Merikelpoisempaa venettä on vaikeaa löytää tässä kokoluokassa.
Nyt sitten odotellaan Jodlarin jorinoita uppotukeista ja mielenkiintoista juutuubilinkkiä johonkin plaanaavaan köliveneeseen.
Nyt sitten odotellaan Jodlarin jorinoita uppotukeista ja mielenkiintoista juutuubilinkkiä johonkin plaanaavaan köliveneeseen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Nykyaikaisella veneellä keikka olisi ollut paljon nopeampi ja aivan yhtä turvallinen. Vaihtoehtojahan löytyisi vaikkapa RM Yachtsin tai Ovnin tuotteista. Jeanneau Sun Fast 3200 voisi olla massavalmistajavaihtoehto.
S&S 34 ja hollantilaistytön käyttämä Jeanneau Gin Fizz ovat hyviä budjettivaihtoehtoja.
SunFast = SinkFast noilla merillä solonapurjehtivalle. "Seaworthiness, the forgotten factor" - lue toi ja purjehdi enemmän. Tai oikeammin, lue ja aloita purjehdusharrastus.
Et taida oikein tietää/ ymmärtää, mitä kirjoittelet. SF3200:lla purjehditaan avomerellä ja paljon kovemmissa olosuhteissa kuin meikäläisten järvi-Suomessa ja jokisuistoissa kehitetyillä Skandeilla.
KVG!
Se yksi jenkkityttö yritti nykyaikaisella solitysraudalla tehdä ennätystä, mutta valitettavasti epäonnistui veneen hajottua alkumetreillä.. Nimeä en musta enkä nyt Googletakkaa. Varmaan joku muistaa.
SunFast = SunkFast
Beneteau = Bendytoy
Näille maailmanympäripurjehduksen näkökulmasta leluveneille on yhteistä: rautakölit, rumpukalvon ohut laminaatti, heikosti tehty lapioperäsin, pienet tankkitilavuudet, surkea AVS, ...
Jollilla purjehditaan lyhytkestoisissa jollakisoissa äijämeinigillä, oikeilla meriveneiilä seilataan vaikka maailmanympäri.
Once again täytyy kysyä, mistä tuo inho rautaköleihin? Ainoa käytännölliseltä kuuluva peruste, jonka olen itse kuullut, on se, että lyijyn hieman suuremman tiheyden vuoksi voidaan vene varustaa vähän matalammalla kölillä, mikä helpottaa matalissa saaristovesissä liikkumista. Mutta maapallonkiertoon tämmöisellä tuskin on merkitystä.
Silitysraudat ovat rumia kertakäyttökulttuurin ilmentymiä ja parissa vuosikymmenessä ongelmajätettä. Miksi muuten ikivanha S&S vene, puinen Sandstone voitTI kaikki uudemmat konstruktiot muutama vuosi sitten kaikissa Engelsmannien avomerikisoissa? Lähde: YM, YW
En ole itse toistaiseksi käynyt Karibialla tai tyynellämerellä, mutta sen verran olen aiheesta lukenut, että alle 1,5 m syväys on selkeä etu haettaessa ankkurointipaikkaa. Monet laguunit ovat matalia varsinkin sisäänajossa. Jos sitten tällaista erikoistapausta ajatellaan, jossa non-stoppina mennään, niin ei kait ole niin väliä. Mutta kun ihmettelit, että miksi karsastetaan. Ja obhan matala syväys kiva täällä Itämerelläkin.
Oisko vaikka tasoitusten takia?
Tää se on. Valitettava virhearvio Open 40 veneen soveltuvuudesta.
http://www.abbysunderland.com/
Jos tarkoitus ei ole purjehtia maapallon ympäri mukavasti vuosikausia vaan kohtalaisen ripeästi niin aika vaikea ymmärtää mikä S&S 34:ssa tai Jeanneau Gin Fizzissä olisi niin ylivoimaista, hintaa lukuun ottamatta. Kyllä varmaan useimmat ihmiset joilla raha ei ole niin rajoitteena valitsevat nykyaikaisemman veneen, vaikkapa Ovnin tai RM-Yachtsin tuotteen jos matkanteko kestää pitkään. Viimeksi mainituissa on usein kääntököli jolla pääsee niille syrjäisille laguuneille.
SF3200:lla purjehditaan jollakisoja valtamerien yli. Muotokin tuo aika lailla vakautta ja vauhtia avotuulilla. Colesin Heavy Weather Sailing ei suinkaan hauku moderneja runkomuotoja.
