on ikävä, ei ole ikävä

enää tiedä itekään. Välillä jo saanut mielestä, tai siis melkein, koko ihmisen. Nyt taas tuntuu siltä , että mä oon rakastunut, en enää ihastunut vaan rakastunut. Ei voi olla yksinäisyyden tuottamaa tunnetta, koska en koe olevani yksinäinen, surkea tai muutenkaan syrjäytynyt. Saatan olla väärässä, mutta on sellanen hytinä, että me vielä joskus........?
14249
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

toivotaan parasta sinulle. :)

Äänestä

Taitaapi olla rakkautta;)

Äänestä

koskaan ei kannata täysin luovuttaa.
elämällä on joskus oikeasti tosiaan melkoisia ylläreitä.

Äänestä

onkos ap m vai n ?

Äänestä
  • Mieshän minä, hän Nainen

    Äänestä

  • ap kirjoitti:

    Mieshän minä, hän Nainen

    Millon tapasitte viimeksi?

    Äänestä

täällä yks kohtalotoveri. aina kun saan hänet pois mielestä, näen hänestä unta ... ja muistot palaa. mun mieli ei suostu päästämään irti. kohta kolme vuotta tässä umpikujassa.

Äänestä
  • Ihan samat fiilikset yhdestä miehestä.
    Yllätyksiä..niitä voi tosiaan tapahtua.

    Äänestä

  • ......... kirjoitti:

    Ihan samat fiilikset yhdestä miehestä.
    Yllätyksiä..niitä voi tosiaan tapahtua.

    Tämä siis kommentti ap:n viestiin.

    Äänestä

  • Mulla sama juttu, näen aina silloin tällöin hänestä (naisesta) unta ja sen jälkeen tunnen ne samat tunteet taas mitkä tunsin ollessamme yhdessä. Ja aikaa samoin on vierähtänyt jo yli kaksi vuotta.

    Äänestä

Rakkaus on sellaista. Tosirakkauden puolesta kannattaa tehdä kaikki mahdollinen ettei tarvii katua loppu elämää.

Äänestä

"Välillä saanut mielestä jo koko ihmisen..." Kehtaatkin tunnustaa ;D

Äänestä

No, minä hölmö vaan odotan. On todellakin sellainen olo, että kyllä me joskus. Heti kun hänmies ymmärtää tehdä asialle jotain ;)

Äänestä

Mulla on ihan koko ajan ikävä yhtä Jyrkiä. Ei voi unohtaa...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


feelings+ kirjoitti:

enää tiedä itekään. Välillä jo saanut mielestä, tai siis melkein, koko ihmisen. Nyt taas tuntuu siltä , että mä oon rakastunut, en enää ihastunut vaan rakastunut. Ei voi olla yksinäisyyden tuottamaa tunnetta, koska en koe olevani yksinäinen, surkea tai muutenkaan syrjäytynyt. Saatan olla väärässä, mutta on sellanen hytinä, että me vielä joskus........?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu