Ujo mies(kysymys naisille)

Totta kai on toivoa! Laita ilmoitus nettiin.

Yleensä naisia kiinnostaa puhua heidän sydäntään lähellä olevista asioista eli turha sitä puhumista on stressata.

Jos kuppilan yms eivät kiinnosta niin tehkää treffit kirjastoon. Lainatkaa vaikka keittokirja jonka ohjeiden avulla teette ruokaa. Siinä touhussa voi monella kääri palaa eli yhteinen ruoanlaitto on tosielämän yhteistyötesti.

Alkoholin läträämisellä on turha pilata treffejä. Satsaa mieluummin alkorahat laadukkaaseen suklaaseen.

Olet ollut suhteessa, eli sinulla on vielä toivoa. Kaikilla ujoilla, itseni mukaan lukien, ei asiat ole yhtä hyvin.

On todellakin, kuulostat juuri sellaiselta mieheltä josta itse pitäisin. En ole itsekään ihan hirveä puhumaan enkä omista mitään kovin extreme harrastuksiakaan tms. eli jonkun menevämmän mielestä voisin olla "tylsä". Mutta itselleni sopisi ainakin kaltaisesi mies, joka olisi myös "jalat maan pinnalla" ja kykeneväinen syvällisempäänkin keskusteluun jne... :)
Uskon että löydät kyllä sinulle sopivan naisen jonka kanssa myös sitä juttuakin alkaa löytyä.... älä yritä muuttaa itseäsi sen takia, vaan pysy omana hyvänä ittenäs!

Ei ole. Tuota samaa ovat ujot, puhetaidottomat, kauniisti sanottuna "rauhalliset" miehet kyselleet nettipalstoilla jo kauan ja aina naisten vastaukset ovat "kyllä kelpaat (netissä)", mutta jätetään sanomatta totuus että oikeassa elämässä tietenkään et kelpaa, ainakaan mulle ja tuskin kellekään muullekaan naiselle. Nettinainen ja tosielämän nainen, vaikkakin ovat saman naisen eri puolet, ovat katsantokannoiltaan erilaiset eikä ujo/hiljainen/tylsä/jne. mies kelpaa oikeasti vaikka netissä kelpaisikin.

Monet ujot naiset eivät varmasti välitä siitä, että olet ujo :) Minusta on aina kiva tavata ujoja poikia/miehiä, koska olen itsekin hiljaisempi (seurasta riippuen).

Jos normaali juttelu sujuu, eihän siinä mitään. Jos on pitkiä taukoja, niin keksisin itse jotain kysymyksiä...
Kannattaa varmaan miettiä jotain kysymyksiä ja puheenaiheita valmiiksi?

Ongelma ei ole niinkään kelpaisiko mukava ujo mies naiselle. Miksei jos onnistuisit tutustumaan kunnolla?

Suurempi ongelma on se, että 99.9% iskuyrityksistä tulee vähemmän ujoilta miehiltä, jolloin se ujompi ja epävarmempi mies jää usein nuolemaan näppejään ja joku toinen mies iskee ne ujommatkin tytöt sillä välillä, kun ujompi mies vielä kerää rohkeuttaan lähestyä.

Lisätään tähän soppaan vielä sukupuolijakauma, eli että naisia on nuorissa ikäluokissa vähemmän kuin miehiä, niin valitettavasti usein juuri ne hiljaiset miehet jää ilman. Ja iän lisääntyessä luonnolisesti valtaosa on jo parisuhteessa, joten ongelma vain pahenee ja edes sinkkunaisen näkeminen alkaa lähennellä neulaa heinäsuovassa. Ja jos et onnistunut iskemään naisia nuorena, kun sinkkunaisia tuli vastaan joka nurkassa, niin todennäköisesti et saa sitä satunnaista sinkkunaista iskettyä vanhempanakaan. Etenkään, kun jäljelle jäänyt on todennäköisesti joko todella valikoiva tai vanhoista parisuhteista siipeensä saanut miesvihaaja (sallittakoon pieni kärjistys).