60 jalkanen hirviöaalto kaatoi em. unelman. Onneksi tyttö selvisi.
Muistan samanlainkaltaisen tapauksen Sidney-Hobart kisassa v. 1998. Kyseessä Swan 44 , jonka 30 metrinen hirviöaalto (90 jalkaa) oli kaatanut ympäri. Päättivät tuolloin keskeyttää, veneen ikkunoista oli pieni avattava mennyt rikki kun kamera oli osunut siihen.
Voi sääli. Oletko todellakin Seppo Pajari? Kyllä se Jessica Watsoninkin vene meni ympäri pari kolme kertaa ja sitten vielä toi toinen tapaus, jossa KAMERA rikkoi pienen ikkunan josta tihkui vettä sisään ja päättivät keskeyttää...
Kyllä valitettava tosiasia on se, että nykyisissä venieissä, kuten Dufour, Hanse yms. kaikki on mitoitettu minimin mukaan. Miten saata*an ohuita ovat vantit ja mastot ja köydet muusta puhumattakaan.
Ovnilla on kovia meriittejä pallonkiertoveneenä pohjois- ja etelämannerta myöten, mutta tietääkseni se ei ole mikään nopea vene. Vauhtia kaipaaville löytyy saman veistämön Cigale-sarjan ULDB-veneet. Isoja, kevyitä, leveäperäisiä lattapohjaveneitä, joissa on reilusti purjealaa ja optiona painolastitankit laidoilla. Hinta on tietysti vauhdin mukainen eikä siihen sisälly edes purjeita.
Vene käyttötarkoituksen mukaan. Ilmeisesti Dufourin perusmallit, Beneteaun Oceanis sarja ja Jeanneau Sun Odysseyt iskevät joihinkin käyttäjäryhmiin kun ne myyvät hyvin. Purjehtijakunnan valtaosa on nyt ja aina ollut rannikon viikonloppupurjehtijoita joiden intressit ovat erilaiset kuin pallonkiertäjiä.
Vertailun vuoksi vaikkapa Rock 20 ja BlueBird 25 ovat saman aikakauden melko saman kokoisia veneitä joista toinen kelpaa valtamerten ylitykseen ja toinen ei...
Nykyään tehdään erinomaisia valtameriveneitä jotka ovat ikävä kyllä vaan monen venehaaveilijan budjetin ulottumattomissa. Näin on ollut aina. Bujdetilla liikkuessa pitäisi supistaa reilusti haavekokoa tai tyytyä vanhempaan veneeseen.
En ole kotimaan venenäyttelyissä huomannut mitään oleellista eroa Dufourin tai Hansen vanttien, mastojen tai köysien paksuudessa verrattuna vastaavankokoisiin muun merkkisiin veneihin. Itse asiassa niissä kalliimmissa kilpavenissä tuppaa olemaan ohuempaa narua (eri materiaali) ja esim. H-veneen tai eräiden Comfortinojen mastoprofiili on aika hoikkaa. Eli mihin vertaat?
Jessican ve tuskin meni ympäri pari kolme kertaa, vaan, kuten tyypillisesti isossa aallokossa voi käydä, kaatui kyljelleen ja aalto murtui päälle, jolloin vettä kyllä riittää päälle metrikaupalla Tuollainenkaan vene ei mene ympäri masto ja purjeet ehjinä.
S&S:n veneissä on huomioitu mahdollinen 360 kiepsatus kölin kautta. Riki on mitoitettu kestämään se. Swanit kestää kyllä, lukuisia tapauksia on dokumentoitu.
Eikös kaikki veneet kisaa samojen tasoitusalgoritmien mukaan? S&S veneet ovat siis tämän perusteella nopeita!
Miten se mitoitus näkyy käytännössä? Maston ja rikin dimensiot ovat ihan samanlaiset kuin tuhansissa muissa samankokoisissa. Mikä tekee sen eron, että toinen kestää ja toinen ei? Miten on laskettu tuohon aikaan kun vene on suunniteltu voimat, jotka aiheutuvat kiepsahduksesta eri kohtiin veneesä ja miten on varmistettu, että kestää?
