Väsyttää työnteko.

Tervetuloa 50 plussalaisiin.

Meiltähän ei edes lasketa kaikkia työvuosia eläkkeisiin, siis jos on aloittanut työt nuorena, alta kakskymppisenä. Ja eikös se työeläkkeen kertyminenkin lopu jossain vaiheessa myös näin iäkkäiltä? Taidetaan nipistää molemmista päistä, heh heh.

Samoin myös ei meidän ikäluokka taida saada niitä hyvityksiä opiskeluistakaan. Nykyiset ammattikorkeakouluopiskelijat saavat jotain korotusta tuleviin eläkkeisiinsä opiskeluista, mut se ei koske meidän ikäluokkia varmaankaan...et ihan hyväntekeväisyyttä tää lienee...

Jep. Se on tärkeää, että saa itse vaikuttaa työnsä suunnitteluun ja toteutukseen. Sen kun ne työnantajat ymmärtäisivät, niin olis työilmapiiri hyvällä mallilla. Paljon on varmasti itsestäkin kiinni, kun täytyy osata tuoda ajatuksensa rakentavalla tavalla julki.

Itsenäisestä työtä minullakin ja omaa luovaa hulluutta minäkin toteutan. Lapsista saan iloa ja energiaa.

Nyt täytyy rientää iltavuoroon.

Just joo.

Loispummit on vaan loispummeja.Just tollasten ihmisten takia, suomi ei yllättäen mikään pohjoismainen hyvinvointivaltio ja valtio sekä kunnat menossa konkurssiin kaikki. Liikaa laiskoja pummeja elätettävänä.

=DW=

... kirjoitti:

Just joo.

Loispummit on vaan loispummeja.Just tollasten ihmisten takia, suomi ei yllättäen mikään pohjoismainen hyvinvointivaltio ja valtio sekä kunnat menossa konkurssiin kaikki. Liikaa laiskoja pummeja elätettävänä.

=DW=

Lue lisää

Epäitsekäs, jalo teko!

Vetäydyin nuorempien, suuremmassa työpaikan tarpeessa olevien tieltä tyytyen hyvin pieneen, tulevaan eläkkeeseen.
Huom! En saa mitään asumis- tai muitakaan tukia.
Jopa terveydenhuollossa käytän etupäässä yksityisiä palveluja.

... kirjoitti:

Just joo.

Loispummit on vaan loispummeja.Just tollasten ihmisten takia, suomi ei yllättäen mikään pohjoismainen hyvinvointivaltio ja valtio sekä kunnat menossa konkurssiin kaikki. Liikaa laiskoja pummeja elätettävänä.

=DW=

Lue lisää

Voitko sanoa 40v työtä tehneille " olette laiskoja pummeja " ?

Voisit kääntää katseesi nuorempien puoleen, jotka eivät
ole tehneet työtä päivääkään kun " sossu elättää " ?
Näitäkin on, jotka eivät haluakaan työn raskaan raadantaan.

WanhaWilma kirjoitti:

Voitko sanoa 40v työtä tehneille " olette laiskoja pummeja " ?

Voisit kääntää katseesi nuorempien puoleen, jotka eivät
ole tehneet työtä päivääkään kun " sossu elättää " ?
Näitäkin on, jotka eivät haluakaan työn raskaan raadantaan.

Lue lisää

Juuri noin! Minäkin laiskiainen.

Koskaan en kouluaikaan pitänyt lomaa vajaata viikkoa enempää.
14-v tein ensimmäisen kesälomanityötä verokirjalle E-G:n palveluksessa.

Ensimmäisen kesälomani pidin 27-vuotisena. Sitä ennen pisin oli ollut 4pv.

Työn vuoksi vaihdoin maata useita kertoja ja paikkakuntaa vielä useammin.
Perhe muutti paikkaa mukanani neljästi.
Loppuvuodet etsin käntyn kappaleita ympäri Etelä-Suomea.

Eipä omatunto kolkuttele.

Ei virallisesti.

Käytännössä niitä ei myönnetä enää kovin paljoa, ei virkavapaitakaan. Syynä se, kukaan ei uskalla kysellä sellaisista potkujen pelossa.

=DW=

... kirjoitti:

Ei virallisesti.

Käytännössä niitä ei myönnetä enää kovin paljoa, ei virkavapaitakaan. Syynä se, kukaan ei uskalla kysellä sellaisista potkujen pelossa.