Ujon miehen parhaat mahdollisuudet tutustua naisiin lienee nuorena opiskelijana jossain bileissä kaverin välityksellä tai työelämässä johonkin epätoivoiseen toisen kierroksen YH-mammaan.

Itse en ainakaan aloita keskustelua naisen kaa. Jos nainen aloittaa niin sitten kyllä puhun mut olen niin ujo etten pysty aloittaa. pelkään pakkeja. näin se elämä menee hukkaan ja yksin joutuu elelemään.

Parisuhteen löytäminen on aina enemmän tai vähemmän tuurista kiinni, oli sitten kyse ujosta tai vähemmän ujosta. Ujolla on tietysti pienemmät mahdollisuudet kun tilaisuuksia tulee harvemmin mutta ei se mahdotonta ole. Tarvitaan vain se yksi tilaisuus niin se voi olla siinä.
Itse olin nuorena melkoisen ujo enkä muista kertaakaan tehneeni mitään aloitetta vaikka nyt jälkikäteen tajuan jopa muutaman naisen sopivasti vihjanneen että sopisi tehdä aloite. En noita kuitenkaan tajunnut kun en uskonut kenellekään kelpaavani.
Mutta kerran sitten tuli ihan klassisesti baarissa tilaisuus eteen kun yleisessä tungoksessa päädyin tanssimaan yhden naisen kanssa. Jotenkin en silloin osannutkaan kauheasti jännittää (alkoholilla lienee osuutta asiaan) ja onnistuin juttelemaankin suht koht luontevasti. Jotenkin se nainen vain sai minut rentoutumaan mitä ei ole tapahtunut aikaisemmin. Vietettiin siinä ilta yhdessä ja jotenkin tajusin lopulta pyytää häneltä puhelinnumeron vaikka sekin melkein jäi ujouden takia.
Soittamista emmin sitten jonkin aikaa mutta sain lopulta muotoiltua hyvin kömpelön "mennääkö leffaan" pyynnön.
Siitä se sitten lähti ja päädyttiin lopulta naimisiinkin eikä kauheasti ole ollut valittamista. Nainen kun oli nätti, koulutettu, mukava ja kaikkea mitä vain saatoin toivoa. Edelleenkin ihmettelen miten se minut valitsi kun olisi saanut melkein kenet vaan mutta varmaan ujouteni on sen verran painanut itsetunnon alas että minulla ei ole ollut koskaan kauhean realistista kuvaa siitä minkäläinen olen muiden silmin.
Mutta ei siihen siis tarvittu kuin yksi tilaisuus vaikka sitä pitikin odottaa 26 vuotiaaksi saakka...

Voin kertoa omassa elämässä tapahtuneen esimerkin ujon miehen surullisesta arjesta. Olen 28 ja ihan hyvännäköiseksi kehuttu, ei kuitenkaan pidempiä suhteita kertynyt vielä . Olen ihastunut tyttöön, jonka tunnen melko huonosti, mutta kuitenkin sen verran että pystyn juttelemaan menemään. Olen aistinut välillämme silmäpeliä ja oli muutenkin sellainen olo, että ihastuminen saattaisi olla molemminpuolista aina kun häntä näin. Vähän aika sitten pakotin itseni festareilla tuon tyttösen juttusille vaikka jännitti niin, että pyörtyä meinasin. Menin juttelemaan ja kävi juuri niin kuin pelkäsin. Parin alkusanan jälkeen jäädyin täysinja en tie jännittikö tuota tyttöä myös kun oli niin hiljaa vai halusiko hän minun poistuvan. Nopeasti seurasi pitkä kiusallinen hiljainen hetki ja tyttö sanoi jotain tyyliin "mun pitää ny kyllä mennä". Eniten asiassa harmittaa epätietoisuus ja pettymys että olinko tulkinnut kaikki katseet/eleet väärin. Ja en minä oikeasti niin tuppisuu ole mutta näin kävi taas että paniikissa ei saanut mitään keskustelua aikaan. Ujona ihmisenä siis se hyvän ensivaikutelman teko on hiton vaikeaa ja kun sen voi tehdä vain kerran...Ja kun seuraan rohkeampien ystävieni naisseikkailuja vierestä niin olen niin ulalla että mitä naisten päässä oikeasti liikkuu ja mitä he etsivät. Itsevarmuuskin kun juuri tulee siitä että saa neidoilta huomiota, niin ujot jäävät väistämättä seinäruusuiksi..