Et huomaa mitään eroa useimmissa uusissa veneissä, ainakaan niissä, mitä suomessa markkinoidaan. Eron huomaat siten, että vertaat vaikka ihan tavllista 80-luvun venettä (Albin Alphaa joka ei ole edes tehty valtamerelle) uuteen 35 jalkaiseen. Tuossa vahassa Alphassa on vanttivaijerit ja vanttiruuvit paksumpaa kamaa kuin uusissa. Sama näkyy kaikissa mitoituksissa. Asiahan juuri on niin, että ennen ei niin tarkkaan osattu laskea kuormituksia. Tämä korvattiin tekemällä riittävävän vahvaksi. Keväällä katselin uutta 34 jalkaista Hansea. Siinä aikakin vantit ja vanttiruuvit oli samaa kokoluokkaa kuin Guy 22:ssa. Samoin kaikki köydet oli todella ohuita. Jos ei muuta, niin ovat ainakin v-mäisiä käsitellä
Dyform-vantit ja dyneema/spectraköydet kestävät ohuempinakin kuin vastaavat vanhat ratkaisut. Perustuuko S&S-veneiden kiepsutuskestävyys siis vahvempiin vantteihin ja vanttiruuveihin? Jos vaihdan Hanseen paksummat vaijerit ja isommat vanttiruuvit, niin sitten kelpaa pyöriä? Miksi suomalaisissa S&S veneissä (S&S 6.6, Antilla, Bluebird) ei ole erityisen järeitä rikiratkaisuja? Eivätkö ne kestäkään kiepsautusta?
Mastoprofiilisi on liian ohutseinämäistä, vaijeripäätteiden kiinnitys mastoon on liian heikko,rustiraudat liian kevytrakenteisia, jne... Nykyveneet mitoitetaan kestämään max 25 m/s tuulikuormat purjehdittaessa [Selden]. Nykyiset varsin kevytköliset veneet ovat kuitenkin niin klänässä tuollaisilla tuulilla, ettei rasitus ole lähelläkään samaa luokkaa kuin kallistusjäykillä ( siis kelissä pystyssäpysyvillä ja vielä purjehtivilla) vanhemmilla S&S konstruktioilla samaisessa kelissä.
Ylimitoitus oli tavanomaista silloin kun ei vielä osattu optimoida veneitä nykyiseen tapaan. Swanithan ylimitoitettiin lujuudeltaan myös näiltä osin. Siksi ne tietysti kestävätkin kaiken mitä meri voi tarjota. Näillä matka jatkuu myös 360 pyörähdyksen jälkeenkin.
Nykyveneellä tarkoitan edellisessä viestissäni nykysarjatuotantoveneitä jotka on tarkoitettu viikonloppupurjehduksiin hyvissä olosuhteissa. Eli siis jeanneau, beneteau etc. X, FG, HR, jne on suunniteltu vaativampiin olosuhteisiin. Pahoittelen liian voimakasta yleistystäni "nykyveneen" käsitteestä.
Swan 441:sen masto painaa 420kg Rod-vanteilla ja ilman nostimia. Ihan vain tiedoksi, vaikkei olekaan S&S vene, mutta samalta aikakaudelta. Taitaa olla liki tuplapainoinen nykyveneisiin verrattuna.
Puppua ja potaskaa. Jotta olisit uskottavampi, esittäisit täsmällisempää tietoa kuin "liian heikko", "liian ohutseinäistä", puhumattakaan heitosta "mitoitettu kestämään max 25 m/s tuulikuormat purjehdittaessa. Millä purjeilla, mihin tuulensuuntaan, minkälaisessa aallokossa mitoitus on tehty? Mikä vahvuus on riittävä maston seinämässä, mikä ei jne? Sinun pitäisi se tietää, kun väitteen esitit.
"Ylimitoitus oli tavanomaista silloin kun ei vielä osattu optimoida..." ja "Asiahan juuri on niin, että ennen ei niin tarkkaan osattu laskea kuormituksia." kuullostavat kovin erilaisilta kuin "S&S:n veneissä on huomioitu mahdollinen 360 kiepsatus kölin kautta. Riki on mitoitettu kestämään se".
Jessican dokumentissa Falkland-saarten myrskyn ja "knockdownin" (jota on tulkittu 360 asteen voltiksi) jälkeen istuinkaukalon targakaari oli vääntynyt, aurinkopaneelit irti ja tuulisuojaa repeytyneet. Kuvassa oli kuitenkin ehjä ja toimiva tuuliperäsin, kun Jessica meni tarkistamaan vaurioita. Kuinka todennäköisesti tuuliperäsin selviytyisi ympäsimenosta vai oliko sitä jo korjattu ennen videointia? Toisaalta törmäyksessä rahtilaivaan (Jessican veneen keula osui rahtilaivan kylkeen) masto katkesi ja vantit repeytyivät irti kannesta. Onko tuollainen törmäys sitten kovempi kuin pyörähtäminen myrskyssä 360 astetta vai tarttuiko Jessican veneen riki kiinni johonkin laivan rakenteeseen?