=DW=

Lue lisää

Höpö höpö. Systeemiä jatkettiin nimenomaan siksi, että sen suosio kasvaa koko ajan.

Vuorotteluvapaa voisi olla hyvä ratkaisu ylimenokaudeksi. Tällöin jää aikaa pohtia sitä, mitä elämältään haluaa.

Minna-Maaria kirjoitti:

Höpö höpö. Systeemiä jatkettiin nimenomaan siksi, että sen suosio kasvaa koko ajan.

Vuorotteluvapaa voisi olla hyvä ratkaisu ylimenokaudeksi. Tällöin jää aikaa pohtia sitä, mitä elämältään haluaa.

Lue lisää

Suosio voi kasvaakin, käyttö ei.

Mutta miten joku pätkätyöläinen voi asiaa hyödyttää tai yt- neuvotteluissa pyörivässä firmassa oleva uskaltaa edes ajatella tollasta? Eihän nykyään kukaan uskalla sairastaakkaan, sitä huomaa yllättäen olevansa poispotkittu "tuotanollisista syistä" johtuen.

Ainoat, jotka jonkin verran käyttelevät vuorotteluvapaita tai virkavapaita on töissä valtiolla tai kunnalla. ensin käydään koulut, sitten ollaan duunarina, kunnes saadaan virkaa ja välittömästi virkavapaalle ja sen päälle äitiyslomat jne. Ja sitten ihmetellään, kun virkoja ei koskaan auki, ainoastaan sijaisuuksia, samalla kun virkapaikkoja muutenkin vähennetään ja hommia ulkoistetaan.

Vuorotteluvapaalla oleva duunari on menoerä työnantajalle, koska sijaisen hankkimisesta ja kouluttamisesta tulee ylimääräisiä kuluja.

=DW=

Työterveyshuolto: Sitä ei ole järjestetty monellakaan yksitysellä työnantajalla. Mitä vaihtoehtoja silloin on? Menetkö sanomaan puutteesta työnantajalle, joka muutenkin hokee työntekijöiden kalleutta.
Alanvaihto: Välillä olen innostunut tästä, mutta vaikka hankkisin uuden ammatin niin kuka oikeasti uskoo siihen,että koulutuksen jälkeen yli 55v. nainen (varsinkaan) saa enää uutta työpaikkaa.
Vuorotteluvapaa: Pienellä yksitysellä yrityksellä töissä olevana en usko tätä mahdollisuutta olevan käytännössä. Miksiköhän?
Muuta: Pettymys ja katkeruus varmaan paistaa minun kirjoituksista ehkä myös itsevarmuuden puute kenties asenne ja oma valinta. Tälläiseksi olen muovautunut tähään ikään mennessä. Kyllä siihen on osaltaan vaikuttanut kanssaihmiset ja yhteiskunta.
Tulevaisuus: Saisipa aloittaa alusta tällä elämänkokemuksella, niin jokaisen päivän vaihtaisin pois, olen jumissa.

Ajatuksia...m kirjoitti:

Työterveyshuolto: Sitä ei ole järjestetty monellakaan yksitysellä työnantajalla. Mitä vaihtoehtoja silloin on? Menetkö sanomaan puutteesta työnantajalle, joka muutenkin hokee työntekijöiden kalleutta.
Alanvaihto: Välillä olen innostunut tästä, mutta vaikka hankkisin uuden ammatin niin kuka oikeasti uskoo siihen,että koulutuksen jälkeen yli 55v. nainen (varsinkaan) saa enää uutta työpaikkaa.
Vuorotteluvapaa: Pienellä yksitysellä yrityksellä töissä olevana en usko tätä mahdollisuutta olevan käytännössä. Miksiköhän?
Muuta: Pettymys ja katkeruus varmaan paistaa minun kirjoituksista ehkä myös itsevarmuuden puute kenties asenne ja oma valinta. Tälläiseksi olen muovautunut tähään ikään mennessä. Kyllä siihen on osaltaan vaikuttanut kanssaihmiset ja yhteiskunta.
Tulevaisuus: Saisipa aloittaa alusta tällä elämänkokemuksella, niin jokaisen päivän vaihtaisin pois, olen jumissa.

Lue lisää

Eikös tuo työterveyshuollon järjestäminen ole ihan lakisääteinen juttu. No, en minä tiedä, miten se käytännössä toimii, mutta eikö pikkufirmat joudu hankkimaan työterveyspalvelut jostain. Jos oikeasti työssä olo väsyttää ja ahdistaa, eikö olisi syytä niitä palveluita käyttää. Olisi ainakin yritetty.

