En enää jaksa. Olen kolmen kanssa kotona aamusta iltaan, mies töissä. Nuorin 2½, vanhin ekaluokkalainen. Ahdistaa ja haluaisin vain pois.
1½ kk päästä minusta tulee uuden ihmisen äiti. En tiedä mitä tehdä. Suhteet on psyk polille, mutta ei sieltä ole apua. Haluaisvat vaan että ottaisin masennuslääkkeitä, jotka kuukausi sitten lopetin. En halua, että vauvalle tulee vierotusoireita.
Vanhemmat eivät välitä voinnistani tai ylipäätään meidän perheestä, haluavat elää omaa elämäänsä. Yksi ystävä on, mutta hänellä menee niin hyvin. En ylipäänsä pysty puhumaan tästä olostani kenellekään.
Mies haluaa vain tienata paljon rahaa, tietää, että olen tiukilla, mutta luottaa, että jaksan. Muutenkin kaikki siivouksesta lähtien on minun vastuullani.
Tällä hetkellä päässä vaan liikkuu, että lähden pois. En kestä tätä oloa, enkä jaksa sitä, että minusta revitään kaikki irti mitä lähtee. Kaikki olettavat että jaksan. Elämässä ei ole pitkään aikaan ollut iloa, tunnen katkeruutta kaikkia kohtaan ja olen vihainen.
Kotimme on siisti, lapset hyvin puetut. Ruokaa saavat, eivä tole heitteillä. Minä vain en enää jaksa ja haluan pois.
1½ kk päästä minusta tulee uuden ihmisen äiti. En tiedä mitä tehdä. Suhteet on psyk polille, mutta ei sieltä ole apua. Haluaisvat vaan että ottaisin masennuslääkkeitä, jotka kuukausi sitten lopetin. En halua, että vauvalle tulee vierotusoireita.
Vanhemmat eivät välitä voinnistani tai ylipäätään meidän perheestä, haluavat elää omaa elämäänsä. Yksi ystävä on, mutta hänellä menee niin hyvin. En ylipäänsä pysty puhumaan tästä olostani kenellekään.
Mies haluaa vain tienata paljon rahaa, tietää, että olen tiukilla, mutta luottaa, että jaksan. Muutenkin kaikki siivouksesta lähtien on minun vastuullani.
Tällä hetkellä päässä vaan liikkuu, että lähden pois. En kestä tätä oloa, enkä jaksa sitä, että minusta revitään kaikki irti mitä lähtee. Kaikki olettavat että jaksan. Elämässä ei ole pitkään aikaan ollut iloa, tunnen katkeruutta kaikkia kohtaan ja olen vihainen.
Kotimme on siisti, lapset hyvin puetut. Ruokaa saavat, eivä tole heitteillä. Minä vain en enää jaksa ja haluan pois.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi sitten teit niitä vitun lapsia !? Miksi viestit poistetaan.
Niinpä. Oliskos tarvinut ajatella hieman enteks?
Oletko kokeillut psykoterapiaa?
Miksi et sano miehellesi miten asiat on. Onhan ne hänenkin lapsiaan.
Tarvit lastenhoito/kodinhoitoapua jostain. MIehesi sitten vaikka maksaa sen, jos isovanhempia, tätejä, setiä tai ystäviä ei ole.
Tää oli sitten PROVO!
Mitä vietävän vastauksia taas ihmiselle, joka pyytää apua! Näytä tämä kirjoituksesi siellä psyk. polilla. On se nyt kumma, jos ei apua ala tulla. Missä päin Suomea asut? Itse olen saikulla henkisten ongelmien vuoksi, mutta lapseni ovat isoja, ymmärrän tilanteesi ja voisin joskus tulla vaikka avuksesi, jos huolit ja jos et asu kamalan kaukana.
