Voi hilloviiva. Tässä sitä nyt ollaan. Kaksi viikkoa takana ja herra yksin tietää paljonko edessä, vaan se ei kerro.
Aamut ja päivät menee jo pääsääntösesti ihan "normaalisti", ei pyöri koko aikaa tupakat mielessä ja olokin on valtaosin ihan hyvä. Mutta sit välillä... huuh. Välillä tulee sellanen olo että mitä hemmettiä tässä oikein kitkuttaa, että mä kävelen oitis kauppaan ja ostan koko tupakkahyllyn tyhjäksi!!! Siinä sit koittaa vaan kestää, odottaa että se kohtaus menee ohi ja yrittää muistuttaa itselleen että en mä halua enää polttaa.
Mulla on sikäli hyvä tuuri, et mun nenään tupakka haisee kuvottavalta. Toiset sanoo että lopetettuaan se alko tuoksumaan sairaan hyvältä kun joku poltti. Ei mulla siinä niin ole ongelmia, mutta tää oma pää tuottaa välillä vaikeuksia.
Tänään mietin viimeksi, että olenkohan mä nyt onnellisempi kun en polta? Ainakin henki kulkee jo paremmin ja on jotenkin pirteämpi. Ja aikaa jää enemmän muuhun, kun ei tarvii juosta koko ajan tupakalla... Ehkä mä sitten olen, vähän onnellisempi. Ehkä sen huomaa sit joskus myöhemmin. Oli se miten tahansa, niin ainakin olen vielä hengissä. Niin ja nyt kahden viikon jälkeen alkaa jo unohtaa miten kauheita ne ensimmäiset päivät oli.
Tsemppiä kaikille lopettaneille ja lopettamista miettiville. Ja niillekin jotka polttaa, se on kuitenki jokaisen oma asia.
P.S. Miten sulla kulkee, jokke?
Aamut ja päivät menee jo pääsääntösesti ihan "normaalisti", ei pyöri koko aikaa tupakat mielessä ja olokin on valtaosin ihan hyvä. Mutta sit välillä... huuh. Välillä tulee sellanen olo että mitä hemmettiä tässä oikein kitkuttaa, että mä kävelen oitis kauppaan ja ostan koko tupakkahyllyn tyhjäksi!!! Siinä sit koittaa vaan kestää, odottaa että se kohtaus menee ohi ja yrittää muistuttaa itselleen että en mä halua enää polttaa.
Mulla on sikäli hyvä tuuri, et mun nenään tupakka haisee kuvottavalta. Toiset sanoo että lopetettuaan se alko tuoksumaan sairaan hyvältä kun joku poltti. Ei mulla siinä niin ole ongelmia, mutta tää oma pää tuottaa välillä vaikeuksia.
Tänään mietin viimeksi, että olenkohan mä nyt onnellisempi kun en polta? Ainakin henki kulkee jo paremmin ja on jotenkin pirteämpi. Ja aikaa jää enemmän muuhun, kun ei tarvii juosta koko ajan tupakalla... Ehkä mä sitten olen, vähän onnellisempi. Ehkä sen huomaa sit joskus myöhemmin. Oli se miten tahansa, niin ainakin olen vielä hengissä. Niin ja nyt kahden viikon jälkeen alkaa jo unohtaa miten kauheita ne ensimmäiset päivät oli.
Tsemppiä kaikille lopettaneille ja lopettamista miettiville. Ja niillekin jotka polttaa, se on kuitenki jokaisen oma asia.
P.S. Miten sulla kulkee, jokke?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla 5 viikkoa ja alan jo unohtaa tupakoineeni. Vietin viikonlopun asunnossa, jossa oli puoli kartonkia tupakkaa keittiön kaapissa. En muistanut sitä kuin hetkellisesti. Vanha minä olisi polttanut viimeistään illalla... hyvin menee, onnea matkaan!!
Loistavaa! Itselläni tänään 4 viikkoa savuttomana. Hyvin menee :)
Hyvin menee, vielä pysytty lujana. Nyt jo kyllä kieltämättä helpompaa. Se eka viikko oli yhtä tuskaa.
Täytyy kyllä myöntää välillä tulee tilanteita, joissa keuhkot oikein huutaa savuja, mutta eivätpä saa.
Uus elämä edessä!!! VIHDOINKIN!!!