Alan tai edes työpaikan vaihto voisi olla yksi ratkaisu, jos työn väsyttävyys ja ahdistavuus johtuisikin vain nykyisestä työpaikasta. Tosin ei välttämättä ole niin yksinkertaista, tällä iällä. Sivusta joutunut seuraamaan uudelleenkouluttautumista, joka johti vain ojasta allikkoon. Mutta voihan siinä paremminkin käydä.

Et usko vuorotteluvapaan mahdollisuuteen. Oletko kysynyt? Vuorotteluvapaalla voisi ainakin kerätä voimia jaksamaan vielä sen vuodella? lyhentyneen työssäoloajan.

Ymmärrän kyllä sinua. Itsellä ei niin jaksamisesta kiinni, mutta melkoista tervanjuontia on työssä käyminen. Ensimmäinen syy se, kun ei jää riittävästi aikaa siihen, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Toinen syy tyytymättömyys työpaikkaan.

Mikäs minä neuvomaan, mutta kannattaisiko kuitenkin yrittää sitä työterveyshuoltoa, tai sitten ihan terveyskeskukseen puhumaan. Työuupumustakin? voinnee hoitaa.

mies-vm56 kirjoitti:

Eikös tuo työterveyshuollon järjestäminen ole ihan lakisääteinen juttu. No, en minä tiedä, miten se käytännössä toimii, mutta eikö pikkufirmat joudu hankkimaan työterveyspalvelut jostain. Jos oikeasti työssä olo väsyttää ja ahdistaa, eikö olisi syytä niitä palveluita käyttää. Olisi ainakin yritetty.

Alan tai edes työpaikan vaihto voisi olla yksi ratkaisu, jos työn väsyttävyys ja ahdistavuus johtuisikin vain nykyisestä työpaikasta. Tosin ei välttämättä ole niin yksinkertaista, tällä iällä. Sivusta joutunut seuraamaan uudelleenkouluttautumista, joka johti vain ojasta allikkoon. Mutta voihan siinä paremminkin käydä.

Et usko vuorotteluvapaan mahdollisuuteen. Oletko kysynyt? Vuorotteluvapaalla voisi ainakin kerätä voimia jaksamaan vielä sen vuodella? lyhentyneen työssäoloajan.

Ymmärrän kyllä sinua. Itsellä ei niin jaksamisesta kiinni, mutta melkoista tervanjuontia on työssä käyminen. Ensimmäinen syy se, kun ei jää riittävästi aikaa siihen, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Toinen syy tyytymättömyys työpaikkaan.

Mikäs minä neuvomaan, mutta kannattaisiko kuitenkin yrittää sitä työterveyshuoltoa, tai sitten ihan terveyskeskukseen puhumaan. Työuupumustakin? voinnee hoitaa.

Lue lisää

On lakisäääteinen mutta käytännössä se on pelkkää kosmetiikkaa.

Muutamassa pk-yrityksessä tekemieni havaintojen mukaan käytännön toiminta rajoittuu toimialasta ja työstä riippuviin määräaikaistarkastuksiin.

Metallissa kuulon tarkastus ehkä 5:n vuoden välein.
Värimetallien hitsauksessa verikokeet määräajoin yms.

Suurempien yritysten työterveydenhuollon kanssa ei ole juuri mitään yhteistä.

Mennessäni sydärin tapaisen jälkeen työteveydenhuoltoon sydänfilmiin olin täsmälleen samassa asemassa kuin kuka tahansa kadulta sisään tallannut.

Henkipuolen jutuista on täysin turha mennä sinne kertomaan.
sillä, että se on TYÖTERVEYDENHUOLLON toimipiste ei ole mitään merkitystä.

Menin itse sinne pahojen unihäiriöiden kanssa. Olin juuri ollut pakotettu irtisanomaan kolmasosan pajan porukasta ja ottamaan itselleni myös suunnitteluun siirretyn työnjohtajan tehtävät.
Oma huolto osoitti minut t-keskuksen yleiselle puolelle josta sain passituksen t-keskuksen kallonporaajan juttusille.

Toivon todella, ettei kukaan joutuisi hakemaan apua tyypillisen pk-yrityksen "työterveydenhuollosta".
TYKY- "toiminta" on kuin helvetin huono vitsi!

Koekaniini kirjoitti:

On lakisäääteinen mutta käytännössä se on pelkkää kosmetiikkaa.

