onko kenelläkään kokemusta tällaisesta, että narsistien lapset usein sairastuvat syömishäiriöihin ? jostakin luin että vaikuttaisi olevan yleinen kuvio, että narsistivanhemman lapsi sairastuu syömishäiriöön, mutta mitään tieteellistä tutkimusta tai muuta luotettavaa näyttöä ei asiasta ilmeisesti ole.
itselläni on sellaine tilanne että olen aina jotenkin aavistellut että oma isäni ei ole ihan täysin normaali. Ensimmäiset tietoiset muistoni ovat siitä, kun olin n. 3-4 vuotias ja muistan aina hieman pelänneenä isää, koska tämä on arvaamaton. hän saattaa mm. vaihtelevasti kehua lapsen maasta taivaisiin tai vaihtoehtoisesti haukkua tämän aivan maan rakoon, tätä tapahtui jo hyvin pienenä. hän on myös jotenkin mustasukkainen äidistäni, eli esim. surullisena olessani ei oikein hyväksynyt, että äiti lohdutti minua tai piti sylissä.
itse olen sairastanut vaiken anoreksian, joka alkoi 12-vuotiaana ja heti tämän perään melko vaikean bulimia, joka valitettavasti jatkuu edelleen. pahimmillani olin teinivuosina todella sairaanloisen laiha ja fyysinen terveys meinasi pettää. omista pyynnöistäni huolimatta en päässyt lääkäriin tai terapiaan, psykologille tms. olisin kyllä mielläni mennyt, mutta vanhempien (lue:isä) mielestä tämä on täysin turhaa ja lisäksi arveluttavaa. toki hän ymmärsi kyllä että myös fyysinen terveyteni on vaarassa ja oli tästä minulle äärimmäisen raivoissaan.
isäni on todella arvaamaton ja hirveän mustasukkainen äidistäni (vaimostaan) hän haukkuu, alistaa ja mitätöi, kiristää ja uhkailee ja manipuloi toisia. vihaisena heittelee tavaroita seinille ja rikkoo niitä. on myös kerran suuttuneena uhannut halkaista aivoni. koskaan ei pyydä mitään anteeksi. tässä siis vain muutamia piirteitä hänestä, listaa voisi jatkaa loputtomiin.
äitini on todella kultainen ja ihana ihminen mutta pahasti tossun alla. isäni onnistu puhumaan äidilleni pahaa minusta ja on välillä onnistunut saamaan äidinkin mukaan vihaamaan minua. olen sisarusparven esikoinen ja huoli pienemmistä on ollut minulla välillä kova.
no, olen nyt sitten aikuisena ruvennut etsimään tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriösta ja yllättäen lähes kaikki oireet ja piirteet sopivat häneen. Kymmenestä piirteestä varmaan 8-9 sopii häneen erittäin hyvin. itseäni jotenkin helpottaisi kuulla että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia, uskoakseni tilanne on aika yleinen. nph sairastuttaa lapsensa. äidille kerran mainitsi asiasta mutta hän muuttui todella surullisiksi ja meni hämilleen, joten en ole hänen kanssaan viitsinyt aiheesta enempää keskustella. hän varmaan tietää totuuden mutta ei halua puhua siitä =(
itse yritän selviytyä elämästä päivä kerrallaan. välillä on huonompia aikoja välillä taas parempia. syömishäiriötä en ole vieläkään onnistunut nitistämään ja pelkään että bulimia jää elinikäiseksi seuralaisekseni. toki on minulla hyviäkin aikoja ja olen saanut elämältä paljon sellaista mistä on syytä olla iloinen ja kiitollinen. päivä kerallaan eteenpäin ja tsemppiä niille ketkä ovat joutuneet kärsimään narsistisesta vanhemmastai !
