Elämäni muutaman vakavan suhteen jälkeen olen asiasta vuorenvarma. Jos ei ole säpinääkipinää, ei ole mitään. Joku voi haluta perhettä, joulu- ja juhannusseuraa yms, mutta se ei pidemmän päälle kannata.
Jos taas kemia toimii, suhde on oikeissa kantimissa. Kaiken muun voi sovitella ja hioa sopimaan, jos tahtoa ja rohkeutta on.
Tietenkin kipinä joskus sammuu yksipuolisesti. Mutta jos pariskunnan väliltä löytyy intohimoa ja syviä tunteita, olkoon sitten negatiivisiakin sellaisia, niin suhteesta on mahdollista tehdä todella upea.
Takana kaksi enempi kaveruuteen perustunutta järkisuhdetta ja yksi kipinöivä, pakahduttava. Ei epäilystäkään näin jälkikäteen, mikä noista oli merkityksellisin ja ainoa, jonka alkaisin hetkeäkään epäröimättä uudelleen. Se päättyi turhauttavista syistä, joista ei sen enempää.
Ja juuri yllämainituista syistä aion opetella vihdoinkin elämään yksin. Ei puolittaista tai keskiharmaata enää minulle.
Jos taas kemia toimii, suhde on oikeissa kantimissa. Kaiken muun voi sovitella ja hioa sopimaan, jos tahtoa ja rohkeutta on.
Tietenkin kipinä joskus sammuu yksipuolisesti. Mutta jos pariskunnan väliltä löytyy intohimoa ja syviä tunteita, olkoon sitten negatiivisiakin sellaisia, niin suhteesta on mahdollista tehdä todella upea.
Takana kaksi enempi kaveruuteen perustunutta järkisuhdetta ja yksi kipinöivä, pakahduttava. Ei epäilystäkään näin jälkikäteen, mikä noista oli merkityksellisin ja ainoa, jonka alkaisin hetkeäkään epäröimättä uudelleen. Se päättyi turhauttavista syistä, joista ei sen enempää.
Ja juuri yllämainituista syistä aion opetella vihdoinkin elämään yksin. Ei puolittaista tai keskiharmaata enää minulle.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Täysin samaa mieltä! Takana pitkä kaverisuhde, ilman intohimoa ja kipinää. Voisihan sitä kuvat helpoksi ja seesteiseksi suhteeksi, mutta ei se riitä, ei voi riittää mitenkään pitemmän päälle. Aluksi voi siltä tuntua että se riittää mutta jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan kipinää ja oikeaa rakkautta, sydämen paloa.
Miten ihmeessä oot päätynyt kaverisuhteeseen???Eihän kaverin kanssa harrasteta seksiä vai?Ihmettelen oletko tosissasi että pelkkää kaveruutta.Ehkä teiltä on vain hukassa se jokin jota oli alussa.
Niin totta joka sana! En kaipaa pelkästään kuumaa seksiä, vaan yleensäkin intohimoa molemmilta osapuolilta joka asiaan. Hysteeristä naurua, raivokasta huutoa ja ihan mitä vaan siltä väliltä. Paitsi sitä harmaata siinä keskivaiheilla.
En kaipaa mitään huuto panemista. Tahdon kiljunta panemista. Orgasmi laulaa taivaisiin. Ravistelee minua kouristuksissaan. Kun feikkaan orgasmin ;) Sorrun kun tahdon.
Olen samaa mieltä, oikeastaan ollut jo vuosikymmeniä, mutta kokemus vain vahvistanut.
Muut ihmiset saavat kaivata joulujaan ja perheitään, tietysti, koska ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkautta.
Mikään liima ei pidä yhdessä, jos yhteistä aikaa tai tahtoa ei ole. Valitan. Hyvää seksiä ja kemiaa olen kokenut useammassakin suhteessa, kun en ole saanut henkistä tyydytystä, olen siirtynyt aina lopulta eteenpäin. Niin se vaan on.
Henkinen puoli on kemian lisäksi tärkeä. Täytyy olla keskustelua, sanailua, yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Haastettakin.
Aivan. Juuri näin. Yhteisiä iloja, suruja, toiveita, suunnitelmia ja haaveita. Joku jonka kanssa jakaa asioita. Ilotkaan eivät tunnu miltään, jos niitä ei saa jakaa toisen kanssa.
Itse koen, että "kemia" sisältää myös henkisen tyydytyksen.
Täällä kai tarkoitetaan "kemialla" kai vain jotain seksuaalista himoa.
Kemia ei ole pelkästään seksuaalista himoa.