Muutamassa pk-yrityksessä tekemieni havaintojen mukaan käytännön toiminta rajoittuu toimialasta ja työstä riippuviin määräaikaistarkastuksiin.

Metallissa kuulon tarkastus ehkä 5:n vuoden välein.
Värimetallien hitsauksessa verikokeet määräajoin yms.

Suurempien yritysten työterveydenhuollon kanssa ei ole juuri mitään yhteistä.

Mennessäni sydärin tapaisen jälkeen työteveydenhuoltoon sydänfilmiin olin täsmälleen samassa asemassa kuin kuka tahansa kadulta sisään tallannut.

Henkipuolen jutuista on täysin turha mennä sinne kertomaan.
sillä, että se on TYÖTERVEYDENHUOLLON toimipiste ei ole mitään merkitystä.

Menin itse sinne pahojen unihäiriöiden kanssa. Olin juuri ollut pakotettu irtisanomaan kolmasosan pajan porukasta ja ottamaan itselleni myös suunnitteluun siirretyn työnjohtajan tehtävät.
Oma huolto osoitti minut t-keskuksen yleiselle puolelle josta sain passituksen t-keskuksen kallonporaajan juttusille.

Toivon todella, ettei kukaan joutuisi hakemaan apua tyypillisen pk-yrityksen "työterveydenhuollosta".
TYKY- "toiminta" on kuin helvetin huono vitsi!

Lue lisää

Pikkufirmoissa työterkkari on paikka, minne ei missään nimessä kanata mennä. Onhan ne vaitiolovelvollisuudet jne, mutta koko hommasta vain harmeja.

Hah, kerran yhdessä pikkupajassa työnantajaa vitutti, kun se ei saanutkaan työterkkarista ihmisitä mitään raportteja. Perheyritys, tarkastusten jälkeen kolme tytärtä kävi kerrankin "porisemassa mukavia" jokaisen palkollisen kanssa. Utelemassa mitä terkkarissa oli sanottu. Noh, ainakin yks vanhempi työnterkijä erotettiin sen jälkeen "tuotannollisista syistä".

Tavalliseen terkkariin tai mieluiten yksityiselle, eikä työpaikalla kyllä kannata puhua kerrassaan mitään omasta jaksamisesta tai terveydestään-

=DW=

Sori baby, mutta sinä olet väärässä työssä, jos teet sitä vain palkan takia. Työn tulee ravita ja palkita myös henkeä.

That's it kirjoitti:

Sori baby, mutta sinä olet väärässä työssä, jos teet sitä vain palkan takia. Työn tulee ravita ja palkita myös henkeä.

Joo, ei ole mikään ala jota olen ikäni kaivannut, se on ala johon ajauduin vuosien varrella monien vaiheiden jälkeen. En ole näitä lukeneita vaan työn kautta edenneitä kunnes oli mentävä taaksepäin, kunto sanelee kohdallani paljon.
Ollapa todella sellainen ravitseva työ meillä kaikilla, mahtavaa olisi.

That's it kirjoitti:

Sori baby, mutta sinä olet väärässä työssä, jos teet sitä vain palkan takia. Työn tulee ravita ja palkita myös henkeä.

Niin tulee ravita, mutta monellekin ruumiin ravinnon hankkiminen menee itsensä toteuttamisen edelle!

Sori sinullekin! Viime kädessä, itsensä toteuttajat maksattavat toteutuksensa yhteiskunnalla.

Pensionista kirjoitti:

Niin tulee ravita, mutta monellekin ruumiin ravinnon hankkiminen menee itsensä toteuttamisen edelle!

Sori sinullekin! Viime kädessä, itsensä toteuttajat maksattavat toteutuksensa yhteiskunnalla.

Lue lisää

Niinkö? Toinen vaihtoehto on, että hänestä, joka tekee sitä, mitä sydän sanelee, tulee miljonääri. Hän ei väännä väkisin, pysyy iloisena, positiivisena, terveenä ja jaksaa jaksamasta päästyään.

vantaannainen kirjoitti:

Joo, ei ole mikään ala jota olen ikäni kaivannut, se on ala johon ajauduin vuosien varrella monien vaiheiden jälkeen. En ole näitä lukeneita vaan työn kautta edenneitä kunnes oli mentävä taaksepäin, kunto sanelee kohdallani paljon.
Ollapa todella sellainen ravitseva työ meillä kaikilla, mahtavaa olisi.

Lue lisää

Kuuntele itseäsi ja sisintäsi; mitä kaikista eniten maailmassa tahtoisit tehdä. Sitten pikku askelein ...

Visionaari kirjoitti:

Niinkö? Toinen vaihtoehto on, että hänestä, joka tekee sitä, mitä sydän sanelee, tulee miljonääri. Hän ei väännä väkisin, pysyy iloisena, positiivisena, terveenä ja jaksaa jaksamasta päästyään.

Lue lisää

Monikohan meistä oikeasti voi tehdä (leipä)työkseen sitä, mitä "sydän sanelee"?

mies-vm56 kirjoitti:

Monikohan meistä oikeasti voi tehdä (leipä)työkseen sitä, mitä "sydän sanelee"?

Aika moni voisi. Mutta esteitä ja estoja, pelkoa, arkuutta, uskaltamattomuutta ... on pilvin pimein tiellä, jotta ei edes näe, tunne, huomaa, löydä ... sitä sydämen ääntä, sen sanelu ei kuulu, ymmärrys ei yllä, taju ei tiedota.

Sinä tunnutkin viihtyvän työssäsi, hyvä niin. Työssä viihtymiseen tai viihtymättömyyteen vaikuttaa niin moni asia. Onnistunut alan vaihto tällä iällä voi taata jaksamisen eläkkeelle asti, vaikka ikäkin jo alkaisi hieman painaa. Paljon on kiinni tietysti myös työnantajasta ja työyhteisöstä, omasta terveydentilasta ja siviilielämäkin vääjäämättä vaikuttaa. Eri asioiden summa voi olla eri ihmisillä niin erilainen, toiset jaksaa, toiset ei.

Minä lottoan säännöllisesti. Vaan on niitä aika monta muutakin lottoajaa, että parempi vaan rakentaa sen varaan, että vielä tuolla "pakkotyössä" joutuu vuosikausia käymään;( Mutta jos nyt lotto-onni välttämättä haluaisi potkia persiille, ei kauaa tarvis miettiä työssä käynnin lopettamista.

mies-vm56 kirjoitti:

Sinä tunnutkin viihtyvän työssäsi, hyvä niin. Työssä viihtymiseen tai viihtymättömyyteen vaikuttaa niin moni asia. Onnistunut alan vaihto tällä iällä voi taata jaksamisen eläkkeelle asti, vaikka ikäkin jo alkaisi hieman painaa. Paljon on kiinni tietysti myös työnantajasta ja työyhteisöstä, omasta terveydentilasta ja siviilielämäkin vääjäämättä vaikuttaa. Eri asioiden summa voi olla eri ihmisillä niin erilainen, toiset jaksaa, toiset ei.

Minä lottoan säännöllisesti. Vaan on niitä aika monta muutakin lottoajaa, että parempi vaan rakentaa sen varaan, että vielä tuolla "pakkotyössä" joutuu vuosikausia käymään;( Mutta jos nyt lotto-onni välttämättä haluaisi potkia persiille, ei kauaa tarvis miettiä työssä käynnin lopettamista.

Lue lisää

Olisin minä viihtynyt siinä edellisessäkin työssäni, mutta minultahan oli jaksaminen loppumassa muista kuin työsyistä ja halusin karistaa kaikki menneisyyden haamut kannoiltani samalla kertaa enkä ole katunut.
Viihtyminen voi olla huono kuvaamaan suhdettani työhön. Ennemminkin motivoitunut.

Oman elämän suunnittelua. Elämässä on muutakin kuin työ. No, eipä se ole uutinen.

Koko liittomme ajan olemme hahmottaneet elämämme raameja hieman pitemmällä tähtäyksellä.
Eräs 4-kympin tienoissa tehty hahmotus oli vetäytyminen palkkatyöstä 5-kympin paikkeilla. Työstä riippumatta.

Kahden työnantajan konkurssin vuoksi ajoitus lipsahti 3-vuotta pitkäksi.
Silloinkin vetäytyminen tapahtui "pehmeästi. Ei minkään osaeläkkeen eikä osa-aikatyön muodossa.

Ainoastaan 80-luvun puolessa välissä olin turhautunut silloiseen työhöni mutta siihenkin tuli korjaus samassa työpaikassa, tehtävän vaihdon muodossa.
Jatko johtui vain kutiavista jalkapohjistani.