itselläni on sellaine tilanne että olen aina jotenkin aavistellut että oma isäni ei ole ihan täysin normaali. Ensimmäiset tietoiset muistoni ovat siitä, kun olin n. 3-4 vuotias ja muistan aina hieman pelänneenä isää, koska tämä on arvaamaton. hän saattaa mm. vaihtelevasti kehua lapsen maasta taivaisiin tai vaihtoehtoisesti haukkua tämän aivan maan rakoon, tätä tapahtui jo hyvin pienenä. hän on myös jotenkin mustasukkainen äidistäni, eli esim. surullisena olessani ei oikein hyväksynyt, että äiti lohdutti minua tai piti sylissä.
itse olen sairastanut vaiken anoreksian, joka alkoi 12-vuotiaana ja heti tämän perään melko vaikean bulimia, joka valitettavasti jatkuu edelleen. pahimmillani olin teinivuosina todella sairaanloisen laiha ja fyysinen terveys meinasi pettää. omista pyynnöistäni huolimatta en päässyt lääkäriin tai terapiaan, psykologille tms. olisin kyllä mielläni mennyt, mutta vanhempien (lue:isä) mielestä tämä on täysin turhaa ja lisäksi arveluttavaa. toki hän ymmärsi kyllä että myös fyysinen terveyteni on vaarassa ja oli tästä minulle äärimmäisen raivoissaan.
isäni on todella arvaamaton ja hirveän mustasukkainen äidistäni (vaimostaan) hän haukkuu, alistaa ja mitätöi, kiristää ja uhkailee ja manipuloi toisia. vihaisena heittelee tavaroita seinille ja rikkoo niitä. on myös kerran suuttuneena uhannut halkaista aivoni. koskaan ei pyydä mitään anteeksi. tässä siis vain muutamia piirteitä hänestä, listaa voisi jatkaa loputtomiin.
äitini on todella kultainen ja ihana ihminen mutta pahasti tossun alla. isäni onnistu puhumaan äidilleni pahaa minusta ja on välillä onnistunut saamaan äidinkin mukaan vihaamaan minua. olen sisarusparven esikoinen ja huoli pienemmistä on ollut minulla välillä kova.
no, olen nyt sitten aikuisena ruvennut etsimään tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriösta ja yllättäen lähes kaikki oireet ja piirteet sopivat häneen. Kymmenestä piirteestä varmaan 8-9 sopii häneen erittäin hyvin. itseäni jotenkin helpottaisi kuulla että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia, uskoakseni tilanne on aika yleinen. nph sairastuttaa lapsensa. äidille kerran mainitsi asiasta mutta hän muuttui todella surullisiksi ja meni hämilleen, joten en ole hänen kanssaan viitsinyt aiheesta enempää keskustella. hän varmaan tietää totuuden mutta ei halua puhua siitä =(
itse yritän selviytyä elämästä päivä kerrallaan. välillä on huonompia aikoja välillä taas parempia. syömishäiriötä en ole vieläkään onnistunut nitistämään ja pelkään että bulimia jää elinikäiseksi seuralaisekseni. toki on minulla hyviäkin aikoja ja olen saanut elämältä paljon sellaista mistä on syytä olla iloinen ja kiitollinen. päivä kerallaan eteenpäin ja tsemppiä niille ketkä ovat joutuneet kärsimään narsistisesta vanhemmastai !
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa, monikin asia. Narsistin lapsi on "näkymätön lapsi", itse yritin jossain vaiheessa muuttua näkymättömäksi ja olemattomaksi ihan syömisen lopettamisella:) Kai se on melko luonnollinenkin tie pienelle ihmislapselle selviytyä tunteista joita ei ymmärrä eikä osaa muuten käsitellä..tilanteista johon ei pitäisi joutua. Ei minkään ikäisenä. Kuinka valtava voi olla syyllisyys ja ristiriita 3-4 vuotiaalla joka toivoo, että isä ei koskaan palaisi töistä.. Itse kävin myös bulimia vaiheen läpi ja jos jonkinmoista syömishäiriöiden sekamelskaa. Toivottavasti saat nyt vanhempana ammattiapua ongelmiisi. Voimia!
kiitos vastauksesta ! joo kyllä toi "näkymätön lapsi" kuulostaa erittäin tutulta, ihan niinkuin minä. voimahalaus sinulle !