Ei taida olla toivoa. Ainakaan mulla. Olen kerran seurustellut mut silloinkin nainen teki aloitteen ja tunsin sen jo kauan kun asuttiin naapureina. En mene baarissa naisille juttelee ikinä, eikä kukaan ole mulle tullut mitään juttelee. En kai ole niin komea et joku viitsii rumilusta alkaa iskemään. Luulen et olen sinkku loppu elämäni. Netistäkin on turha naisia lähestyä kun ei ne vastaa ikinä. Kuvan näkee jo profiilissa joten...

Taitaa miesten ongelmaksi koitua tuo miestekeealoitteen -tyyppinen ajattelu. Naisten on helppo pitää sitä yllä, jottei tarvitse itse pelätä itsetuntonsa saavan kolhua jos pakit tulisivatkin. Itse pyrin torjumaan tällaista ajattelua ja monesti aloitteen tehneenä naisena olen saanut kokea hienoja hetkiä myös niiden ujompien miesten kanssa. On myös kanssaihmisistä kiinni saavatko toisten ihmisten olon rentoutuneeksi. Ne joilla itsetunto on kunnossa, kannustakoot niitä joilla ei tätä iloa ole.

Aloitusviestiä lukiessa luulin jo, että olin itse tehnyt aloituksen joskus aiemmin. Miten voi olla noin samanlainen, ikä ja kaikki luonteen kuvaukset täsmäävät. Itsellänikin on yksi pidempi suhde akana. Melkeinpä ainut ero on, että itse olen saanut kysyttyä naista treffeille jopa kerran.

Väittäisin, että meillä on vielä toivoa. Pitää vaan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni jos et halua luottaa tuuriin, jolloin naisen löytäminen voi joko jäädä tekemättä tai venyä pitkälle keski-ikään. Varmaan tulee vielä pakkeja ennen kuin onnistutaan mutta parempi yrittää kuin miettiä jälkeenpäin, että miten olisikaan voinut käydä jos olisin yrittänyt. Nyt vain keksit jonkun harrastuksen joka vie ihmisten ilmoille tai lähdet yrittämään netistä tai baarista. Turha varmaan edes ehdottaa, että iskisit kadulta ketään vastaantulijoita. :b

Itse ainakin vähemmän hiljaisena naisena koetan 2 tapaamista takana , tutustua ujoon mieheen,,välistä tulee niitä hiljaisia hetkiä kun ei oikein tunne mtoista ja koittaa keksiä jotain puhuttavaa..toivon että tilanne tästä paranisi kun opimme hiljalleen tuntemaan toisiamme.