Huolimatta varsinkin loppuvuosien mielenkiintoisista, haasteellisista ja palkitsevista töistä en harkinnut hetkeäkään niiden jatkamista.
Eipä tarvinnut montaa kertaa kieltäytyä tarjotusta.

Olemme erilaisia. Joku pelkää muutosta nähden siinä vain uhkia eikä mahdollisuuksia.
Joku motivoi jatkamispäätöksensä taloudellisilla tekjöillä.
Eräälle tuttavalleni työ oli pakopaikka kotoa. Hänen vaimonsa oli jo eläkkeellä.
Jollekin työ yksinkertaisesti on vain muodostunut niin tärkeäksi osaksi elämän sisältöä, että siinä roikutaan viime tippaan.

Kukin tyylillään. Kunhan pysyy ja tulee onnelliseksi.

laiska-lasse kirjoitti:

Oman elämän suunnittelua. Elämässä on muutakin kuin työ. No, eipä se ole uutinen.

Koko liittomme ajan olemme hahmottaneet elämämme raameja hieman pitemmällä tähtäyksellä.
Eräs 4-kympin tienoissa tehty hahmotus oli vetäytyminen palkkatyöstä 5-kympin paikkeilla. Työstä riippumatta.

Kahden työnantajan konkurssin vuoksi ajoitus lipsahti 3-vuotta pitkäksi.
Silloinkin vetäytyminen tapahtui "pehmeästi. Ei minkään osaeläkkeen eikä osa-aikatyön muodossa.

Ainoastaan 80-luvun puolessa välissä olin turhautunut silloiseen työhöni mutta siihenkin tuli korjaus samassa työpaikassa, tehtävän vaihdon muodossa.
Jatko johtui vain kutiavista jalkapohjistani.

Huolimatta varsinkin loppuvuosien mielenkiintoisista, haasteellisista ja palkitsevista töistä en harkinnut hetkeäkään niiden jatkamista.
Eipä tarvinnut montaa kertaa kieltäytyä tarjotusta.

Olemme erilaisia. Joku pelkää muutosta nähden siinä vain uhkia eikä mahdollisuuksia.
Joku motivoi jatkamispäätöksensä taloudellisilla tekjöillä.
Eräälle tuttavalleni työ oli pakopaikka kotoa. Hänen vaimonsa oli jo eläkkeellä.
Jollekin työ yksinkertaisesti on vain muodostunut niin tärkeäksi osaksi elämän sisältöä, että siinä roikutaan viime tippaan.

Kukin tyylillään. Kunhan pysyy ja tulee onnelliseksi.

Lue lisää

Ollaan todella eri elämäntilanteessa. Yh-äipän motivaatiot elättää kolme yhden palkalla ovat varmaan eri kuin kahden omillaan pärjäävän eläkeläisen. Minähän haalin kaikki ne työvuorotkin, joista tienaa parhaiten, kun pariskunnat haluavat vastaavina aikoina viettää yhteistä laatuaikaa ja ovat valmiita sen vuoksi tinkimään elintasosta. Sen heille kernaasti myös suon, koska varmasti itsekin haluaisin heidän sijassaan kuherrella mieluummin viikoloput rakkaani kyljessä kuin olla töissä.

laiska-lasse kirjoitti:

Oman elämän suunnittelua. Elämässä on muutakin kuin työ. No, eipä se ole uutinen.

Koko liittomme ajan olemme hahmottaneet elämämme raameja hieman pitemmällä tähtäyksellä.
Eräs 4-kympin tienoissa tehty hahmotus oli vetäytyminen palkkatyöstä 5-kympin paikkeilla. Työstä riippumatta.

Kahden työnantajan konkurssin vuoksi ajoitus lipsahti 3-vuotta pitkäksi.
Silloinkin vetäytyminen tapahtui "pehmeästi. Ei minkään osaeläkkeen eikä osa-aikatyön muodossa.

Ainoastaan 80-luvun puolessa välissä olin turhautunut silloiseen työhöni mutta siihenkin tuli korjaus samassa työpaikassa, tehtävän vaihdon muodossa.
Jatko johtui vain kutiavista jalkapohjistani.

Huolimatta varsinkin loppuvuosien mielenkiintoisista, haasteellisista ja palkitsevista töistä en harkinnut hetkeäkään niiden jatkamista.
Eipä tarvinnut montaa kertaa kieltäytyä tarjotusta.