Miten päädyit narsistiseen pers.häiriöön, etkä esim. "pelkkään" rajatilaan tai vaikkapa antisosiaaliseen? Tai sekamuotoiseen? Olisi kiva kuulla.
Entisaikaan mul*ut oli vaan mul**uja, nykyään ne kaikki on narsisteja tai psykopaatteja.
Lellimisen ja vastakohtansa vaihtelu voi olla tyypillistä myös mm. rajatilapersoonallisuudessa. Kuten myöskin uhkailu, muiden mitätöinti, impulsiivisuus, väkivaltaisuus, manipulointi, esineellistäminen jne.
Monet persoonallisuuden ongelmat juontavat juurensa (varhais)lapsuudesta.
Joskus niihin liittyy mm. syömishäiriöitä. Ja se on ihan todistettu, kylläkin.
Myös narsismi juontaa, usein, juurensa sieltä - nykykatsomuksen mukaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että narsisti/rajatila/epävakaa jne. on aina itsekin uhri, usein omien vanhempiensa/vanhemman ja myöhemmin mahdollisesti muidenkin.
Se, että alat väittämään isääsi narsistiksi (äidillesi) voi olla äidillesi todella loukkaavaa, hämmentävää, pelottavaa ja ihmetyttävää.
Voisit puhua asioista ilman diagnooseja? Jos pakko.
Elämäsi on elämäsi, mutta äitisi elämä on äitisi elämä ja hän päättää ihan itse kenen kanssa sen viettää. Miltä tuntuu kuulla, että oma kumppani on narsisti?
Ehkä loukkaavalta? Olisiko ollut parempi kuulla, että saat äitisi olemaan kanssasi samaa mieltä ja ns. kääntymään isääsi vastaan?
Ehkei äitisi halua ajatella moisia, eikä avautua etenkään lapsilleen.
On kuitenkin ihan ymmärrettävää, että puhut äidillesi ja haet ehkä vastauksia, olet varmaan huolissasikin ja ehkä surullinenkin.
Olen jäänyt paitsi emotionaalisesti ja fyysisesti mm. vakavan sairauden suhteen. Sinun olisi ehdottomasti pitänyt päästä hoitoon ja hyvinvointisi on yleisen perhemaineen edellä. Tällainen kaltoinkohtelu ja näkemäsi sekä kokemasi väkivalta on voinut vaurioittaa persoonallisuuttasi...
Pahoittelen osaa kärkkäistä kommenteistani.
*olet jäänyt paitsi (ei "olen")....
kiitos asiallisista kommenteista !
sinulle ghjk777: olen kanssasi samaa mieltä siitä että syömishäiriöt luultavasti johtuvat siitä että ko. ihmisen persoonallisuudessa on jonkin moisisa aukkoja eli siis ihminen ei ole "aivan täysin terve" henkisesti. ymmärrän että myös itsestäni löytyy tiettyjä säröjä - valitettavasti mm. loputon hyväksynnän haku ja pelko hylätyksi tulemisesti yms. en ole koskaan väittänytkään olevani virheetön. nph en kuitenkaan ole, enkä muutenkaan empatiakyvytön. lisäksi minulla on myös kyky katsoa peiliin, mitä kaikilla ei ole.
joo, äidilleni en todellakaan tästä aiheesta ole toista kertaa hiiskunut, koska ymmärrän aivan hyvin että aihe saattaa tuntua loukkaavalta. Silloin olin kuitenkin melko nuori aikuinen, ja toivoin saavani äidiltä apua syömishäiriöön sekä tunne-elämän ongelmiin, koskaan en ole yrittänyt liittoutua kenenkään kanssa ! motiivinani oli saada apua itselleni, jokainen tietenkin päättää omasta avioliitostaan itse. (tosin isäni on yrittänyt liittoutua minun kanssani äitiä vastaan - siinä onnistumatta ). toisaalta äitini on myös toistuvasti pyytänyt minulta apua, koska ei ole itse meinannut jaksaa.
minulla ei ole mahdollisuutta diagnosoida ketaan, en ole lääkäri enkä psykologi. mielestäni ko. henkilöä kuitenkin täyttää lähes kaikki tai kaikki nph:n kriteerit.