Suomalainen Swan, joka purjehtijoiden kertoman mukaan meni ympäri jossakin Afrikan lähistöllä, ei ollut S&S-firman suunnittelema, vaan mallia 371 (Ron Holland). S6S 34:stä on tehty erilaisia variaatioita erilaisilla rikeillä (mm. maston korkeus, masto kannella/kölin päällä, etustaagin paikka/määrä). Koskeeko ympärimenonkestomitoitus näitä kaikkia veriosita?
***Jessican dokumentissa Falkland-saarten myrskyn ja "knockdownin" (jota on tulkittu 360 asteen voltiksi) jälkeen istuinkaukalon targakaari oli vääntynyt, aurinkopaneelit irti ja tuulisuojaa repeytyneet. Kuvassa oli kuitenkin ehjä ja toimiva tuuliperäsin, kun Jessica meni tarkistamaan vaurioita. Kuinka todennäköisesti tuuliperäsin selviytyisi ympäsimenosta vai oliko sitä jo korjattu ennen videointia?***
Kiinnitin huomioni myös täysin ehjään ja vääntymättömään tuuliperäsimeen.
Hieman alkoi epäilyttämään tuon matkan todenperäisyys, täysin yksin tehdystä matkasta.
Ettei veneessä olisi kumminkin käynyt huoltojoukkoja aina toisinaan.
Jos joskus saat kutsun tulla tutustumaan johonkin S&S Swaniin niin tee se ihmeessä! Rikin mitoituksia, ainevahvuuksia jne tarkkailemalla ymmärrät mistä mitoituseroista täällä on puhuttu.
Itsekin muistan nähneeni rikivalmistajan mastospekseissä maininnan 25m/s mitoituksesta rikin osalta, toi voi pitää paikkansa. Saattoi olla Selden. Kyllä uusien veneiden rikit aika "ylioptimoiduilta" näyttää noihin vanhoihin Joutseniin verrattuna.
Aika mahdottomia vaadit. Jotta voisi antaa tarkemmat mitoitukset ja korjausehdotukset, pitäisi ensin spesifioida tietty venemalli. Sitä venemallia sitten verrattaisiin mihin, aivan toisenlaiseen venemalliin? Se toinen kestäväksi arvioitu kun käyttäytyy aivan toisella tavoin ja sen rikikuormat ovat toiset. Lopputulos olisi vähintään laaja artikkeli, ellei kokonainen kirja.
S&S piti tarkoin huolta siitä, että veistämöt noudattivat heidän speksejään. Ja se tarkoitti nykyisen mittapuun mukaan melkoista ylimitoitusta. Nykyään pidetään Seldenin mitoituksia järeänpuoleisina ja hekin haluavat mitoituksen täyttävän heidän asettamat minimit ennen kuin masto tehtaalta lähtee. Silti optimointia ja vaatimustason laskua on melkoisesti verrattuna S&S-designiin.
Niin, ja kyllä, laivan kylkeen törmäys on rajumpi kuin ympärimeno. Vaikka vesi on kovaa, on teräs vielä kovempaa. Varsinkin monen tuhannen tonnin teräsmöhkäle, jolla itsellään on huomattava nopeus.
Et tainnut huomata, että Fleming-tuuliperäsimen tuulilapa katkesi ja siitä oli vain n. kolmannes jäljellä. Tuulilapa on muutenkin "kulutustavaraa" ja pitkällä reissulla niitä on hyvä olla varalla. Hydrovanessa tuulilapa on kangaspussi alumiiniraamiin kiristettynä. Moniin malleihin, esim. Monitor tai Aries, tuulilavan voi tehdä ohuesta vanerista. Tuulilapa on helppo vaihtaa, jos se sattuu katkeamaan.
Omassa tuuliperäsimessä on isompi kevyen tuulen lapa ja pienempi kovan tuulen sekä omatekoinen varalapa.
Jättäisin kyllä seldenin maston ostamatta.
