Opiskelu

http://www.youtube.com/watch?v=LelNYqVEOZQ

Löytyykö jostain tietoa siitä kuinka muiden ihmisten tutkima tieto ja sen opiskelu vaikuttaa ihmisen oppimiseen suhteessa itsenäisesti tutkittuun tietoon?

Olisiko parempi tutkia itse, kirjoittaa aiheesta kenties oma kirja ja oppia tätä kautta vai lukea toisen ihmisen kirjoittama kirja ja yrittää muistaa mikä tämän ihmisen näkemys on "totuudesta"?

Luotetaanko nykyiseen tietoon niin paljon työelämässä että ihmisten ei sallita tutkia itsenäisesti elämää jolloin yhteiskunnan päättävät ihmiset pakottavat ihmiset joko koulunpenkille oppimaan tutkijoiden kirjoittamia kirjoja ennemmin kuin tutkimaan itsenäisesti? Jos yhteiskunnan päättäjät ovat päässeet hyvään yhteiskunnalliseen asemaan lukemalla muiden kirjoja ja muistamalla muiden kirjoittamat sanat saaden hyviä arvosanoja, käyttääkö ihminen tällöin omia aivoja asioiden analysoimiseen vai toimiiko yhteiskunta tällöin sen pohjalta että elämä on muistipeli jossa tulee muista toisen ihmisen sanat? Perustuuko elämä tällöin asioiden muistamiseen ennemmin kuin asioiden analysointiin?

Jos elämä perustuu asioiden muistamiseen sen sijaan että elämä perustuisi asioiden analysointiin, perustuu oikeudenmukaisuus muiden ihmisten sanelemiin asioihin sen sijaan että oikeudenmukaisuus perustuisi siihen mikä on planeetan kannalta järkevä ratkaisu tällä hetkellä. Maailma muuttuu jatkuvasti ja oikeat ratkaisut löytyvät ainoastaan analysoimalla mikä on tällä hetkellä järkevin ratkaisu. Mikään totuus ei voi olla absoluuttinen muuttumaton totuus, eikä tieteessäkään mikään ole kuin teoreettista pohdintaa.

Jos elämä perustuu asioiden muistamiseen, hyötyvät ne ihmiset jotka valehtelevat muille ihmisille koska ihminen joka muistaa toisen ihmisen valehdelleen, hänen muistikuvansa ei päde oikeuden edessä, mutta valheet aiheuttavat tässä henkilössä katkeruutta joka on ainoastaan psyykkinen este. Tämä este turhauttaa ja katkeroittaa ihmisen sekä vaikeuttaa uusien asioiden oppimista. Viha on psyykkinen este josta ei ole vihaajalle mitään hyötyä. Valehtelija sen sijaan hyötyy siitä jos toinen ihminen vihaa häntä. Jotta vihaa ei pääsisi syntymään ihmisessä, tulee ihmisen välttää sosiaalisia kontakteja valehtelijoiden kanssa. Jotta ihminen oppisi uusia asioita, tulee ihmisen lukea kirjoja tai tutkia itsenäisesti elämää ja maailmaa. Kirjojen kautta opitun tiedon todenperäisyyttä ei voida taata mitenkään muuten kuin tutkimalla tätä tietoa itsenäisesti. Pelkkä asioiden muistaminen ei takaa tiedon luotettavuutta. Kuitenkin ne jotka muistavat asiat eivätkä välitä tiedon tutkimisesta, he pääsevät nopeiten parhaimpaan yhteiskunnalliseen asemaan. Jos nämä ihmiset ovat niitä jotka eivät välitä totuudesta, eivät he välitä myöskään siitä jos he valehtelevat muille eivätkä he välitä siitä pitääkö tieto paikkansa. He välittävät siitä millaisessa asemassa he ovat. Eivätkä he luonnollisestikaan päästä muita ihmisiä ohi heidän aseman yläpuolelle. Tällainen yhteiskunnallisen aseman pitäminen ei tuo yhteiskunnalle parempaa yhteiskuntaa, mutta jos tällainen henkilö määrää sen kuka saa opiskella ja miten opiskelu tulee tapahtua, tapahtuu opiskelu luonnollisesti hänen laatimillaan säännöillä.

Jos yhteiskunnan säännöt eivät perustuisi yhteiskunnallisten johtajien laatimiin sääntöihin, emme tarvitsisi yhteiskunnallisia johtajia ja he menettäisivät oman asemansa eivätkä saisi enää palkkaansa tästä asemasta. Jos säännöt perustuisivat järkeen ja yhteiskunnan muutoksiin sekä muuttuvaan yhteiskuntaan, ei olisi mitään pysyviä sääntöjä ja tällöin johtajien olisi hyvin vaikea johtaa ihmisiä eivätkä ihmiset luottaisi johtajiin vaan omaan henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen. Tällöin ihmiset tekisivät itsenäisiä päätöksiä sen suhteen miten he auttavat yhteiskuntaa ja miten he toimivat oman elämänsä suhteen.

Jos yhteiskunnan sääntöihin kuuluu tiettyjen asioiden oppiminen, oppivat ihmiset nämä tietyt asiat ja ainoastaan ne jotka muistavat opituista asioista kaikkein eniten, pääsevät sellaiseen asemaan missä he pääsevät tutkimaan uusia asioita. Ne joilla olisi kiinnostusta tutkia uusia asioita, mutta he ovat kuin hajamielisiä professoreita eikä heidän muistikapasiteetti riitä parhaisiin arvosanoihin, heitä ei päästetä professorin asemaan. He joutuvat luopumaan unelmistaan kokonaan koska rahoituksesta päättävät ne yhteiskunnalliset johtajat jotka haluavat ainoastaan kourallisen huippututkijoita. No en tiedä meneekö tämä ihan näin, mutta siltä tämä systeemi vaikuttaa kun seuraa poliittisia päättäjiä sekä muuta yhteiskuntaa.

Sanokaahan jotain mietteitä menikö minun arviot täysin metsään tai mistä löytyisi lisää tietoa näistä aiheista. En väitä olevani hirveän älykäs tai viisas näiden asioiden suhteen, mutta näin näen itse asiat tällä hetkellä. Kenties näkemyksissäni on jotain vikaa joten korjatkaa jos olen nähnyt maailman jollain tapaa väärin.