Minulla on ollut aina henkisesti raskaita aikoja ja olen ollut masentunut usein, tällä hetkelläkin taistelen unettomuuden ja "pään sisäisten demonien" kanssa kaiken aikaa. Huomenna minulla olisi työvoimapoliittinen palaveri, kannattaako minun kertoa siellä että en jaksa enään ja että minulla on aina ollut ongelmia. En ole koskaan näyttänyt muille kuin ystävilleni ja perheelleni muutaman kerran miten vaikeata minulla on välillä ollutkaan.
Ärsyttää kun haluaisin vain olla onnellinen ja pystyä kaikkeen mitä normaali ihminen nyt tekeekään, työtä josta nauttisi edes ja haluaisin pystyä ottamaan itse vastuun itsestäni. Nyt olen ymmärtänyt että tämän takia olen esittänyt vahvaa ja nyt tämän kesän aikana olen alkanut huomaamaan miten "pääni" aivan kuin alkaisi luhistua kuin korttitalo ja on vaikea pitää imagoa yllä että kaikki olisi hyvin tai että edes yritän. Ei jaksa vaan ja pysty...pelottaa helvetisti!
Minulla on hyvä fyysinen terveys mielestäni, pidän huolta itsestäni (entinen nuorisourheilija) ja näytän varmaan ulospäin iha normaalilta nuorelta mieheltä. Pään sisällä kaikki ei vaan ole niin...
Tiedän ja ymmärrän nyt että tarvitsen apua, mutta en tiedä mikä olisi paras keino hakea sitä. En tahdo uskoa että työkkärin ja sosiaalitoimiston ihmisille näistä kannattaisi edes alkaa puhumaan, väärä paikka. Olisiko kellään kokemusta viisaammalla antaa neuvoa mitä tekisin?
Myös se että välillä taas mietin että jos tää on vaan hetkellistä ja kohta kaikki on hyvin ja epäilen että olenko edes sairas, en tiedä...
Kiitos jos luit liikaa kyllästymästä heh, hyvä että on tälläisiä paikkoja mihin voi kirjoitella anonyymisti.
Ärsyttää kun haluaisin vain olla onnellinen ja pystyä kaikkeen mitä normaali ihminen nyt tekeekään, työtä josta nauttisi edes ja haluaisin pystyä ottamaan itse vastuun itsestäni. Nyt olen ymmärtänyt että tämän takia olen esittänyt vahvaa ja nyt tämän kesän aikana olen alkanut huomaamaan miten "pääni" aivan kuin alkaisi luhistua kuin korttitalo ja on vaikea pitää imagoa yllä että kaikki olisi hyvin tai että edes yritän. Ei jaksa vaan ja pysty...pelottaa helvetisti!
Minulla on hyvä fyysinen terveys mielestäni, pidän huolta itsestäni (entinen nuorisourheilija) ja näytän varmaan ulospäin iha normaalilta nuorelta mieheltä. Pään sisällä kaikki ei vaan ole niin...
Tiedän ja ymmärrän nyt että tarvitsen apua, mutta en tiedä mikä olisi paras keino hakea sitä. En tahdo uskoa että työkkärin ja sosiaalitoimiston ihmisille näistä kannattaisi edes alkaa puhumaan, väärä paikka. Olisiko kellään kokemusta viisaammalla antaa neuvoa mitä tekisin?
Myös se että välillä taas mietin että jos tää on vaan hetkellistä ja kohta kaikki on hyvin ja epäilen että olenko edes sairas, en tiedä...
Kiitos jos luit liikaa kyllästymästä heh, hyvä että on tälläisiä paikkoja mihin voi kirjoitella anonyymisti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No voisin tulla lypsään sua.
Kyllä antaisin neuvoksi puhua noille työkkärin hekilöille näitä salaisita ongelmmistasi. Sinulta vaaditaan liikaa ja sellaista johon eivät sitten voimavarat riitä. Voisit sitten heidän kanssa päättää haketuakko lääkäriin tai monissa työvoimatoimistoissa on jopa oma psykologi. Sinulle sitten voi järkestyä voimiesi ja lahjojesi mukainen työ- ja ammattikoulutus.
Ei kannata pantata ongelmia. Se kostautuu ennenpitkää.