Olemme erilaisia. Joku pelkää muutosta nähden siinä vain uhkia eikä mahdollisuuksia.
Joku motivoi jatkamispäätöksensä taloudellisilla tekjöillä.
Eräälle tuttavalleni työ oli pakopaikka kotoa. Hänen vaimonsa oli jo eläkkeellä.
Jollekin työ yksinkertaisesti on vain muodostunut niin tärkeäksi osaksi elämän sisältöä, että siinä roikutaan viime tippaan.

Kukin tyylillään. Kunhan pysyy ja tulee onnelliseksi.

Lue lisää

Hienoa että elämäsi on suurin kaartein mennyt niin kuin olet kaavaillutkin. Silloin kun hommat menevät ongelmista huolimatta ns. putkeen, on helppo huokaillla muitten onnea tai epäonnea. Silloin myös jää helposti huomaamatta tilanteet joissa ei juuri vaihtoehtoja ole, esim. PupuPuskasta kommentit. Sanoisin tähän vielä että mikään tässä elämässä ei ole takuuvarmaa, mitä tahansa voi käydä ja kelle tahansa. Silloin kaikki hienot jutut valuvat hiekkaan, tulevaisuudensuunnitelmat menevät uusiksi ja kaikki on päin persettä. Tule siinä sitte onnelliseksi.

juupa jaapa kirjoitti:

Hienoa että elämäsi on suurin kaartein mennyt niin kuin olet kaavaillutkin. Silloin kun hommat menevät ongelmista huolimatta ns. putkeen, on helppo huokaillla muitten onnea tai epäonnea. Silloin myös jää helposti huomaamatta tilanteet joissa ei juuri vaihtoehtoja ole, esim. PupuPuskasta kommentit. Sanoisin tähän vielä että mikään tässä elämässä ei ole takuuvarmaa, mitä tahansa voi käydä ja kelle tahansa. Silloin kaikki hienot jutut valuvat hiekkaan, tulevaisuudensuunnitelmat menevät uusiksi ja kaikki on päin persettä. Tule siinä sitte onnelliseksi.

Lue lisää

Toisille / joillekin muutos ja / tai kaiken uusiksi ja päin pershettä meneminen tarkoittavat uusia mahdollisuuksia. Asioiden uudestaan puntarointia, suunnittelua, toteutusta, eteen päin elämistä kaikesta huolimatta. Elämä ei lopu siihen, että "kaikki hienot jutut valuvat hiekkaan", jos niin käy, etsitään ja otetaan käyttöön uudet hienot jutut. Katsele valoisammin, pysyt terveempänä.

PupuPuskasta kirjoitti:

Ollaan todella eri elämäntilanteessa. Yh-äipän motivaatiot elättää kolme yhden palkalla ovat varmaan eri kuin kahden omillaan pärjäävän eläkeläisen. Minähän haalin kaikki ne työvuorotkin, joista tienaa parhaiten, kun pariskunnat haluavat vastaavina aikoina viettää yhteistä laatuaikaa ja ovat valmiita sen vuoksi tinkimään elintasosta. Sen heille kernaasti myös suon, koska varmasti itsekin haluaisin heidän sijassaan kuherrella mieluummin viikoloput rakkaani kyljessä kuin olla töissä.

Lue lisää

Viittasin kintaalla aktiivi-iässä hahmotettuun elämään 10-vuoden tähtäyksellä.
40v vaiheessa olivat penskat pieniä, rakennusvelat niskassa ja vaimo teki 5:n kotivuoden jälkeen kaupan kassalla 22h / viikko.

En ole perehtynyt yksinhuoltajien arkeen mutta tuttavapiirissämme on yksi, samoin 3:n lapsen yksinhuoltajaäiti joka työskentelee matalapalkka-alalla.
Hän ei valita mistään ja päällisin puolin katsottuna hän elää varsin vaurasta elämää.
Rivitaloasunto 4h k vuokralla, uudehko auto jonka huollattaa merkkiliikeessä.
Vaimoni väittämän mukaan seurailee pukeutumisessaan kohtuullisesti trendejä jne.

Lottovoittoakaan ei ole syytä epäillä.

juupa jaapa kirjoitti:

Hienoa että elämäsi on suurin kaartein mennyt niin kuin olet kaavaillutkin. Silloin kun hommat menevät ongelmista huolimatta ns. putkeen, on helppo huokaillla muitten onnea tai epäonnea. Silloin myös jää helposti huomaamatta tilanteet joissa ei juuri vaihtoehtoja ole, esim. PupuPuskasta kommentit. Sanoisin tähän vielä että mikään tässä elämässä ei ole takuuvarmaa, mitä tahansa voi käydä ja kelle tahansa. Silloin kaikki hienot jutut valuvat hiekkaan, tulevaisuudensuunnitelmat menevät uusiksi ja kaikki on päin persettä. Tule siinä sitte onnelliseksi.