Et sinä voi lähteä pois. Ajattele noita lapsia ja hae vain apua. On kai perheneuvolaa ja Mannherheimin Lastensuojeluliittoa ym. Vetoa että et jaksa ja kohta voi tapahtua ihan mitä vain. Sinun pitää saada vaikka hoitaja kotiin että saat levätä ja itsesi kuntoon.
Ei kyllä lääkeet ole ratkaisu tilanteeseesi. Yritä puhua vielä myös miehesi ja ystäväsi kanssa. Voi olla miliala herkkä myös hormonaalisestikin.
No sullahan on juusi se ihannemies "Mies haluaa vain tienata paljon rahaa, tietää, että olen tiukilla, mutta luottaa, että jaksan. Muutenkin kaikki siivouksesta lähtien on minun vastuullani." Tämähän on se mies isolla M:llä eli oikea miesten mies! Olisit vaan nyt tyytyväinen.
Miksi ihmiset olette noin ilkeitä. Ette ymmärrä mitään.
Et tiedä miten ihania hetkiä vielä koet.Älä luovuta lapset eivät ikinä ymmärrä miksi teit sen.Hae apua kirkolta ja sano mitä tarvitset.Minulta kuollut itsemurhan kautta kolme ihmistä.Edelleen en ymmärrä kuin et joutuivat tunneliin eivät tienneet miten hakea apua.Yksi keino mene akupunktio hoitoon sieltä apua mielelle.
masennuslääkkeet vasta kuukausi sitten, on selvää, että kärsit niiden vieroitusoireista. Ainakin minulle tuo kuvailemasi olotila kertoo siitä. Eikös kaikkien masennuslääkkeiden, siis SSR, haittavaikutuksena oikein korosteta tuota itsetuhoisuutta kun lääkettä vähennetään tai lopetetaan. Sama tapahtuu myös lääkettä lisättäessä. Loppuraskaus jo sinänsä on väsyttävää ja kun siihen vielä lisätään lääkkeiden lopetus, väsymys saattaa olla tosi kova. Koeta levätä vaikka kolmen lapsen kanssa se saattaa olla haastavaa.
Voi, tilanteesi on hyvin samankaltainen kuin itselläni. On kamalaa, että netin suoman anonyymiyden taakse piiloudutaan ja kommentoidaan asiattomasti. Ilmeisesti ko. henkilöillä on asiat vielä huonommin kuin sinulla ja minulla.;) Tiedän tunteen, kun ei oikeastaan ole mitään erityistä syytä olla masentunut, mutta silti on. Ja ymmärrän sinua hyvin,kun olet lopettanut lääkkeet raskauden ja vauvan vuoksi.Itse olen myös tehnyt niin, koska vauvan terveys omaa oloa tärkeämpi. Tässä tilanteessa ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kun yrittää vain katsoa tulevaisuuteen ja uskoa, että kun lapset kasvavat ja aikaa kuluu, niin tilanne muuttuu. Elämä helpottuu, omaa aikaa jää enemmän ja tilaa myös omalle elämälle löytyy. Tosin ihmisen mieli ei loputtomiin jaksa, joten ymmärrän epätoivosi. Mutta muista, että lapsillesi sinä olet hyvä ja maailman tärkein sellaisena kuin olet, eivätkä he tule toimeen ilman sinua. Älä anna lastesi kasvaa niin, että he jonain päivänä miettivät samoja asioita kuin sinä nyt. Itseäni helpottaa hieman, kun kehittää itselleen jonkin jutun; mielenkiinnon kohteen tms. jota voi tehdä kotona ollessa (vaikka blogin kirjoittaminen, jonkun mielenkiintoisen asian tutkiminen, opiskeluvaihtoehtojen selvittäminen --> paljon voi opiskella myös etänä tms.). Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta jos on edes YKSI asia elämässä, joka on ihan oma ja joka kiinnostaa ja iláhduttaa, ollaan jo pitkällä. Itse olen ryhtynyt lukemaan erään alan pääsykokeisiin, josta olen haaveillut nuoresta lähtien. Koskaan vain ei ole usko riittänyt omiin kykyihin. Nyt,kun olen kotona lasten kanssa ja tiedän, että vuosi pari menee vielä kotosalla, voin hyvin ottaa pitkän projektin, jota toteutan omalla aikataulullani. Minä luen ja opiskelen illalla, lasten päiväunien aikaan ym. Ja oma edistyminen, omat oivallukset ja haaveet, ne pitävät mielen korkeammalla ja auttavat vaikean hetken yli. Nyt olaan tässä hetkessä, mutta jossain on tulevaisuus, jolloin lapset ovat kasvaneet, eivät tarvitsekaan äitiä joka hetki, ja silloin sinullakin on mahdollisuus miettiä jo itseäsikin!!:)
Miks teette noita vitun lapsia?! Ei ne ole mitään tavaroita!! ajattele hieman kusipää aivo! enkä jaksanut lukea sun tota liirumlaarumia, käytä välejä vähä-älyinen huoranpenikka!