Jos väitetään, että vene on suunniteltu kestämään joki tietty rasitus, niin pitäisi olla tiedossa, minkälainen rakenteen pitää olla, että se sen kestäisi ja toisaalta minkälainen rakenne pettää. Samoin kun väitetään, että joku vaijeri tai seinämä on liian ohut. Myöskin ilmaan heitetty väite, että Seldenin riki on mitoitettu max 25 m/s tuulikuormalle voi kullostaa pintapuolisesti tietävältä, mutta jokainen purjehtija tietää, että rikiin voidaan kohdistaa samalla tuulennopeudella hyvin erilaisia kuormia riippuen kulkusuunnasta, purjemäärästä, purjeiden trimmistä ja aallokosta Sillä perusteella, kun ei ole väitteeile mitään konkrettista perustetta esitetty, pidän yllä esitettyjä väittämiä legendoina ja puhtaana potaskanakin. Se ei muuta sitä, etteikö S&S 34 ja S&S-veneet yleensäkin olisi vahvoiksi suunniteltuja ja tehtyjä veneitä. Se ei myöskään mielestäni osoita automaattisesti sitäkään, että nykyveneet (joka on luonnehdintana jo itsessään ihan idioottimainen) olisivat erityisen huonoja kestävyysmielessä.
S&S:n kestävyysmaine on minun käsitykseni mukaan peräisin ajalta, jolloin siirrytiin puurakenteista lasikuituun. Kun ei paremmasta tiedetty, tehtiin rakennepaksuudet pitkälti entisten piirrustusten pohjalta, jolloin syntyi "pomminvarmoja" runkoja. Swanin lujuus ja kelpoisuus maailman merille on liitetty pitkälti S&S suunnittelutoimistoon, mutta nykykokemusten valossa sitä voisi pitää yhtä hyvin Swanin telakan kuin suunnittelutoimiston merittiinä, sillä myös uudemmat Swanit on todettu kestäviksi, monen muun ohella.
Maailmanympäripurjehdukselle lähteviin veneisiin tehdään usein mittaviakin parannuksia. Tyypillisesti seisova riki käydään läpi, vaihdetaan ehkä juuri vanttien paksuuksia, lisätään eteen välistaagi, keularullia, ehkä taakse toinen takastaagi, barduunat varalle tai jopa kahdet jne. Olen kuullut sellaisestakin tapauksesta, jossa osatakilainen masto muutettiin mastonhuippurikiksi ja katkaistiin ylimääräinen huippu pois. Uusi isopurje oli tavallaan valmiiksi reivattu kertaalleen verrattuna aikaisempaan. En kuitenkaan lähtisi väittämään näistäkään, että ne olisivat "mitoitettu kestämään 360 asteen pyörähdyksen" (joista suurin osa on todellisuudessa näitä "knockdowneja", vaikkakin kokijan kannalta ne ovat varmasti ihan yhtä pelottavia). On vain pyritty varmistamaan potentiaalisesti kriittisiä paikkoja ja vältetään tilanteista, joissa venekunnan olemassaolo olisi yhden kortin varassa.
Yksi yijykölin etu: Lyijy on paljon rautaa pehmeämpi materiaali. Karille ajossa kovaan kiveen lyijy joustaa (siihen tulee "lommo") ja siksi veneen rakenteet eivät joudu niin kovalle rasitukselle kuin rautakölillä
"SF3200:lla purjehditaan jollakisoja valtamerien yli."
Kannattais kokeilla vaikka optaria niin ei kutsuisi tuhansia kiloja painavia purjeveneitä jolliksi.
Kvg yyytuubista dehler crash test.
Lue enemmän niin luulet vähemmän! Lyijy on ylivoimainen materiaali PALJON rautaa suuremman tiheytensä vuoksi, jolloin tilavuudeltaan samankokoinen lyijyköli painaa rautakölistä enemmän. Tällöin vene pysyy paremmin pystyssä ja kryssii tilavuudeltaan vastaavankokoista rautaköliä tehokkaammin tuulen yltyessä.
Laatuveneissä on aina lyijyköli, halpiksissa useimmiten rautaa tai "terästä" kun se kuulostaa paremmalta. Lyijyköli on aina kalliimpi ratkaisu arvokkaamman raaka-aineensa vuoksi ja myös valmistusprosessin ympäristötekijöiden vuoksi. Lyijyhän on varsin myrkyllistä.