Ei minullekaan, juuri siksi en erota siitä henkistä puolta (kuten toiset ylempänä). Keskustelu, sanailu, yhteiset kiinnostuksenkohteetkin - kaikki sellainen luo kemiaa eikä ilman niitä ole kemiaa.
Sehän sen hienous onkin. Kun on kemiaa, ihan tavalliset keskustelutkin ovat inspiroivia ja niistä saa yhteenkuuluvuuden lisäksi särmää fiilistä. Kun ei ole kemiaa, ollaan vaan ja höhhötellään. Ja se jos mikä on tappavaa.
Riippuu kenen mielestä pelkkä höhhöttely on turhaa tai turhauttavaa.Toisille se riittää toisille se ei riitä.
Toivottavasti et tarkoita jakamisella pelkkää purnausta ja valittamista muista kanssaeläjistä.Enemmän ystävyydeltä kuulostaa se että jakaa vain huonot asiat.
Suunnitelmia ja päämääriä syntyy helpostikin kunhan ne on yhteisiä eikä vain toisen.
joillekin riittää pelkkä jalkoväli
En ole kuukausiin käynyt täällä mutta nyt olen. Ja löysin tämän ja pakko kommentoida: 'Olen minäkin ollut elämässäni muidenkin kanssa mutta parasta se on ollut erään kanssa -tuo kemiaksi nimitetty. Ei se mikään vähempi enään riitä eikä kiinnosta. Olin niin rikki enkä arvostanut suhdetta tarpeeksi. Sinulla on nyt onnesi ja vaikka siinä ei juuri kemiaa olisikaan niin käsitin että riittävä ONNI ON...
Omaani vielä odotan.
ei kannata vaipua "epätoivoon" joskus vaikka ihan huomispäivänä voi tulla vastaan joku jonka kanssa löytyy vielä suurempi kipinä
Voi olla hyvät kemiat, voi haluta aina toista, mutta samalla voi olla niin, että ei ole kovin paljon jaettavaa, joku syvällisempi suhde, ystävyys puuttuu. Jos joku löytää sellaisen, jossa yhdistyy molemmat puolet, pitäkööt ja olkoot onnellinen.
itä pitäis jakaa?elämän traumat vai uskonto???
Mitään ei pidä. Joillekin riittää pelkkä seksi ja se, että saa painaa toista alaspäin sekä kahden kesken että tuttavapiireissä.
Totta.Ilman kemiaa ei tule mitään. Ilmankos ei tullut ketään ikinä kohdalle
Sanos muuta kerran 40 vuoteen kun kolahtaa,ei tule kovin useasti vastaan.
Onpas kerrankin todella hyvä keskustelu tällä sivustolla :) allekirjoitan useimmat tämän ketjun viestit täysin!
On tosi fiksu keskustelu!
Se on pelottavaakin? Vaikka joku kuinka olisi ihana; jos kemiaa ei ole, ei onnistu. Mutta sitten taas vaikka olisi kemiaa, mutta luonteet sotivat
Kyllä ja aamen.
Kaikkea muuta voi sovitella ja kaikesta muusta voi keskustella ja hakea kompromisseja ja tehdä parisuhdetyötä, mutta kipinää ei taiota esiin tyhjästä. Ja ilman kipinää ei ole seksiä, ja ilman seksiä ei ole PARIsuhdetta. Se on sitten joku muu suhde, vaikka muumimukijoululahjasuhde, mutta ei parisuhde.
Ja kuten jotkut jo mainitsivatkin, niin kemiaa ei ole, ellei ole henkistä yhteyttä. Se, että stemmaa henkisesti on varmaan puolet kemiasta. Se toinen puoli on sitten se ruokkoamaton, raaka halu ottaa toinen kiinni ja sen kummemmin kyselemättä panna, panna, ja vielä pari kertaa uudestaan panna.
Kyllä se just näin on, ja sitä paitsi muumimukeja on ennestäänkin kaapit täynnä ;)
mmmmmmies, hyvin tiivistetty. Ikinä en vähempään tyydy, vaikka viime suhteeni jäisi ainoakseni.
Toisen kanssa voi tuntea olonsa NIIIIN yksinäiseksi, jos kipinää ja henkistä yhteyttä ei ole, sen olen jo nähnyt. "Yleisen tavan vuoksi" -suhde voi olla tasainen ja turvallinen, mutta tasaisuutta saa yksinäänkin.
No aamen. Tekisi mieli kiljua. Panosuhteesta parisuhteeksi, järki vai tunteet, kumpi vie voiton... Kemiaa on ja juuri tuolla tasolla kuin tossa kuvasitkin ruokkoamatonta halua. P*rkele.