No voihan v...tu. Mikä sinä olet arvostelemaan KUKA saa tehdä lapsia ja kuka ei. Saatat olla itse josksu tällaisessa tilanteessa. Ja tuo NIMITTELY ( huoran penikka) tosi ala-arvoista ja osoittaa tiettyä aivojen kapasiteetin suuruutta!
MOni äiti voi uupua, saada synnytyksen jälkeisen masennuksen yms. tai ylipäänsä sairastua vaikka MIELETÄÄn... ei siihe ole syynä se että oletko hankkinut lapsia ja kuinka monta!!!
Itse olen nähnyt vastaavaa vierestä. nykyisin yhteiskun ta mielestäni antaa kotipaua perheille jotka eivät jaksa vähän helpommin (syynä; perhesurmat?). Kannattaa hakea sitä pahimpaan tilanteeseen. Saa hiukan vapaata ja omaakin aikaa, tehdä jotain mitä haluaa .Tai aikaa JOLLEKIN lapselle.
Älkää pahoittako mieltänne noista ala-arvoisten onnettomista mielen purkauksista...heKIN tarvitsisivat apua asenteeseensa..tai ainakin TIETOA!
Moni mies uupuu ja masentuu myös, mutta me keski-ikäiset miehet olemme täysin arvottomia, kaikkien pilkkaamia sylkykuppeja. Pitää vaan käydä töissä ja tienata kieli vyönalla rahaa ja maksaa asuntolainaa ym. laskut pois. Me emme saa masentua emmekä lannistua.
Raskauden loppuaika on täyttä työtä.
3 lapsen hoito on iso - ja antoisa - urakka.
Hyvä, että miehesi pitää raha-asioista huolen.
Sinä tarvitset sairausloman.
Lastenhoitaja / kodinhoitaja / siivooja ehdottomasti avuksi, väh. 1,5 kk, mielellään äitiysloman alkukuukausiksi. Palkasta voi tehdä verovähennyksen.
Mies apuun myöskin, vie lapset ulos viikonloppuna, käy autolla kaupassa ostoslistan kanssa, tarttuu imuriin.
Raskausajan masennus ja D-vitamiini
D-vitamiinin piilevä puute altistaa odottavia äitejä masennukselle, ilmenee suuresta hollantilaisesta seurantatutkimuksesta (Amsterdam Born Children and Their Development). Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla yli 80 nmol/l, joilloin masennuksen riski vähenee. Suomen viranomaissuositus on 10 kertaa liian pieni. Se myötävaikuttaa noin 6000 odottavan äidin masentumiseen vuosittain.
Tutkimuksessa mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) 4236 naiselta raskauden alkuvaiheissa, keskimäärin 13. raskausviikolla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään: alle 29,9, 30–49,9, 50–79,9 ja vähintään 80 nmol/l. Vain viimemainittu tulos oli normaali, muut enemmän tai vähemmän liian pieniä. Naisten mahdollista masennusta arvioitiin Center for Epidemiological Studies Depression Scale -lomakkseella, jossa yli 16 pistettä merkitsee huomattavaa masennusta.
S-D-25 oli liian pieni – alle 80 nmol/l – 44 prosentilla kaikista naisista. Huomattavan masentuneista 28 prosentilla oli matala S-D-25 verrattuna vain lievästi masentuneisiin. Kaiken kaikkiaan matalat S-D-25:t liittyivät masentuneisuuteen. Syynä on ilmeisesti se, että aivoissa on runsaasti D-vitamiinireseptoreja (vastaanottomia), jotka tarvitsevat D-vitamiinia. Jollei sitä ole riittävästi saatavilla, aivojen toiminta heikkenee. Toinen uusi tutkimus kertoo, että masennus heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja surkastuttaa aivoja. Synapseja muodostavat geenit kärsivät D-vitamiinin puutteesta, sanovat tutkijat.
Sanottakoon sen nyt tässä suoraan: Pekka Puska ja hänen johtamansa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) ovat tehneet kardinaalimunauksen pitämällä D-vitamiinin saantisuosituksen liian pienenä. Sitä noudattamalla S-D-25 ei nouse riittäväksi eli yli 80 nmolin/l. Raskaana olevien naisten D-vitamiinin viranomaissuositus on 10, vaikka tarve on 100 mikrogrammaa (µg) eli 4000 IU päivässä. Puskan noudattama ravintolisien vastustuslinja on aiheuttanut valtavasti turhaa sairastumista ja suunnattomia kuluja ja reserssien tuhlausta terveydenhuollolle.
Lisäksi on syytä huomauttaa, että kalaöljyn EPA-rasvahappo (E-EPA) ehkäisee ja hoitaa raskausajan ja synnytyksen jälkeistä masennusta. D-vitamiinin (100 µg/vrk) kera kannattaa siis nauttia myös E-EPAa (1–2 g/vrk).
"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm
USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.
D-vitamiini säätelee monien geenien ilmentymistä eli sitä mikä osa genomista on aktiivista ja tuottaa proteiineja. Raskauden normaali kulku vaatii riittävän D-vitamiinitason joka on korkeampi kuin kalkin imeytymisen varmistava taso. Elimistön D-vitamiinistatuksen paras mittari on seerumin 25(OH)D mittaus. Lähtökohtana normaaliarvoille tulee pitää ”luonnonmukaista” D-vitamiinitasoa eikä jonkun yksittäisen sairauden eston tarvitsemaa tasoa. Paras arvio D-vitamiinin normaaliarvosta on 120-225 nmol/l. Kesällä vaalea iho tuottaa helposti 375 µg D3-vitamiinia 15 minuutin aikana 120 nmol tason ylläpito talvella vaatii keskimäärin 120 µg D3 -vitamiinia. D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee paljon ja siksi seerumin 25(OH)D mittausta pitäisi käyttää herkästi, riittävän annoksen varmistamisessa, muutaman kuukauden korvaushoidon jälkeen.
http://terveesti.blogs.fi/2012/03/13/uusin-tieto-d-vitamiinista-13173362/
"HYKSin lasten ja nuorten sairaalan dosentti Outi Mäkitie tuomitsee Duodecimin pääkirjoituksessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan päätöksen lykätä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista. Mäkitien syyttävä sormi osoittaa suoraan Pekka Puskaan, joka johtaa neuvottelukuntaa. Sen toiminta on vastuutonta, sillä suosituksen välitön nosto voisi vaikuttaa merkittävästi suomalaislasten terveyteen, kirjoittaa lastenlääkäri Mäkitie."
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf
LÄhde ulos puistoon muiden äitien kanssa jutteleen.
Hae apua neuvolasta.