..rakastumista joka on kariuttanut olemassa olevan ihan kohtalaisen suhteesi, vienyt taloudelliseen vararikkoon tai jättänyt henkisiä vammoja?
...
Itse rakastuin naimisissa olevaan mieheen, erosin omastani tunnustettuani miehelleni kaiken. Mies johon olin rakastunut lupasi myös erota kunhan saa vain vähän aikaa hoitaa asiansa. Kaksi pitkää vuotta odotin ja rakastin, aina löytyi uusia verukkeita ja esteitä erolle. Lopulta ymmärsin odotuksen kestävän loputtomiin, muutin pois paikkakunnalta toiselle puolelle Suomea saatuani mahdollisuuden työskennellä yrityksemme toisessa toimipisteessä.
....
Mitään en kuitenkaan kadu, sillä ne rakkauden täyttämät hetket olivat paljon enemmän kuin nämä surun ja pettymyksen aiheuttamat tunteet.
...
Itse rakastuin naimisissa olevaan mieheen, erosin omastani tunnustettuani miehelleni kaiken. Mies johon olin rakastunut lupasi myös erota kunhan saa vain vähän aikaa hoitaa asiansa. Kaksi pitkää vuotta odotin ja rakastin, aina löytyi uusia verukkeita ja esteitä erolle. Lopulta ymmärsin odotuksen kestävän loputtomiin, muutin pois paikkakunnalta toiselle puolelle Suomea saatuani mahdollisuuden työskennellä yrityksemme toisessa toimipisteessä.
....
Mitään en kuitenkaan kadu, sillä ne rakkauden täyttämät hetket olivat paljon enemmän kuin nämä surun ja pettymyksen aiheuttamat tunteet.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aivan samoin. En koskaan kadu niitä hetkiä.
Kadun mä joskus. Joskus taas en. Ei ole kyllä noin rankka kokemus kuin sulla.
On se vaan niin, että mielenrauha on ihan megajuttu, arvostaisin sitä korkealle. Mutta ihminen kestää kai vaan määränsä sitäkin ennen kuin elämä käy tylsäksi, ja taas pitää säheltää.
Olen mä joskus miettinyt sitä, että erot on niin epäreilut. Ensin kaikki on ihanaa ja vaaleanpunaista ja ruusuista, sitten tulee ero ja kaikki heitetään romukoppaan. Se koko suhde ei ollutkaan muuta kuin hampaidenkiristystä. Minne se ihana aika hävis? Siinä mielessä ihailen sun suhtautumista.
Uutta onnea sulle toivottaen :)
Päättömästi rakastunut ehkä äärettömästi, mutta ei siksi tiet eronneet yhdenkään kumppanin kanssa.
Olin kyllä rakastumassa, mutta kun käsitin kyseessä olevan ukkomies löin liinat kiinni, tukahdutin tunteeni. itse asiassa. Minusta varattujen miesten huomio on lähinnä loukkaavaa, niinkuin kelpaisi vaan petiin mutta ei rinnalle elämää jakamaan tai julkisesti yhteisiin kuvioihin. Nämä pettäjämiehet (ja naisetkin) ovat huonoin mahdollinen rakkauden kohde. Heille on normaalia vain käyttää hyväkseen toisen ihmisen ihastusta, vailla halua ottaa toisen tunteista mitään vastuuta. omia heillä harvoin onkaan.
Olemme olleet mieheni kanssa erossa jo viisi vuotta. Molemmilla on ollut suhteita mutta hyvin usein olemme silti päätyneet keskenämme sänkyyn vaikka olemmekin eronneet. Se puoli näet avioliitossamme oli aina erittäin antoisaa. Ehkä hänen uusi kumppaninsa on kuitenkin onnellinen siitä että ero on virallistettu oikeudessa. :))
Jotenkin kuvitellut varattujen vain testailevan flirttiensä parasta-ennen-päiväystä, silti havittelematta sinkkuja tai toisen omaa. Kohentelevat kaulimella liiskattua itseluottamusta. Harmi vastapuolelle, jos ei ymmärrä. Ja toisinaan väärin ymmärryksiä sattuu.