Epäsosiaalinen hän ei ole, koska ei ole piittaamaton yhteiskunnan normeista ja laesta ei ole koskaan tehnyt mitään laitonta (ylinopeussakkoja lukuunottamatta) ulkokuori on puhtoinen ja hän vaikuttaa erittäin nuhteettomalta ja mukavalta ihmiseltä. omalle lapslleen hän kuitenkin on välillä kuin itse perkele. täysin manipuloiva, epäempaattinen, kiristää, uhkailee yms puhuu 11v tytölle seksistisesti ja loukkaavasti, arvostelee ulkonäköä yms. ei kuitenkaan käyttäydy epäsosiaalisesti vaan on ulkoisesti mainio seuramies.käsittääkseni epäsosiaalisessa ph:ssa on aina jonkinmoista piittaamattomuutta laeista yms.
rajatila hän ei ole, koska ei käyttäydy juurikaan epävakaasti. ei esim. tuhlaile holtittomasti rahaa, ei koskaan käytä mitään päihteitä, ei ole näkyvästi yrittänyt vahingoittaa itseään tms hänen tunne-elämänsä ei ulospäin vaikuta mitenkään erityisen epävakaalta vaikka toki saakin yllättäviä raivokohtausia. enemmänkin hän vaikuttaa lievästi epävakaalta mutta ennenkaikkea ERITTÄIN pahantahtoislta ihmiselta. käsittääkseni rajatilalla on usein myös päihteiden käyttöä sekä holtitonta seksuaalisuutta. näitä ei ole. hän on raivoraitis.( ei mm. hyväksy lasten käyttävän huulirasvaa tai deodoranttia tai purukumia, koska nämä voivat hänen mielestään aiheuttaa riippuvuuksia) lol
sekamuotoinen persh. on tietysti mahdollinen , mutta mielestäni nph:n kriteerit täyttyvät hyvin selkeästi.
Aivan kuin mun isä. Narsistina häntä pidän, mutta mahdollisesti jokin muukin persoonallisuushäiriö tai mt-ongelma saattaisi sopia. Terve hän ei ole. Kahden kesken ollessa hän oli ilkeä, pahantahtoinen ja pelottava kotikiusaaja joka mm. haukkui lihavaksi, huoraksi ja kommentoi muutenkin seksistisesti ulkonäköäni, rajoitti ja vahti syömisiä, keksimällä keksi musta vikoja, nautti alistamisesta, kiusaamisesta ja kontrolloinnista, harjoitti fyysistä väkivaltaa... Kuitenkin täyskusipää paljastui kuoren alta käsittääkseni vain minulle, sillä mielentila vaihtui sekunneissa teennäiseen hilpeyteen ja leikinlaskuun jos äitini tuli paikalle kesken mielipuolisen raivoamisen.
Ja syömishäiriöt todellakin tulleet tutuksi.
tällä huulirasva, deodoranttti yms jutulla tarkoitan sitä että ko. henkilö on aivan totaalisen fanaattinen kaikkien mahdollisten riippuvuuksien suhteen siten, että suurinpiirtein porkkanakin oli lapsuudenperheessäni kiellettyä, koska sehän voisi vaikka aiheuttaa riippuvuutta.
joo toi mulkku on kyllä ihan potentaalinen diagnoosi =(
skitsofrenia
Samaa kokemusta täälläkin...Äitini on narsisti ja minä itse käynyt läpi anoreksian ja bulimian, eikä ne vieläkään ole oikein otettaan minussa täysin hellittänyt. Haluan juuri kadota näkymättömäksi. Jos en "kadota" itseäni laihduttamalla niin sitten olen todella masentunut monta viikkoa omassa huoneessani ypöyksin. En ota keneenkään yhteyttä.
Nyt tajuan, ettei minulla ole enää ketää ystävää jäljellä, kun kaikki muuttivat paikkakunnalta pois niin olen vain kahdestaan narsistiäitini kanssa ja tuntuu että näen vain valon päässä lisää tunnelia...