Minun tarinani ahdistushäiriöiden kanssa. Pelkäsin aivan pienestä lähtien oksentamista aivan hiveästi. Omaa ja varsinkin muiden. Ääntä, hajua, kaikkea siihen liittyvää. Jouduin paniikkiin jo sen sanan kuulemisesta. Ala-asteen neljännellä luokalla meillä oli koululuokan musiikkiesitys. Opettaja oli ankara. Esiintyminen jännitti, silloin ensimmäistä kertaa tunnistin jännityksen yhteydessä pahoinvointia. Kauhistuin hirveästi, että mitä jos nyt oksennan tähän ja en voi lähteä minnekään. Jouduin paniikkiin. Siitä alkoi yhteys: esiintyminen, jännitys, kuvotus, pelko että oksentaa juuri siihen paikkaan. Pelko laajeni vähitellen esiintymistilanteista koskemaan paikkoja, joista ei voi poistua. Minusta tuli reunapaikkojen metsästäjä.
Yhä edelleen on suuria vaikeuksia tässä, jos ei ulospääsyä, paniikki iskee ja oikeasta hirveä kuvotus ja kaikki oireet mitä ennen oksentamista tulee. Kuumotus, syljeneritys ja vahva tunne että on Palttala. Heti kun pääsee väljemmille vesille, niin ei todellakaan tietoakaan oksentamisesta.
Minä joskus ihmettelen muiden paniikki-ihmisten syytä saada paniikki. Siis sellaisten, jotka eivät pelkää oksentavansa paniikin takia. Koska minulle on aivan sama ne muut paniikin oireet kunhan en vain oksenna. Koska nehän eivät sillä tavalla haittaa. Sydämentykytys tai pelko sekoamisesta ei haittaa sinänsä ketään. Oksentaminen vaikka keskelle auditoriota haittaa vakavasti itseä ja kaikkia muita.
Haluaisin jonkun näkökulman, mitä ajattelisitte henkilöstä joka yhtäkkiä oksentaa keskelle luentosalia vaikka?
Oma ongelma on se, että en ole elämässäni juurikaan oksennellut ja en tiedä milloin on oksennus oikeasti tulossa. Paniikin iskiessä pahoinvointi on kova, mutta se ei ole koskaan johtanut oksentamiseen. Ja aika vastikään jouduin todella viralliseen tilaisuuteen keskelle luentosalia ja "arvovaltaisia" ihmisiä noin kymmenen molemmilla sivuilla tukkimassa ulospääsyn. Totaalinen paniikki, hirveä pahoinvoinnin oirekuva, pakote paeta tilanteesta. Koska sieltä oli niin helvetin vaikea päästä pois, yritin järkeillä että tämä on vain paniikkituntemus, ei oikeasti okseta jne.
Mutta siis todella hankalaa, koska oksentaminen voi oikeasti tapahtua. Siinä mielessä pidän tätä järkiperäisempänä panikointina kuin monia muita.
Koska jos saa vaikka sydämentykytystä niin so what (anteeksi vähättely). Mutta jos oikeasti oksentaa jonnekin katastrofaaliseen paikkaan, niin helvettiähän se on kaikille osapuolille.
Aiemmin ajattelin, että oksentaminen on se ongelma. Nyt olen vähän hyväksynyt ajatusta, että ahdistuskohtaus on se oikea ongelma. Ilman sitä ei tulisi turhaa pahoinvointiakaan. Ja ilman ahdistusta kyllä tietysti tunnistaisi milloin on oikea vakava pahoinvointi. Asiaa ei auta se, että olen tajunnut että ihmiset oikeasti oksentavat jännityksen vuoksi. Vaikka itse en olekaan oksentanut, vaan ainoastaan pelännyt sitä. Eli mistä sen tietää?
Ja tämän asian kanssa terveemmille kysymys, pidättekö aivan kauheana sitä, että joku oksentaisi jonnekin minne ei "saa".
Yhä edelleen on suuria vaikeuksia tässä, jos ei ulospääsyä, paniikki iskee ja oikeasta hirveä kuvotus ja kaikki oireet mitä ennen oksentamista tulee. Kuumotus, syljeneritys ja vahva tunne että on Palttala. Heti kun pääsee väljemmille vesille, niin ei todellakaan tietoakaan oksentamisesta.
