vähän enemmän voimaantuneena, mutta jokin ongelma tässä yhä on päällä. Eli: käytättekö lääkkeitä ja/tai alkoholia väärin ja jos niin osaatteko sanoa miksi, miten tai millaisin seurauksin?
Kits.
En äkkiseltään löytänyt keskustelua aiheesta, mutta minua kiinnostaisi tietää, miten teillä muilla menee lääkkeiden ja/tai alkoholin kanssa? Itse sössin säännöllisin väliajoin sekä että, ja sen ainoan kerran kun tänän kesänä oikeasti join, päädyin osastolle neljäksi päiväksi, alla oli mania, jota yritin fiksuna likkana lääkitä sekä Stilnoctilla, Deprakinella että Ketipinorilla. Perseelleenhän se touhu meni, sen nyt voi arvata, eikä kerta ole ensimmäinen. Itsetuhoinenkin olen, mutta en siinä määrin, että oikeasti haluaisin tai uskaltaisin itseäni tappaa - elämässäni on paljon hyviä ja kauniita asioita, joiden vuoksi ja joiden kautta elän. Itsetuhoisuus ei siis ole mielessäni vaan kertakaikkiaan vain ääretön typeryys. En voi olla ainoa laatuani, joten kertokaahan, kuinka te:
1) onnistutte pitämään lääkityksenne aisoissa
2) onnistutte esim. juhlatilanteissa juomaan kohtuudella tai olemaan juomatta kokonaan
3) vältätte pään sekoittamisen halusta johtuvat omituiset tunteet.
Kiitti jos vastaatte jotain muutakin kuin että "bipo on aina hullu, 'tanan sekopää idiootti, mene hoitoon" tai muuta. Hoidossa on oltu ja sieltä on tultu takaisin aina vähän enemmän voimaantuneena, mutta jokin ongelma tässä yhä on päällä. Eli: käytättekö lääkkeitä ja/tai alkoholia väärin ja jos niin osaatteko sanoa miksi, miten tai millaisin seurauksin?
Kits.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heip
On suuria ongelmia noiden kipulääkkeiden kanssa, lipsuu monesti liiallisuuksiin kun ei kestä oloaan, siis ihan muista syistä kuin hermokivuista. Siideri maistui aikoinaan aika hyvin, kunnes huomasin miten paljon se pahensi masennustani. Tajusin että kun juon, minulla on niin paljon madaltunut kynnys tappaa itseni, että jokainen ryyppyreissu voi olla se viimeinen. Vuoteen en ole juonut, mutta kyllä nyt tekisi mieli taas aloittaa, lähinnä siksi kun kaipaa sosiaalisia kontakteja ensimmäistä kertaa piiiiitkiin aikoihin, ja ahdistuneen paniikkihäiriömörön on niin vaikea selvinpäin jutella ihmisten kanssa.. varsinkaan näin pitkän ja ankaran erakoitumisen jälkeen.. Varotoimena olen ajatellut että minun pitäisi järjestää homma niin että minulla olisi ikäänkuin "lapsenvahti" koko illan ja yön, joka katsoisi etten tee mitään itselleni. En oikein parempaa ole keksinyt. Varsinaista ratkaisua siihen miten pitää ruodussa lääkkeiden/alkoholin käyttö minulla ei todellakaan ole, voin vain kertoa että sama homma täällä. Kun kipulääkkeinä on katuhuumeena käytettävät myrkyt, on niihin hyvin helppo tarttua kun on oikein paha olo.. Kuitenkaan ilman niitä en pärjäisi, olisin toimintakyvytön kirkuva vuodepotilas, joka anelisi kaikkia päästämään hänet tuskistaan. Koko ajan yritän etsiä parempia vaihtoehtoja fyysisten kipujen hoitoon, mutta se on hyvin vaikeaa..
Olin joskus narkkari, hirveä alkoholisti.. meni viinaakin vuoden ajan joka päivä!! Amfetamiinia ja kokaiinia (ovat kuulemma kaksisuuntaisten lempihuumeita), subutexia, rauhoittavia, kipulääkkeitä.. Enään on ongelmana alko. Aikanaan oli väärät lääkkeet ja koitin ilmeisesti huumeilla ja alkoholilla huuhtoa paskan olon pois kun ei tiennyt mikä oikein vaivaa.
Nyt alkoa menee n. 1x viikko joskus harvemminkin joka on multa hyvin. mieliala on parempi, lääkkeeni syön säännöllisesti ja huumeet on jääny. Olo niin paljon parempi kuin ennen. Ikää on vasta 24. Onneksi tajusin ajoissa.
Varsinaisia neuvoja en osaa antaa.. Itse lopetin kun pää vain sekosi enemmän, tulin harhaiseksi ja yksinkertaisesti vain kyllästyin sekoilemaan, olemaanmuiden hyväksikäytettävissä ja olemaan jatkuvasti ulapalla ja huonolla itsetunnolla. Myöskin elimistön sietokyky alkoi pelottaa. Voimia! Kokeile esim AA:ta, NA:ta, terapiaa jne. Antabuksella voit yrittää alkoa alkaa vähentämään. Yritä myös etsiä päihteettömiä ystäviä vaikkei se ole helppoa.
No asun paikassa joka on pitkäaikaisasunnottomia varten rakennettu. Lääkkeisiini en itse käsiksi pääse. Ihan hyvä, sillä rauhoittavat ja nukahduslääkkeet popsisin kerralla naamaan. Ei täällä juodakaan saisi, mut kyl mä ryyppään aina, jos rahaa on. Ruokaongelmaa ei ole kun mulla 170e/kk ruokatili kaupassa ja siihen ei alkoholipitoisia juomia eikä tupakkaa saa ostaa. Siitä tää on kiva paikka et vaikka puhaltaisin 4 promillea, niin voin palata takaisin heti kun olen selvä. Naapurit tosi mukavia ja monet alkoholiongelmaisia. Mun kaverit ei todellakaan halua kylään tulla, kun tietävät ettei täällä saa ryypätä eikä olla kännissä. Tosin en mä ennenkään ole kavereita omaan kotiini halunnut vaan oon mennyt niille. Oma koti oma rauha.
Niin kaikki kysyvät multa et kuin voin tätä rivitaloyksiötä kutsua kodiksi? No oon kolmesti avoliitossa asunut ja aina on nainen jättänyt mut. Oon pirulliset vainoharhat kannabiksen tolkuttoman käytön takia kokenut. Mielisairaalassa lepositeissä maannut monet kerrat. Asunnoton olin kuukauden ajan ennen tänne pääsyä. Nyt mul on tietokone netillä, tv, playstation 2, katto pään päällä eikä oikeastaan muita huolia kuin jatkuvasti tyhjä pankkitili ja jatkuva penninvenytys.