Neuvoja, kiiitooos!

Pitää muuttaa ajattelu tapaa masennustaan kohtaan! Mieti: haluatko tosiaan antaa periksi? Aiotko luovuttaa nyt vai näytätkö maailmalle ja itsellesi että sinussa on vielä voimia jatkaa? Hae itsellesi ammattiauttajan apua tai juttele ystäville.

Pakota itsesi ulos kävelylle ja katsele ympärillesi, opi taas iloitsemaan elämän pienistä asioista; linnun laulusta, aamun hämärästä, raittiista ilmasta...

Rohkeasti tietokone kiinni, pieni kävely lenkki ulkosalla ja sitten vähän välipalaa ja kotitöitä tekemään!

Se on kyllä todella vaikeaa (siis päästä tietokoneen äärestä tekemään jotakin).

Yritän siten, että suunnittelen joka päivälle jonkin verran asioita, jotka yritän hoitaa. Ihan pieniä juttuja: tänään tiskaan, imuroin ja teen lenkin, huomenna käyn kaupassa ja laitan ruokaa.

Jos suunnittelen liikaa tekemistä, niin hyydyn jo alkuun enkä jaksa mitään. Jos on oikein huono päivä, niin saan jättää jotakin seuraavaksi päiväksi, mutta jotakin suunnitelluista on pakko saada tehtyä, yksi pieni asia. Kun taas tuntuu paremmalta, niin sitten voi aina hoitaa tekemättä jääneitä hommia.

Aluksi oli tosi vaikea sopeutua siihen, etten jaksa tehdä päivässä paljon mitään. Kun sitten olen ymmärtänyt ja hyväksynyt asian, voin olla tyytyväinen, kun saan päivässä ne tietyt pienet jutut hoidettua. Sitten jos jaksan tehdä jotakin enemmän, niin voin onnitella itseäni. Aikaa kuluu ruudun ääressä kyllä paljon, mutta ei sentään kaikki. Ja sen voin sairaana itselleni suoda.

Tsemppiä.