Sen kanssa pystyy elämään, sitä oppii kestämään mutta yrittää silti päästä siitä eroon... Ja välillä se iskee se yksinäisyyden tunne ja kovaa, kuin sairaskohtaus. Henkinen kipu on melkein sietämätöntä, tulevaisuus näyttää synkältä... Masentavan surullinen olotila valtaa pään :(
Mutta sitten se helpottaa jonkin ajan päästä (minuuttien/päivien). Ja alkaa taas aurinko pilkottaa omaankin päähän. Tuntuu siltä että vielä on mahdollisuudet parempaan... =)
Mutta sitten se helpottaa jonkin ajan päästä (minuuttien/päivien). Ja alkaa taas aurinko pilkottaa omaankin päähän. Tuntuu siltä että vielä on mahdollisuudet parempaan... =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitä se on. Joskus vain pelottaa, että kello käy eikä onni ole kävellyt vastaan. Olen puolessa välissä elämääni, eikä paljoa ole tullut ruusuilla tanssittua...