Islamin levityksen likaisia keinoja

Näinhän se menee; kun muslimien lu­kumäärä on hy­vin alhainen, ja heidän vaikutuk­sensa yhteiskun­taan on mitätön, ei terrorismista, joukkoraiskauksista, väkivaltaisista katuryöstöistä ym. rikoksista ole juurikaan ongelmia. Tässä islamisaation alkuvaiheessa muslimit keskittyvät kään­nytystyön tekemiseen moskeijoi­den, mad­rasojen, islami­laisten kulttuu­rikeskus­ten välityk­sellä ja kään­nynnäisiä han­kitaan erityi­sesti köyhien ja rikollisten keskuudesta. Musli­miyhtei­sössä myös kannuste­taan li­sää­mään syn­tyvyyttä ja maahanmuuttoa muslimimaista.

Siinä vai­heessa, kun muslimien suh­teellinen osuus väestöstä kasvaa suureksi, alkaa vaatimukset sharia-lain - jota noudatetaan jo muslimialueilla - virallistamisesta. Vi­ran­omaiset anta­vat muslimien elää omissa oloissaan puut­tumatta heidän tiettyihin elä­mänaluei­siinsa, mikä mahdollis­taa tyttöjen ja nais­ten sortami­sen monissa musli­miperheissä. Silloin tällöin tapahtuu avoi­mia tai peitel­tyjä kunnia­murhia, kun joku ei ole nou­dattanut mus­limiyhteisön pe­rinteisiä käyt­täytymisnor­meja. Maahan syntyy myös ns. no-go-alueita, jonne poliisilla ja viranomai­silla ei ole asiaa. Polii­seja ja po­liittisen islamin vastusta­jia pa­hoinpidel­lään ja murha­taan aika ajoin.

Kaiken lopputulemana yhteiskunta ajautuu laajan mitta­kaavan sotilaalli­siin yhteenottoihin, kuten Libanonin esimerkki osoittaa (tämä Brigitte Gabrielin luento on jokaiselle ei-muslimille pakollista katsottavaa: http://www.youtube.com/watch?v=wYKieWxrta4). Puoli-islamilaisilla kau­punkialu­eilla ta­pahtuu laajamit­taista tuhoa aihe­utta­via levotto­muuksia, jul­muuksia, ter­rori-iskuja ja teloituk­sia. Muslimien ja ei-muslimien eh­doton erottami­nen johtaa väes­tön suuriin muuttoliikkei­siin.