Kyllä hän mnulle kelpaisi, mutta olen miettinyt olisiko hiljaisuus sitä ettei ehkä ole kiinnostunut tai jotain, vaivaantunut hiljaisina hetkinä, jutteluakin o ollut kuitenkin aika kivasti. Mutta voisiko sitenkin mennä ujouden piikkiin ?

feisbuukissa kuitenkin on juteltu melkein päivittäin ja tykännyt kovasti ja mielellään tullut väliä meillä n 1.20 h...ei mitenkään paha väli ja olen valmis lähtemään tapaamaan häntä , jos vaikka siitä rentoutuisi enemmän, kun on omalla tontillaan :)

Jätti sentään cd:n lainaan minulle, joten ainakin on syy vielä tavata jossei muuten^^ kaipa ei olisi sitä tehnyt jos ei nähdä haluiasi..vahingossakaan se ei jäänyt että toivoa on...toivon ^^'

Itse olen kohtalaisen sosiaalinen ja sanavalmis nainen. Itsevarmuutta ja -luottamusta löytyy, tai oikeastaan sanotaanko näin, että en ole semmoinen pöyhkeän pollea vaan oma rento itseni ihmisten seurassa. Yleensä hymyilen ja nauran, koska minulla harvemmin on syytä olla totinen tai muuten ärripurri. Omat harrastukseni ovat vauhdikkaita ja olen paljon liikkeessä. Olen sosiaali- ja terveyspuolen alan töissä, jossa kohtaan paljon ihmisiä ja lisäksi ohjaan myös jumppatunteja iltaisin - esiintymistä ihmisten edessä tulee siis paljon. Luonteeltani sovin tuollaiseen työhön...

... mutta, auta armias kun tulee kyseeseen tilanne, jossa olen miehen kanssa tekemisissä, johon olen ihastunut. Sydän joko jättää lyömättä tai sykkeet ovat taivaissa, en aina keksi mitään sanottavaa, olo on kuin teinillä (vaikka ikää onkin jo aloittajan kanssa saman verran, 26v). Olen eronnut entisestä avokista jo aiemmin tänä vuonna, ja tällä hetkellä sinkku tai jossain epämääräisessä kaukosuhteessa - en ole ihan täysin varma. Tiedän sen, että olen täysin lääpällään kyseiseen mieheen, mutta en uskalla ottaa puheeksi sitä eikä sen puoleen hänkään puhu omista tunteistaan. Hän on vain sanonut, että minun kanssani on helppo ja hyvä olla (hän on myös hyvin ujo ja hiljainen vieraassa seurassa, tosin minun kanssani ollessa hän puhuu lähes taukoamatta). Tavallaan pidän tästä tilanteesta mikä itselläni tällä hetkellä on, toisaalta taas haluaisin oikeasti kertoa omat tunteeni, mutta pelkään pakkeja.

Olen huomannut itsestäni jo ajat sitten, että ventovieraiden ihmisten kanssa keskustelu on ajoittain todella vaikeaa. Yhdissäkin kekkereissä missä olin sinkkuna, tapasin mielenkiintoisen miehen, mutta mitäs teinkään? Lähestulkoon vetäydyin hänen seurastaan täysin omien kavereideni pariin, jossa itselläni on helppo ja hyvä olla, ja nauru raikasi. Tosin huomasin myöhemmin, että kyseinen mies liimautui seuraani ja pikkuhiljaa juttukin alkoi luistamaan... Itselläni on siis kaikesta ulospäinsuuntautuneisuudestani huolimatta kuori, joka vieraan hlön pitää ensin saada rikottua, jotta juttu luistaa. Onneksi itselläni tuo kuori ei ole kovin paksu :)

Itse pidän semmoisista ujohkoista miehistä, machoilijoista en juurikaan välitä. Mielenkiintoisia ovat myös sellaiset miehet, jotka ovat kavereidensa seurassa aitoja, nauravaisia, hyväntuulisia. Kieltämättä on hieman orpo tunne, jos mies ei kahvipöydässä keskustele, mutta toisaalta jos eleet ja ilmeet ovat muuten sen oloisia, että mies on kiinnostunut, ei hiljaisuus haittaa. Hiljainen ja ujohko mies vaatii mielestäni uuden tutustumisen. Itse myös arvostan, jos mies on vauhdikasta sorttia, ei siis pelkää kokeilla uutta ja on halukas katsastamaan myös ympäröivää maailmaa ja tapaamaan ihmisiä.