Ja sit loppuviimeksi se kemia ottaa ja katoaa muutaman vuoden sisällä, etkä voi sille yhtään mitään. Sen jälkeen sun käsissä on taas muumimukisuhde halusit tai et ja siitä on sitten tehtävä se loppuelämän kestävä. Mut onneksi toi Arabia on aika kestävää tavaraa :D
Ja niiden muumimukien arvokin saattaa nousta. Itselläkin sellanen, jonka arvo nykyään n. 70 euroa. Aika kallis kahvimuki ;)
Siinä vaiheessa muki pitää vaihtaa kemiaan.
""Voi olla hyvät kemiat, voi haluta aina toista, mutta samalla voi olla niin, että ei ole kovin paljon jaettavaa, joku syvällisempi suhde, ystävyys puuttuu. Jos joku löytää sellaisen, jossa yhdistyy molemmat puolet, pitäkööt ja olkoot onnellinen. ""
Mielestäni jos on tätä kemiaa, siihen kuulu oheistuotteena tuo ystävyys. Automaattisesti.
Mutta loksahtavatko kaikki palaset HETI paikoilleen saa kysyä?
Esimerkkejä:
-suhde alkaa flirttinä joka kestää vuosia eikä etene
-suhde alkaa nopeana etenemisenä jossa vahva tunne samankaltaisuudesta mutta ei uskallusta olla oma itsensä, arkailua, vaikenemista
-suhde on ystävyyttä, jakamista, huumoria mutta ei sytytä fyysisesti
???
Kemiaa voi löytyä joskus rutostikin, niin paljon, ettei se vuoristorata lopulta tee muuta kuin oksettaa. Suuri vetovoima voi olla joskus merkki traumaattisesta ihmissuhteesta. Ystäväsuhde voi pidemmän päälle taas rasittaa seksuaalisuutta. Kaikki hyvä ei tule kuitenkaan aina samassa paketissa eikä aina voi saada kaikkea yhtäaikaa. Silloin voi niin tahtoessaan tyytyä vähän vähempään.
olisi tuollaisessa tapauksessa viisainta luovia eroon kimpassa. Jos siis on suurta vetovoimaa, se kun on niin harvinaista.
Että mikä noista kolmesta olis paras vai?
Viimeinen on erinomainen suhde, nimittäin ihmissuhde, ystävyyssuhde. Jos ei sytytä fyysisesti, se ei ole sen suhteen idea.
Kaksi edellistä... nyt vaikuttaa siltä, että kertoja on itse jahkailijatyyppinen. Ei se ole flirttisuhde, mikä ei etene, vaan puuttuu henkilö, joka saa itselleen mieluisan suhteen etenemään. Sama toisessa vaihtoehdossa - ei uskallusta olla oma itsensä. Miksi? Henkilö sittenkin väärä, vai omassa uskalluksessa kehittämisen varaa?
mitä tarkoitat ?
Suuri vetovoima voi olla joskus merkki traumaattisesta ihmissuhteesta.
traumaattisella ihmissuhteella? Traumoja osapuolten välillä vai traumoja esim. lapsuudesta?
Ei missään nimessä parisuhteeksi ystävyyssuhdetta joka ei sytytä fyysisesti!
Ihan tosi? Vaikuttavaa älykkyyttä. Vai kuitenkin kantapään kautta opittua?
Kerro toki lisää elämän viisauksia niin valaistun minäkin.
vaatii, tai odottaa liikaa yhdeltä ihmiseltä. ihan hyvin ihmisellä voi olla henkinen soulmate, riittävästi ystäviä älylliseen keskusteluun. ja joo, sitten se oma puoliso, jos nyt sattuu olemaan parisuhdekeskeinen, ja haluaa kuluttaa aikaansa jonkun kanssa styylaten
hei kerro toi sun tyttöystävälle ja tuu sit tänne kertoo mitä se sano
Miten joulut ja kemiat sulkevat toisensa pois, en ymmärrä?
Jos on parisuhteessa, juhlat usein vietetään yhdessä.
Vai puhutko salasuhteista, ja pettämisestä kemian vuoksi?
Ja kuten eräs sanoikin, liika kemia polttaa elävältä.
Eihän joulut ja kemiat suljekaan toisiaan pois, eikä pidäkään sulkea.
Tarkoitettiin kai, että jotkut kaipaavat juhlapyhäseuraa tai perhettä sen verran paljon, että aloittavat niiden tähden kemiattoman järkisuhteilun. Toisille se taas ei sovi.
vain kemialla on merkitystä ? Hmnn... toi vuoristorata-kommentti puhututti minua, olin suhteessa jossa oli sitä kemiaa, oli huiput huh-huh ja paloa, mutta toisaalta ihan toisen nollaamista/loukkaamista..ei sitä kukaan jaksa. Yksi suhde taas järkisuhde, kemiaa lähes nolla.