Tasoitussäännöt usein sijoittavat tuloslistaan kärkeen luonnossa hitaimpia veneitä. Esim ruotsissa srs kisojen kärjessä kansanvene ja maxi 77.
http://www.blur.se/
Mahtaa ketuttaa se nykyine raatosi, koska noin älyvapaa aloitus pitää tehdä.
http://www.youtube.com/watch?v=bYg2FmLdLeg
Köyhällä ei ole varaa muuhunkaan.
Pyydä isältäsi viikkorahan korotusta, jooko! Saat sen ekan jollasi ostettua!
Pyydä vaimoos, että pistää sut lenkille. Äly juoksis paremmin. Koneajolla ei kunto kasva uppotukissasi.
Eipä niitä jodlarin jorinoita kauaa tarvinnut odottaa. Ja teki täsmälleen, mitä pyydettiin. Teki vielä enemmänkin, jopa oman aloituksen.
Fysiikan lait ovat samat tänään ja 80-luvulla, mutta kukaan ei vieläkään osaa tarkkaan laskea rikien dynaamisia kuormia, vaan rikit perustuvat kokemukseen siitä mitä on tehty aiemmin ja mita kilpailijat ovat tehneet. Jos purkkari ison murtuvan aallon rullaamana menee ympäri täydet purjeet päällä tuskin kenenkään masto jää pystyyn. www.snoopy.fi
Olisi mielenkiintoista kuulla niistä dokumentoiduista tapauksista, joissa masto on kestänyt 360 asteen ympärimenon. Swaneista kun oli aiemmin puhetta, niin yksi tapaus, josta on lyhyt selostus "Adlar Coles' Heavy Weather Sailing" -kirjassa on Swan 46:sen ympärimeno myrskyssä Biskajalla, mutta masto ei tätä kestänyt. Miehistöllä ei ollut työkaluja rod-vanttien katkaisemiseen, joten veneessä kiinni edelleen oleva roikkuva masto uhkasi puhkaista reiän kylkeen. Vene upposi lopulta, kun se törmäsi vielä pahasti auttamaan tulleen rahtialuksen kanssa.
Jessican tv- dokumentissa ei oikeen saanu varmaa kuvaa, oliko vene kääntynyt ympäri vai oliko se vain kaatunut kyljelleen.. Tyttö selosti vain että jalat oli roikkunu katossa, mutta kun oli pimeetä voihan se tuntua että vene olisi ympäri ???
No jokatapauksessa onnea on ollu matkassa rutkasti mukana..
Mitenkä kävi Ervin pariskunnalle, joka purjehti "maailmanympäri vastatuuleen"? Kyseessä kai oli Swan, mutta menikö ympäri asti...
Jeanne Socratesin Najad 380 tulee mieleen. Tästäkään voi varmuudella sanoa oliko köli taivasta kohti vai ei, mutta joka tapauksessa vene meni ympäri Cape Hornilla ja masto pysyi pystyssä. Paljon muuta kuitenkin hajosi, kuten puomi, sprayhood, tuulilasi yms.
http://svnereida.com/article/P083_YachtingWorld_April2011.pdf
Mastot kestäneet 180 asteen ympärimenon?
Sayula II, Swan 65, ensimmäisen Whitbread-kilpailun voittaja 1973-74. Meni kilpailussa ympäri matkalla Kapkaupungista Sydneyyn.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sailboat
Niin. Tuossa lehtijutussa ja myös omassa blogissa kirjoitetaan "knock downista" kun vene oli kovassa tuulessa ja aallokossa piissä pohjaan reivaulla isolla ja keulapurjeella.
Knock down tarkoittaa kun vene on noin 90 asteen kulmassa ja masto voi koskettaa vettä. Capsize tarkoittaa 180 astetta.
Vantin katkeaminen lienee yleisin syy maston katkeamiseen. Usein se on tapahtunut navakassa tai kevyehkössä tuulessa, ei myrskyssä. Vaijeri on pettänyt puristetussa päätteessä tai rosterinen rustinrauta on laminaatin sisällä syöpynyt poikki. Niinpä riki pitäisi olla niin kostruoitu, että masto ei mene poikki vaikka mikä tahansa yksi rikivaijeri katkeaa. www.snoopy.fi
Vapaasti seisova masto on sellainen. Vantin katkeamisesta ei ole pelkoa kun ei ole vantteja lainkaan. Purjekin saadaan leikattua paremman muotoiseksi.
http://www.sponbergyachtdesign.com/Masts.htm
Tuostahan tulee kovalla tuulella propelli,ei purje kiertyy maston ympärille!