Mutta meitä on moneen junaan. Aloittajaa rohkaistaisin hakeutumaan harrastusten ääreen, jossa voisi tavata uusia ihmisiä ja hakeutumaan rohkeasti juttusille :) :) :)

Tuskin kovin moni nainen edes haluaa lipevää pokaajamiestä, joka näkee naisessa tasan yhden asian eli hyvän kropan ja sängyn lämmittimen. Uuteen ihmiseen tutustuminen on aina vähän hankalaa kun ei yhtään tiedä, millainen toinen on. Pitäisi vaan yrittää ihan tavallisista asioista jutella, kyllä se on jokaisen vastuulla viestittää, jos ei kiinnosta.
Älä huoli, sinulle on varmasti ottajia!

Sekä ujot miehet että naiset, kyllä se aloitteen tekeminen joskus kannattaa! Itse olen parisuhteessa ujon miehen kanssa, joka teki aloitteen omaksi ihmetyksekseen, emme tunteneet lainkaan aiemmin. Molemmilla oli profiilit netissä ja mies oli kuulemma suhannut sivuillani jo viikkojen ajan kunnes lopulta päätyi kirjoittamaan viestiä minulle. Senkin hän kuulemma meinasi deletoida, kun ajatteli sen olevan vain kiusallista ja ajan haaskaamista.

Mies sai kuitenkin slaagin, kun huomasi minun vastanneen vielä pidemmällä viestillä hänelle takaisin ja pian sovimmekin jo tapaamisesta. Itse olen itsevarma, nauravainen, hyvännäköinen ja luonteeltani dominoivampi verraten mieheeni, jonka itsetunto on alhainen erinäisten takaiskujen takia ja joka kovasti haluaisi avautua, mutta kokee sen vaikeaksi. Häntä viehättää minun menevyys ja suoruus, kun taas itse ihastuin hänen analyyttisyyteen ja suoranaiseen nörttiyteen ja olenkin lähes aina elämäni aikana ihastunut hänenlaisiinsa ujoihin miehiin.

Hän on älykäs, kohtelias, lempeä, hieman yltiöromanttisuuteen taipuvainen höpsö ja kaiken lisäksi hän vielä silmääni voimakkaasti viehättävän ulkonäön. Hänellä ei ole paljoa ystäviä tai edes ihmissuhteita, mutta minua se ei suoraan sanottuna haittaa, koska siten saan vain enemmän aikaa vietettyä miehen kanssa. Itse en jaksa enää yltiösosialisoida tuttavien kanssa, joten mieskin kokee saavansa minulta aikaa riittävästi.

Olemme hieman eri sosiaaliluokasta, minä tulen korkeammasta ja se miestä huolettikin jonkin verran, mutta minua ei kiinnostanut. En kulje rahan perässä vaan hänen, enkä varmasti aio päästää hänestä irti niinkään typerän asian kuin tulojen tai taustan takia. Olemme kummatkin liberaaleja ja suhtaudumme asioihin avoimesti ja hyväksyvästi, joten tällaiset asiat eivät siksi ole kovin paljoa tiellämme. Mies usein saattaa vieläkin arkailla joidenkin sellaisten asioiden kanssa, joissa en edes tiennyt olevan arkailun aihetta, mutta rohkaisenkin häntä joko sanallisesti taikka sitten fyysisesti.

Olemme kummatkin hyvin parisuhdeuskollisia ja suhtaudumme vakavasti suhteemme kehittämiseen. Meillä on upeaa seksiä ja yleensä ujo mieheni heittäytyykin vapaalle vaihteelle sen aikana. Kummallekin meistä sekä henkinen että fyysinen puoli parisuhteessa on todella tärkeää ja kummankin puolen toteuttaminen jokapäiväistä. Vaikka olen myös sängyn puolella enemmän se dominoivampi osapuoli, niin mitään orja-valtiatar asetelmaa meillä ei ole ja välillä tuo mieskin vie minua niin, että vain vikinä kuuluu.