Lue lisää

Koskaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan joten pitemmän tähtäyksen yksityiskohtiin on turha panostaa.
Vuoden voi vielä melko hyvin suunnitella ja valmistella mutta 5 - 10v on jo aikajänne jolle hahmotimme tavoitteet ja välietapit.
Välietapeissa tarkistimme ja tarkensimme suunnittelua.

Pääpiirteissään jutut ovat menneet putkeen.
Viime vuonna poksahtanut syöpä aiheutti poikkeavan hässäkän.
Kaksi leikkausta ja pitkä toipuminen oli otettava asiana jolle ei voinut mitään.

Nyt on juttu normalisoitumassa ja olemme palaamassa entiseen elämäntapaan.

Tyytyväiseksi ( onnelliseksi ) ei tule poistamalla tyytymättömyystekijöitä. Seurauksena on vain vähäisempi tyytymättömyys.
Tyytyväisyystekijät ovat eri asioita.

Ei meillä ole ollut, eikä ole mitään hienoja juttuja. Vain tavallista taapertamista mutta suuntaan on yritetty vaikuttaa itse.

Uhraan energiaa vain niihin asioihin joihin voin vaikuttaa.
Omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevien kanssa on turha puristella kiveksiään!

laiska-lasse kirjoitti:

Viittasin kintaalla aktiivi-iässä hahmotettuun elämään 10-vuoden tähtäyksellä.
40v vaiheessa olivat penskat pieniä, rakennusvelat niskassa ja vaimo teki 5:n kotivuoden jälkeen kaupan kassalla 22h / viikko.

En ole perehtynyt yksinhuoltajien arkeen mutta tuttavapiirissämme on yksi, samoin 3:n lapsen yksinhuoltajaäiti joka työskentelee matalapalkka-alalla.
Hän ei valita mistään ja päällisin puolin katsottuna hän elää varsin vaurasta elämää.
Rivitaloasunto 4h k vuokralla, uudehko auto jonka huollattaa merkkiliikeessä.
Vaimoni väittämän mukaan seurailee pukeutumisessaan kohtuullisesti trendejä jne.

Lottovoittoakaan ei ole syytä epäillä.

Lue lisää

Tosi hienoa että tuttavasi on lapsineen saanut pidettyä elämänsä ja taloutensa hallinnassa. Varmaan lisäksi vielä pitää kotinsakin siistinä ja lapset ovat hyvin kasvatettuja. Ei hän varmaan n. 50 euron yh-korotuksellakaan ole päässyt rikastumaan. Ei se, että hän pärjää hyvin, ole sinulta pois.

Sinnikäs sissi kirjoitti:

Toisille / joillekin muutos ja / tai kaiken uusiksi ja päin pershettä meneminen tarkoittavat uusia mahdollisuuksia. Asioiden uudestaan puntarointia, suunnittelua, toteutusta, eteen päin elämistä kaikesta huolimatta. Elämä ei lopu siihen, että "kaikki hienot jutut valuvat hiekkaan", jos niin käy, etsitään ja otetaan käyttöön uudet hienot jutut. Katsele valoisammin, pysyt terveempänä.

Lue lisää

Noin juuri. Ehkä monelle voisi olla terveellistä vaihtaa alaa tai ainakin työpaikkaa määräajoin. Uupunellakin saattaa olla varastossa yllättäviä voimavaroja, kun ne saa suunnattua johonkin ihan uuteen juttuun.

PupuPuskasta kirjoitti:

Noin juuri. Ehkä monelle voisi olla terveellistä vaihtaa alaa tai ainakin työpaikkaa määräajoin. Uupunellakin saattaa olla varastossa yllättäviä voimavaroja, kun ne saa suunnattua johonkin ihan uuteen juttuun.

Lue lisää

Jep. Monta kertaa on tullut vaihdettua. Jopa vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Uudet kuviot ei ole koskaan pelottanut, vaihtelu virkistää.

Olen kanssasi samaa mieltä, että kyllä niitä voimavaroja löytyy kun ensin löytää sen oman jutun. Paljon on kivaa työtä maailmassa.