Nyt hakusessa kyllä jotain siltä väliltä, ihastumista toiseen, että ei saa pidettyä välimatkaa, pakko olla välillä lähellä, kosketella, halata, niin että toinen tuntee sen aitouden, sitten toisaalta..keskustelua kaikesta mahdollisesta, jakamista ehkä vaikeistakin tunteista yms..se taas lähentää henkisesti, jos toinen avautuu ja toisaalta taas kuuntelee...ja mukavaa touhuamista yhdessä ja omat jutut erikseen..
joku päivä ehkä?? ihan pelkkä kemia ei ehkä riitä, toisen kunnioitusta tarvitaan jne
Just noin. Joskus se kemia vie tosi pahoihin juttuihin, mutta kummallista on, miksi kummassa se ei voi johtaa asioiden selvittelyyn.
Been there done that, ja kaivelee.
mutta kun ei jaksa niitä loukkauksia, ja täytyy alkaa elämään varpaillaan. Mitä voi sanoa ja mitä ei. Jos toinen pahasti kritisoi, syyttää, loukkaa tai yht äkkiä ei anna kuulua itsestään mitään, niin ei sitä vaan jaksa sellaista venkoilua. Monta asiaa tulikin selvitettyä ja taas yritettiin, mutta ei....ja vielä hän kävi ihanien punaisten ruusujen kanssa muutama päivä sitten, mutta en vaan pysty. oikeassa olet ihmiselle tässä ajatuksia. Loukkauksista kyllä ne tunteetkin alkavat näivettymään, sitä alkaa sydämensä portteja sulkemaan ja vaikea on uudestaan avata.
Eipä ollut oikeanlaista kemiaa kenenkään kanssa, ei mannapuuroa ja mansikkaa niin kuin tässä laulussa. Mä en natsannut kenenkään kans yhteen.
http://www.youtube.com/watch?v=uPHczPburbI
parisuhde voi olla myös solmittu ei-romanttisista syistä. Tiedän pariskunnan, josta miehellä on pahat kokemukset lapsuudesta, traumoja siis, ja vaimo toimii eräänlaisena äitinä. Silti suhde toimii, he ovat ystäviä.
Mutta kiinnostavaa onkin, mitä tapahtuu, jos jompikumpi löytää kipinän, siis myös seksuaalisesti kiinnostavan kumppanin.
Hyvä seksuaalielämä korvaa paljon'mut ei tahallista kusipäisyyttä joka johtuu seksuaalisesta turhautumisesta (ei oikea kyseessä, oikeasti onkin eri suuntaumusta tms.)
munkin suhde päättyi kipinöihin jotka oli oikeastaan peräisin vieteistä=seksuaalisista tarpeista tai niiden kohtaamattomuudesta
Minulla oli kerran sielujen sympatiaa ja kemiaa erään kanssa, se oli kai liikaa kestääkseen tai me oltiin liian penskoja ymmärtääksemme mistä on kyse.. Kesällä ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen juteltiin jälleen ja uskaltasin väittää, että se ei ollut mihinkään kadonnut.. paitsi hukkunut elämään.. Voi voi jos sille tunteelle sais antaa vallan ;)
Pottuiluuaaa..
Ja siksipä kaipaankin kipinäämme, syvästi. Se jäi elämään.
Kemia on se mikä pitää suhteen kestävänä. Se on kuin liima. Ilman sitä suhteen voi hävittää taivaantuuliin pienikin tuulenvire.
On kyllä tärkeetä, ei muuten mitään tuliskaan. Harmi vaan, kun joskus kemiaa on vähän väärään osoitteeseen, niin kyl maar surettaa, mutta onneksi sataa vettä, ei kukaan huomaa kyyneleitä, ja niin edelleen :-D
Ja sit tarvitaan harmoniaa, suhde muuttuu. Jos muuta odottaa niin pettyy. E voi elämä olla pelkkää kipinää. Tuli tää ketju mieleen ja palasin huvikseen kommentoimaan, kun kaikkea on tapahtunu...
...ei se elämä pelkkää kipinää ole, mutta jos ei ole kipinää ei ole sitä "alkusyttyä"
Niin se vaan on
Totta, suhde muuttuu. Mutta muuttuu sellainenkin suhde, missä ei edes ollut sitä kipinää.
...entisenä partiolaisena käsitän, että syttyy se tuli kun aikansa kitkailee,
ainakin savuaa kovasti ellei satu syttymään...
Suhteen muuttuminen jos se on itsekseen syttynyt siinä odotellessa niin
- onneksi olkoon !
Mikäli nyt tarkoituksesi oli kertoa suhteen tulleen ihanaksi...