Hän ei missään nimessä ole tossuni, sillä hän on kuitenkin ylpeä ja ei missään nimessä tahdoton alistuja. Usein minä olen se joka häntä kuuntelee tärkeitä asioita päätettäessä, sillä hän yksinkertaisesti tietää monista asioista minua huomattavasti enemmän. Hän on luonteeltaan keskimääräistä enemmän miellyttämishaluisempi ja haluaa antaa minun viedä, koska kokee sen että sitä kautta antamani runsaan huomion seksikkääksi ja tyydyttäväksi.

Voin sanoa, että olen ikionnellinen siitä, että hän teki sen ensimmäisen siirron, sillä itse en olisi koskaan löytänyt häntä kaikkien profiilien joukosta. Hassuintahan tässä on, että itse en edes ollut etsimässä parisuhdetta, mutta pian olin jo miehen pikkusormen ympärillä ja hän minun. Täydennämme toisiamme miltei täydellisyyteen yltäen niin utopistiselta kuin se kuulostaakin.

Mieheni oli jo ehtinyt tyytymään ajatukseen yksin elämisestä ja tulevaisuudessa huonoon liittoon päätymisestä siinä pisteessä, kun yksin ei enää kestäisi olla. Itse kuvittelin viettäväni vielä vuosien ajan sinkkuna ja nauttien vapaudesta. Suhteemme on kypsä, intohimoinen, syvä ja analyyttinen, välillä keskustelemme tuntien ajan harrastaen pientä väittelyä ja ajatuksien vaihtoa saadaksemme tyydytystä tälle keskustelutarpeellemme. Meillä ei ole ollut yhtäkään risteävää mielipidettä oli puhe sitten politiikasta, etiikasta tai taiteesta, vaikka hän pitää musiikkimakuani osin hieman liian tyttömäisenä hänelle ja minä en innostunut hänen idealleen liian maalaisromanttisesta mökkisisustuksesta, joten asiat taitavat siis olla aika hyvin valtakunnassa.

Vaikka tämä voi kuulostaa hölmöltä niin ei muuta kuin opettelemaan taikatemppuja, origameja yms.. Toimivat hyvinä keskustelun avauksinakin. Eikä tarvitse olla mitään kauhean ihmeellisiä juttuja, kunhan muistaa ettei temppuja pidä heti paljastaa :)

Ehkä ujous-ongelma helpottaa kun ikää tulee hieman lisää, kyllä me aikuiset naiset jo tiedämme että yleensä alkuun ihmiset ovat ujoja, ja ujoistakin kuoriutuu erilaisia ihmisiä kun heihin tutustuu, eli rennossa ilmapiirissä ujotkin ilmaisevat itseään reippaasti tutuille ihmisille. Ehkä kannattaakin juuri lähestyä itsevarmoja ja reippaita ihmisiä, jotka sitten hoitavat sen juttelupuolen alkuun? Ihmisiä on kuitenkin oikeasti itsevarmoja, jotka suhtautuvat toisiin ihmisiin ystävällisesti ja suopeasti, ja sitten sellaisia koppavia tyyppejä, jotka ovatkin oikeasti ujoja, mutta vain esittävät itsevarmaa. Kannattaa valita huolella.

Miehet, huomatkaa, että naiset kansoittavat kaiken maailman kurssit. Katsokaa netistä avoimen yliopiston, kansanopistojen jne kurssit ja ilmoittautukaa jollekin sellaiselle kurssille, jossa on hieman kiinnostava aihe ja jossa kurssi on toteutettu siten, että siellä on interaktiivisuutta osallistujien kesken. Näin pääsette ihan huomaamattanne tutustumaan uusiin ihmisiin ja tällaisesta voi suhdekin poikia.