Minä joskus ihmettelen muiden paniikki-ihmisten syytä saada paniikki. Siis sellaisten, jotka eivät pelkää oksentavansa paniikin takia. Koska minulle on aivan sama ne muut paniikin oireet kunhan en vain oksenna. Koska nehän eivät sillä tavalla haittaa. Sydämentykytys tai pelko sekoamisesta ei haittaa sinänsä ketään. Oksentaminen vaikka keskelle auditoriota haittaa vakavasti itseä ja kaikkia muita.
Haluaisin jonkun näkökulman, mitä ajattelisitte henkilöstä joka yhtäkkiä oksentaa keskelle luentosalia vaikka?
Oma ongelma on se, että en ole elämässäni juurikaan oksennellut ja en tiedä milloin on oksennus oikeasti tulossa. Paniikin iskiessä pahoinvointi on kova, mutta se ei ole koskaan johtanut oksentamiseen. Ja aika vastikään jouduin todella viralliseen tilaisuuteen keskelle luentosalia ja "arvovaltaisia" ihmisiä noin kymmenen molemmilla sivuilla tukkimassa ulospääsyn. Totaalinen paniikki, hirveä pahoinvoinnin oirekuva, pakote paeta tilanteesta. Koska sieltä oli niin helvetin vaikea päästä pois, yritin järkeillä että tämä on vain paniikkituntemus, ei oikeasti okseta jne.
Mutta siis todella hankalaa, koska oksentaminen voi oikeasti tapahtua. Siinä mielessä pidän tätä järkiperäisempänä panikointina kuin monia muita.
Koska jos saa vaikka sydämentykytystä niin so what (anteeksi vähättely). Mutta jos oikeasti oksentaa jonnekin katastrofaaliseen paikkaan, niin helvettiähän se on kaikille osapuolille.
Aiemmin ajattelin, että oksentaminen on se ongelma. Nyt olen vähän hyväksynyt ajatusta, että ahdistuskohtaus on se oikea ongelma. Ilman sitä ei tulisi turhaa pahoinvointiakaan. Ja ilman ahdistusta kyllä tietysti tunnistaisi milloin on oikea vakava pahoinvointi. Asiaa ei auta se, että olen tajunnut että ihmiset oikeasti oksentavat jännityksen vuoksi. Vaikka itse en olekaan oksentanut, vaan ainoastaan pelännyt sitä. Eli mistä sen tietää?
Ja tämän asian kanssa terveemmille kysymys, pidättekö aivan kauheana sitä, että joku oksentaisi jonnekin minne ei "saa".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän täysin oksentamisenpelkosi, koska olen itsekkin pelännyt sitä lapsesta asti. Minulla on myös paniikkihäiriö ja alkuvuosina pelkäsin minäkin juuri sitä, että laatta lentää jossain muualla kuin turvallisesti kotona. Nykyään kuitenkin enemmän etualalle on tullut myös sekoamisen pelko. Kiitos siitä kuulunee psygologilleni, jolle vuosia sitten totesin, että enhän paniikkikohtauksessa oikeasti ole sekoamassa, joten turhaan pelkään sitä.
Hän vastasi että "Niiin...voihan siinä psykoosiin joutua."
Että kiitos vain hänelle, nyt pelkään kahta kauheammin, että sekoan totaalisesti jossain ihmisten keskellä. Vaikka olen ottanut toiselta taholta selvää, että niin tuskin voi käydä, ajatus ahdistaa minua silti. Minnekkään, mistä ei tarvittaessa pääse heti ulos ja kotiin ei voi mennä.
Ilman pahoinvointia minun ahdistus / paniikkikohtaukset eivät olisi mitään. Jaksaisin elämäni täysillä alusta loppuun. Mutta pahoinvointi / oksennuksen pelko saavat minut ihan sekaisin.. Yhdyn..
.... ja tuskimpa se aivan hirvittävää olisi jos jossain joutuisikin oksentamaan missä "ei saisi". Varmasti se herättäisi muissa vain myötätuntoa, sillä kukaan tuskin tykkää oksentamisesta. Kyllähän monet artistitkin jännittää esiintymistä niin että oksentaa limaa lavan takana :) Se vain itsestä tuntuu niin mahdottomalta. Kokeile myös purkan pureskelua oksettavissa tilanteissa, se helpotti itselläni. Tein myös inkivääriteetä aina ennen esimerkiksi hammaslääkäriin menoa, se vähentää oksetusta. ( noin 1cm pala kuorittua inkiväärinjuurta lasilliseen kuumaa vettä)