Komppaan täällä sinua "ei ikinä petturia" ja vielä laajemmin tämä pätee kokemukseni mukaan kaikkiin ns. kypsempiin miehiin, ei vain varattuihin: "kelpaisi vaan petiin mutta ei rinnalle elämää jakamaan tai julkisesti yhteisiin kuvioihin". Olen kanssasi aivan samaa mieltä että kyseessä on suurin tietämäni loukkaus myös minulle. Siksi ensi ihastus haihtuu aika äkkiä näiden uutta nuoruutta elävien miesten kanssa ja muuttuu ällötykseksi.
Aika ajoin kadun, mutta tekemätöntä ei saa tekemättömäksi. Itse olin vapaa ja toivoin löytäväni kumppanin ja menin halpaan. Mies kertoi olevansa asumuserossa ja tutustuimme ja pidin hänestä. Sitten tuli ilmi että oli asiat "kesken" ym. Luotin liikaa ja olin sinisilmäinen, mutta kieltämättä tunsin suurta iloa, mutta aika ajoin myös suurta epätoivoa. Ajan kuluessa aloin tajuta, että mies ei ikinä eroaisi. Sain voimia irrottautua ja se on parasta mitä olen tehnyt. Mutta sanonta on kai, että sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee :)
Ihminen ei voi koskaan omistaa toista, onnen tunteen täytyy syntyä jostain muusta kuin omistamisesta.
Kysymys EI ole "omistamisesta", vaan ARVOSTAMISESTA, kakkoshuoran arvostus on nolla, se on NOLLAMOLLA
Toisia huorittelevan ei tulisi koskaan käyttää sanaa arvostus.
odotetaan mitä itse sanot kun petturuus osuu omalle kohdalle
Sanat petturuus ja katkeruus sopii tyyliisi paremmin kuin sana arvostus.
Jos et ole riittänyt kumppanillesi niin älä kuitenkaan syytä siitä muita.
Jeah, mies ei suostu ikinä kakkoshuoraksi ;->
Ehkä nämä miehet ovat vain niin tyhmiä etteivät huomaa olevansa samassa asemassa kun makailevat varatun naisen kanssa.
Onko ykkössellainen, kun on uskollinen partneri? ;-))
Mistään tuollaisesta ei miulla ole kokemusta. Exä voisi varmaan kertoa omistaan, hänellä niitä on.
Täytyy olla tosi tyhmä tai joku tauti jos uskoo ukkomiesten lupauksiin.
Jos ei mies eroa heti, niin turha on jäädä odottelemaan,
siitä ei seuraa muuta kuin sydänsurua ja häpeää.
Ympäristö halveksii naista joka roikkuu varatussa miehessä,
vaikka olisikin totta ettei miehen avioliitto ole kunnossa.
Mikä saa naisen olemaan niin hyväuskoinen,
ettei ymmärrä oppia toisten virheistä,
malliesimerkkejä on maailma pullollaan.
Suustaan sutjakka osaa pyöritellä rakkaudensanoja,
saaden naisen aina uudestaan odottamaan seuraavaa lupauksen toteutumista.
Lähipiirissä on eräskin 7 vuotta elämänsä onnen vapautumista odottanut,
sairasta eikö totta?
Eipä moni mies roikkuisi naisessa joka vuosia siirtelisi eropäätöstään eteenpäin erinäisillä verukkeilla.
"Eipä moni mies roikkuisi naisessa joka vuosia siirtelisi eropäätöstään eteenpäin erinäisillä verukkeilla" Moni nainen ja mies roikkuu.
Onnen vapautumista? Onko onnesi kiinni jostain virastopäätöksistä?
on "taudille" nimi, se on sama kuin maailman vanhin ammattinimike
Jos ei kerran kaduta niin kokemuksesi ovat kuitenkin positiivisia? Olet ehkä elänyt liikaa miehen edellistä elämää joka ei sinulle edes kuulu, ja kuluva elämä jäi vähemmälle huomiolle? Eli pointtini on että miksi huolehtia toisen ihmisen edellisestä suhteesta ja sen päättämisestä kaikkine koukeroineen, jos voi elää samaan aikaan uutta hyvää suhdetta?
en, vaikka lopulta tyhjän päälle jäinkin, ei auta muu kuin parsia haavat ja suunnata nokka kohti tuulta ja uusia myrskyjä
rakastua en enää halua, lämmin rehellinen ystävyys riittää, senkin mahdollisesti joskus loppuessa haavat on varmasti syvät, mutta ei kuitenkaan näin rosoreunaiset