Ihte oon naispuolinen omasta mielestäni loppujen lopuksi ujo henkilö. Mulla on jutteluongelmia erityisesti sillon, kun oon kahenkesken kenentahansa ihmisen kanssa. Porukassakaan en hölise yhtä aktiivisesti, kuin muut, mutta juttu luistaa sillon paljon paremmin.
Kyllähän ihmiset on huomannut että oon aika hiljasta sorttia ja toivon, että ne ymmärtää kaikki ne ahistavat hiljaiset hetket meijän välillä. Sitä rupeaa vaan keksimään väkisin jotakin turhaa, josta puhua. Yleensä on kuitenkin helpompi puhuakin, jos häärää tyypin kanssa jotakin siinä samalla. Jotaki sellasta, johon voi keskittyä niin ettei haittaa vaikkei olisikaan suuta aukomassa koko aikaa.
Oon koko ikäni antanu tämän piirteen minussa masentaa ihteäni ja aatellu, ettei kukkaan olis ikänä kiinnostunut musta. Kaiken lisäksi oon laiska pitämään huolta ulkonäöstäni, enkä oo luontaisesti kovin kummonen.
Silti, kun lähin opiskelemaan nytten uuvelle paikkakunnalle, miehet on osotellu sillon tällöin milenkiintoa mua kohtaan. Kaikki tullee oma-aloitteisesti juttelemaan mun kaa facebookissa ja ovat kohdatessa mukavia. Nyttenkin yks myönsi kännissä pitävänsä musta. On kyllä tosi ilmartelevaa ja haluaisin että juttu menis pitemmälle, mutta pelottaa että se kaatuu justiinsa mun ujouteen, tai mitä se nyt sitte on. Keskustelutaidottomuuteen. Kuitenkin tullee vaan niitä inhottavia väkinäisiä hetkiä, jotka kaataa koko jutun. xP

luovu toivosta, elämä paljon helpompaa ja olet rennompi ;)

Tämä kuvaus, jonka "Onnellinen nainen" kirjoitti osuu minuunkin:
>>Hän on älykäs, kohtelias, lempeä, hieman yltiöromanttisuuteen taipuvainen höpsö ja .... voimakkaasti viehättävän ulkonäön. Hänellä ei ole paljoa ystäviä tai edes ihmissuhteita,>>

Minä olen ujo, mutta ehkä sillä tavalla erilainen, että olen kyllä tehnyt montakin aloitetta ja käynyt viimeisen 10 vuoden aikana treffeilläkin lukemattomia kertoja.

Ulkonäköni ansiosta naisen pokaaminen sinänsä siis joskus onnistuu, kun saan rohkeutta kerättyä. Ongelmana on ujous ensi treffeillä, joista en pääse eteenpäin vaan naiset kaikkoaa useimmiten ensitreffien jälkeen.

Olen hiljainen ja tylsä. Kun oikein yritän joskus tämän ujouteni ylittää, saatan sitten puhua niin "outoja" asioita, että nainen loukkaantuu tai pitää muuten niin omituisena, että toisita treffeistä ei ole toivoa.

Perimmäinen ogelma on ehkä se, että mietin ihan liikaa, mitä voisi tapahtua, jos teen jotakin tai sanon jotakin ei-hyväksyttävää. Se lamauttaa sitten toiminnan tyystin. Kun olen älykäs niin osaan ennakoida mielessäni ne pahimmat vaihtoehdot ja keskityn liikaan" mokien" välttelemiseen.

Ja pahimmillaan liika yrittäminen johtaa sitten niihin "mokiin".

Viimeisin suunnitelmani on nyt sitten vain olla oma itseni, vaikka miten naiset kaikkoavaisivat ensi treffien jälkeen. Olkoon, jos en kelpaa tällaisena. Voin sanoa, että iso määrä turhia treffejä on edessä. Siis jos enää jaksan niitä yrittää järjestää. sen verran epätoivoon tässä mennään.